Deadwoodin irroitus ja kansiremontti

Kävimme välipäivinä purkamassa kölipuun ja tarpeelliseet osat deadwoodia. Kaikki olivat työmaalla mutta parhaimmillaankin vain kolme neljästä yhdenaikaisesti.

Pilssiremontti on nyt saatu rajattua sekä perän että keulan puolelta. Pystyimme säästämään molemmat steevit, mikä oli minulle helpotus.

Kaikki pilssiremonttiin liittyvät osat kuten kölipuu ja kölitukit, saatiin purettua ehjinä ja niitä voidaan käyttää malleina uusien osien valmistamisessa. Testasimme myös työmaan vieressä sijaitsevan konevuokraamon ja haimme Flexin puukkosahan päiväksi (kohtuullinen 12.5 euroa).

Kölipuu on tosin muuttunut ajan saatossa keskeltä tomuksi, joten siitä voisi tehdä vaikka hienot kehykset peilille. Nyt odotamme irokolastin saapumista, jotta pääsemme tekemään uusia osia.

Siivosimme myös työmaan ja nyt maahan putoavat esineet löytyvät helpommin. Muutenkin oli hyvä saada kaikki roskat, mutterit ja maatunut puu kerättyä pois jaloista.

Kanteen tehty kuntokartoitusreikä paljasti kauhistuttavia asioita. Kansikaarenkannatin näyttää olevan mätä lähes koko veneen matkalta. Veneeseen on joskus rakennettu rimakansi vanerin päälle ja alusvaneri on suurelta osin mätä. Itse en oikein pidä vanerin ja rimakannen yhdistelmästä, sillä rimojen välistä vuotanut vesi jää vanerin ja rimojen väliin mädännyttämään rakenteita.

Päätimme alustavasti uusia koko kannen, kansikaaret ja kansikaarenkannattimet. Ajatuksena on palauttaa veneeseen alkuperäisen kaltainen vanerikansi.

Tänään olemme Eeron kanssa selvittäneet materiaalien saatavuutta ja hintoja sekä lähettäneet muutaman varovaisen tarjouspyynnön. Olemme myös suunnitelleet kansiremonttia ja mitanneet kansivarusteiden paikkoja. Seuraavaksi työmaalle palataan vuoden 2009 puolella.

Uusi teltta

Lauri ja Eero nykäisivät tehokkaan työpäivän telakalla ja vaihtoivat syystuulissa pahasti kärsineen pressukatoksen uuteen. Vanha katos oli tehty Kisenin mukana perimistämme katoskaarista ja kevytpeitteestä, jonka kai melko naivisti uskoimme kestävän Suomen säitä.

Viimeisen pikkutalven aikana katoksesta oli katkennut kaari ja pressu oli leikannut itsensä suurelta osin kahtia kattopuomia vasten. Tilanne alkoi siis olla kriittinen.






















Lisäksi vanha katos on kovin kapea, etenkin ajatellen törmäyslistan vaihtamista ja kylkien lakkausta. Katoksen ja veneen väliin ei todellakaan mahdu työskentelemään. Lisäksi kovalla tuulella ja sateella pressu oli painunut kylkeä vasten ja kastellut sen. Harkitsimme kokonaan uusien kaarien rakentamista, mutta tyydyimme lopulta vain kunnostamaan vanhat. Toisaalta leveämpi katos olisi nyt hyvä kun kylkien kanssa tehdään töitä, mutta toisaalta jatkossa talvisäilytyksestä maksetaan pinta-alan mukaan, joten isompi teltta tulisi kalliimmaksi.

















Uuteen telttaan tehtiin katos kestopeitteestä, joka on reilusti tukevampaa kuin kevytpeite, muttei sentään raskaspeitteen hinnoissa. Lisäksi uusi pressu on valkoinen, joten päivien toivottavasti pidentyessä se päästää valoa paremmin läpi ja tekee työskentelystä katoksen alla helpompaa. Seuraavaksi jatketaan varsinaisen kunnostamisen kanssa.

Kaikki pultit irti!

Lauri ja Eero pistivät tänään haisemaan ja repivät loputkin pultit irti. Vene on siis virallisesti kahdessa palassa - köli ja runko omilla suunnillaan. Nyt työ pääsee taas etenemään, seuraavaksi puretaan mätä deadwood ja ruvetaan suunnittelemaan uusien puuosien valmistusta. Parhaassa tapauksessa jonkinlainen pohja on nyt saavutettu, tästä eteenpäin jokainen työvaihe vie venettä lähemmäs vesillelaskukuntoa.

Hurraa Kisen, hurraa Lauri ja Eero!

Flickrissä kuvia työpäivästä.

Kaksi kölipulttia irti

Minä, Lauri ja ensimmäinen irronnut pultti!

Vietimme Laurin kanssa viihtyisän mutta harmaan lauantaipäivän Kisenin kölipulttien kimpussa. Tällä kertaa niiden irrotus eteni komeasti, mutta ongelmiakin oli (ja on). Olimme päättäneet käyttää kölipulttien nostoon maastoauton perästä löytynyttä parin tonnin tunkkia, mutta kahden sentin nostoporrastus ei todellakaan toiminut näiden pulttien kanssa. Kiinnitimme liinan lenkkiin sekä tunkkiin mutta pultti ei hievahtanutkaan.


Ensimmäinen (toimimaton) yritys.

Tutkimme nostoon hankkimiamme palasia ja mietimme parasta toimintatapaa. Pienen pähkäilyn ja sovittelun jälkeen huomasimme päätyneemme hyvin eleganttiin ja tehokkaaseen ratkaisuun. Päätimme kiinnittää liinan välikappaleella pullotunkkiin ja nostaa pulttia pari tuumaa kerrallaan kasaten kakkosnelosia koko viritelmän alle yksi kerrallaan.


Liina kiinnittää lenkin tunkkiin.

Välikappale jonka päällä liina lepää.

Olimme vilpittömän innoissamme kun havaitsimme rakennelman toimivan! Viimeinkin muutaman viikon ajan projektia hidastanut ongelma oli ratkennut.


Kakkosnelosia kasaamalla saadaan lisää nostokorkeutta.

Pienen sovittelun ja ajoittaisien ongelmien jälkeen meillä oli käsissämme ensimmäinen suhteellisen helposti irronnut kölipultti. Kävimme ruokailemassa pizzaa ja kebabia ja palasimme hommiin.


Välikappaleet napsuivat usein poikki vaikka käytössämme oli paksua vaneria.

Vaikka liinan ja tunkin välissä oli paksu vanerista tehty välikappale, voimaa tarvittiin niin paljon että välikappaleita kului kahden kölipultin nostossa neljä kappaletta. Ensi kerralla kokeilemme metallista valmistettua mallia. Lisäksi ohuempiin pultteihin tarvitaan lenkit, joista nosto tapahtuu. Hitsauspillille tulee siis töitä.


Nostokorkeuden maksimoimiseksi kakkosnelosten kääntäminen pystyyn oli pakollinen toimenpide.

Illan pimetessä kohtasimme kriittisiä ongelmia. Kolmas nostettava pultti ei hievahtanutkaan, vaikka pullotunkista otettiin lähes kaikki irti. Valmsitamamme välikappale piti kamalaa ääntä ja pelkäsimme koko rakennelman kestävyyden puoleseta, eikä pultti tehnyt elettäkään noustakseen. Pidettyämme hetken koko hommaa vedossa luovutimme ja purimme koko homman pois tämän session osalta. Vaneri oli antanut tunkin voiman alla periksi muttei katkennut! Kaikki nostoon tarkoitettu voima siis kanavoitui väärään osaan.

Tunkki upposi paksuun vaneriin.

Seuraavia kertoja ajatellen pitää hommata veneelle muutama työmaavalaisin. Viideltä oli jo aivan liian pimeää, ja siirryimme viettämään iltaa hyvin ansaitun viskin- ja romminmaistelun merkeissä!

Tuloksia, vähän

Olimme maanantaina koko porukan voimin työmaalla. Tarkoituksena oli viimeistellä veneen tuenta ja nostaa irti toissa viikolla katkaistut kölipultit. Aikaisemmin alaslyödyötyjen pulttien aluslevyt saatiin lopulta irti puukkosahalla melkoisella määrällä teriä, mutta homma hoitui.

Tämän kerran saldo sen sijaan jäi vähäisemmäksi. Tuenta onnistui mukavasti ja nyt veneen pitäisi pysyä pystyssä, suorana ja paikallaan vaikka köli puretaan. Pulttien ylösvetäminen sen sijaan onkin toinen juttu. Kuten aikaisemmin mainittu, pultit menivät nuijimalla kiltisti alaspäin, mutta vastakkainen liikesuunta tuottaa enemmän päänvaivaa.

Saimme pultteja jonkin matkaa ylös kangella vääntämällä, mutta pidemmälle ei niitä alhaalta päin voin manipuloida. Ylhäältä vetäminen onkin täysin toinen jutu. Yritimme kiertämällä, kankeamalla ja koukuttamalla, mutta saimme pultteja ylös vain muutamia senttejä.

Kaikki pultit ovat siis yhä paikallaan. Ensi kerraksi yritämme hankkia ulosvetimen jolla saisimme pultit pois. Mistä sen saamme onkin toinen juttu. Onneksi työmaamme vieressä on työkaluvuokraamo, ehkä heiltä saa avun.

Lisäkiusana on nyt myös lyhenevät päivät. Töiden jälkeen on kutakuinkin turha mennä työmaalla, kun pimeä tulee jo viideltä. Hankimme työmaalle otsalamppuja ja työmaavalaisimet, mutta ei keinovalossa koskaan näe yhtä hyvin kuin luonnonvalossa. Tämän kanssa on varmankin nyt vain tultava toimeen.

Kisatuloksia

Löysin netistä lisää vanhoja kisatuloksia. Benita on ollut melko tiuhaankin mukana kilpailuissa aikanaan, seuraavassa tiivistelmä löydöksistä:

- 2000 BSS
- 2001 5.5 -luokkakilpailut
- 2003 Viaporin tuoppi

Missäköhän vene on ollut vuonna 2002?


Benita on voittanut seuraavat 5.5 -veneet:
FIN-20 Inga-Lill XXXXIV
FIN-21 Caro V (5.5m 2007 ranking, 2 sija)

Ja hävinnyt näille:
FIN-9 Vis-a-Vis (myös Ingmar Nylundin entinen vene)
FIN-10 Teresita
FIN-26 Chaje III
FIN-35 Goddam
FIN-41 Remi
FIN-42 Addam Addam
FIN-43 Figaro

Jälkimmäinen lista on jokseenkin pidempi :)

Työlista pöydälle

Remontin laajuus alkaa jo hiljalleen hahmottumaan ja alla suurimmat työkohteet tulevalle talvelle. Toivotaan, että ne myös todellisuudessa rajoittuvat kokolailla näihin. Muuten ensi kesän purjehduskausi alkaa olla vaarassa.

- kölipuun ja deadwoodin vaihto
- pilssin kölitukkien vaihto
- pilssin sisarkaarien tai uusien kölitukkien tekeminen
- kölin molempien puolien alimpien lautojen vaihto
- kannen uudelleen rimoittaminen
- turkkilevyjen rakentaminen
- penkkien kunnostaminen
- peräsimen kunnostaminen
- peräsimen akselin ja läpivientien uusiminen
- maston puhdistus tai maalaus
- pohjan maalaus
- kylkien lakkaus
- kansikaarenkannattimien vahvistaminen kyljistä ja sitloodan takaa

Katsotaan miten näiden kanssa edetään!

LYS-luku

Löysin sattumalta Borgå segelsällskapetin vanhoja kisatuloksia vuodelta 2000, joissa mainitaan myös FIN-15 yhdellä rankingpisteellä, mutta mikä kiinnostavaa samassa yhteydessä mainitaan myös veneen LYS-luku - 1,06. Vaikka 5.5:lla pitäisi tietenkin kisata muita viisvitosia vastaan, niin se ei ehkä ole aina mahdollista ja silloin LYS-luvulla tasoitetuilla luvuilla kisaaminen antaa hyvän vertailukohdan.

Tulos voi olla kokemattomalle netinkäyttäjälle vaikea löytää, sillä ainakin minulla se näkyy valkoisena valkoista taustaa vasten. Vähemmän käyttäjäystävällinen valinta, se on nöyrä mielipiteeni.

PS. Svenska seglarförbundetin sivujen perusteella LYS-luvut ovat ilmeisesti yhtenäisiä koko veneluokalle, joten LYS-luku ei itseasiassa kerro yhtään mitään Kisenistä verrattuna muihin 5.5 mR-veneisiin, ainoastaan suhteessa muihin veneluokkiin.

Turvallisuus ensin

Kisenin vakuuttamisesta on tullut hämmästyttävä seikkailu - sen seitsemästä vakuutusyhtiöstä useimpien kanssa on tullut seinä vastaan. Tapiola ei vakuuta yli 40-vuotiaita veneitä, Veritas ei yli 50-vuotiaita ja Alandia ei puuveneitä ollenkaan. Fennia vaatii puolestaan vakuutustarkastajan lausuntoa, joka, vaikka en tiedä mitä palvelu maksaisi, olisi noin 150 euron vuosimaksuun verrattuna todennäköisesti melko tuhti investointi. Sitäpaitsi yhtiöhän tässä on saamassa uuden maksajan, en itse ole varauksettoman kiinnostunut maksamaan jotta minut hyväksyttäisiin maksamaan lisää.

Tottakai yhtiö saa vapaasti valita asiakkaansa ja rajoittaa tietyt kohteet pois salkustaan, mutta onko yli 50-vuotias vene vakuuttamaton riski? Tarkoitan, että jos vene joutuu onnettomuuteen tai rikkoontuu koska se on vanha, niin silloinhan onnettomuus ei ole odottamaton, kuten koko vakuuttamisen idea edellyttää. Sen sijaan jos vene joutuu onnettomuuteen mistä tahansa syystä josta muutkin veneet onnettomuuksiin joutuvat niin vakuuttamisen kannalta veneen iän pitäisi olla samantekevä. Ja vakuutustekstejä viimeaikoina paljon lukeneena vakuutukset kattavat lähinnä "törmäämiset kelluviin tai kiinteisiin esineisiin" ja varkaudet. Törmäilevätkö vanhat veneet ylettömästi uusia enemmän?

Oma mielenkiintoinen piirteensä on vakuutusten myrskylauseke. Esimerkiksi takilavauriot korvataan vain jos "onnettomuuspaikan lähimmän mittauspaikan" keskituuli ylittää 15 m/s. Voihan venettä ajaa tälläisessä tuulessa turvallisestikin, mutta onko vahinko tällöin enää täysin odottamaton? Jos laittaisin pystyyn vakuutusyhtiön ja myisin liikennevakuutusta joka on voimassa vain kun nopeus on yli 120 km/h ja samalla vaatisin onnettomuuden olevan odottamaton, olisinko aivan rehellinen?

Mainioin ratkaisu löytyi silti nokkelasti nimetyltä Ifiltä (vakuutusyhtiö, ei valokuvaliike). Emme saa yhtiöstä vakuutusta koska meillä ei ole yhtiössä vakuutusta. Asiakaslähtöisestä käytännöstä päätellen rahoitusalan ongelmat eivät ole vielä saavuttaneet ainakaan kaikkia vakuutusyhtiöitä.

Lohduttavaa että emme ilmeisesti ole tilanteessa yksin. Vakuuttaminen ja vakuutusyhtiöiden vaihtelevien lausuntojen kanssa painiminen on ilmeisesti osa tätä harrastusta. Kaikeksi onneksi Pohjola otti meidät lopulta siipiensä alle.

Pieniä voittoja

Kuten Eero jo aikaisemmin sanoi, kolmas päivä meni pienten saavutusten merkeissä. Kiinnitimme pressun kunnolla, peitimme katoksen takaseinän ja siirsimme koko rotiskoa etäämmäs veneestä, jotta valuva vesi ei pääsisi imeytymään sisäpuolelle. Ja koko ajan satoi ja tuuli. Paikalle oli pakko mennä, pressun vanhat kiinnitykset eivät olisi kauaa enää kestäneet.

Hyvänä uutisena - venepukit! Laurin taikavoimat toimivat taas ja jotain kautta, jostain ja jollain keinolla saimme neljä kolmijalkapukkia käyttöömme määrittämättömäksi ajanjaksoksi. Tämä säästää meiltä pitkän pennin ja nopeuttaa etenemistä varsinaisiin purkuhommiin.

Niin ja saimme kölipultit liikkelle. Selvisi että aikaisemmin esiin kaivamamme aluslevyt oli itseasiassa hitsattu kiinni pultteihin. Ja koko paketti lähti kahdessa tapauksessa kolmesta liikkeelle kiltisti nuijalla koputtelemalla, niin että aluslevy nousi irti kölipainosta tarpeeksi jotta sitä pääsee käsittelemään. Viimeinen pulteista jäi vielä ensi kertaan.

Näillä näkymin katkaisemme pultit levyn tyvestä ja vedämme ne pois kölin läpi ylöspäin. Kun kölilauta on vaihdettu lyödään ne samaa tietä takaisin, hitsataan uusiin levyihin kiinni ja kiristetään paikalleen. Tämän vaiheeseen pääsemiseen tosin taitaa mennä vielä hetki.

Kolmas remonttipäivä

Eilen saatiin aika paljon pakollisia mutta pieniä työvaiheita tehtyä. Kisen on nyt tuettu kuudesta pisteestä ja ensi kerralla suoritettavaa kölin tuentaa varten on jo valmiiksi ostettuna kaikki puutavara. Viime kerran malliin ylhäältä löytyy kuvakooste ja tästä linkki kokonaisiin kuviin!

Saimme piirrustukset

Olemme kyselleet piirrustuksia ympäriinsä veistämöltä, tutkijoilta ja muista lähteistä, mutta lopulta pääsimme oikeille jäljille. Viime viikolla saimme Åbo Akademin yhteydessä toimivasta Sjöhistoriska institutenista kopiot neljästä sinne tallennetusta mikrofilmikuvasta. Instituutin henkilökunnalle kiitokset avusta!













Kuvat ovat lokakuulta 1953 ja tammikuulta 1954 ja niistä näkyy erinomaisesti monia yksityiskohtia jotka ovat meille tuttuja jo työmaaltakin. Nopean tarkastelun pohjalta näyttää siltä ettei yksikään kuvista ole kuitenkaan identtinen veneen nykyisen muodon kanssa. Kuinka paljon tästä johtuu rakentamisen aikaisista ja kuinka paljon myöhemmistä muutoksista on vaikea sanoa. Mielenkiitoisena yksityiskohtana on yhden piirrustuksista laitaan piirretty luonnos negatiivisesta peräpeilistä. Takilapiirrosta ei ikävä kyllä kuviin sisältynyt. Aika näyttää paljonko pystymme kuvia hyödyntämään remontissa. Useimmat korvaavista osista teemme varmaankin jäljentämällä vanhat osat jotta ne ovat varmasti sopivat kokonaisuuteen. Puu on kuitenkin viidessäkymmenessä vuodessa ehtinyt jo jonkin verran elää.

Aikaansaannoksia

Tähän mennessä olemme saaneet molempien kylkien alimmat laudat irti, pilssi on nyt auki molemmilta puolilta ja siivottu. Viime lauantaina mittasimme myös kölipuihin, kölilautoihin ja uuteen laudoitukseen tarvittavan puutavaran määrän, joten pääsemme toivottavasti pian tilaamaan ensimmäistä puukuormaa.

Lisäksi saimme kiinniruostuneen peräsimen akselin irroitettua ja lopulta koko peräsimen. Puuosat aiomme kunnostaa ja uuden akselin sekä läpiviennin teettää, mahdollisuuksien mukaan ruostumattomattomasta teräksestä.

Lisäksi saimme viime kerralla kaivettua kaksi kölipulteista esiin kölin alta. Ilmeisesti kaikkiaan kolmesta lyijyköliin menevästä pultista vain yksi on luoksepääsemättömissä. Ensi kerralla joudumme nostamaan venettä ja siirtämään tukiparrua jotta pääsemme viimeiseenkin käsiksi. Kölipultit on tulpattu altapäin spakkelilla ja sikaflexillä eikä lyijytulpalla.

Alunperin veistämöltä saamamme tiedon mukaan pultit olisi tulpattu lyijyllä, joten se että tulpat on nyt spakkeloitu ja pultit rosteria viittaavat siihen että ne on vaihdettu jossain välissä. Nykyinen tulppaus on todennäköisesti meidän helpompi avata ja tukkia uudestaan. Aikaisempi skenaario sulan lyijyn valamisesta ylösalaisin ei oikein koskaan houkutellutkaan.

Ensi kerralla nostamme siis veneen ylös ja siirrämme tuentaa. Sen jälkeen pääsemme toivottavasti jo purkamaan deadwoodia. Tämän työn jälkeen tiedetään paljonko remonttia lopulta kaikkiaan tarvitaan.

Toinen remonttipäivä

Eilinen oli sekä aikaansaava että palkitseva remppapäivä! Kaikki neljä saapuivat Kirkkonummelle puolen päivän pintaan ja duunit jatkuivat puoli kahdeksaan asti. Kaavailemamme nosturiauton hyödyntäminen veneen siirtämisessä ei onnistunutkaan, joten täytyy myöhemmin syksyllä turvautua tunkkeihin. Tässä alkajaisiksi hieman kuvia, myöhemmin enemmän selityksiä työvaiheista!

Lopuksi vielä linkki kokoelmaan josta näitä voi katsella täysikokoisina. Kamerani oli jollain tavalla rikki ja osa kuvista oli pelkkää bittimössöä.

Ensimmäinen remonttipäivä

Aloitimme varsinaisen remppaamisen viime viikonlopun lauantaina. Työlista oli varsin suurisuuntainen:
- irrottaa pilssin kylkivanerit
- irrottaa peräsin
- mitata kölipultit

Työmaalle selvisimme vain Lauri ja minä, joten uskoa omaan tehokkuuteen voidaan pitää varsin kovana! Myönnettävä kuitenkin on, että ihan kaikkea emme saaneet valmiiksi, vaikka työkaluja oli kolmatta repullista ja aloitimme jo aivan aamusta.


Kylkivanereiden irroittaminen olikin sitten melkoinen homma. Ruuveja oli levyihin laitettu ainakin kahdessa erässä, joten puutulppien etsiminen ja irroittaminen oli kaikkea muuta kuin helppoa. Lisäksi ruuveilla oli rehdisti erilaisia suhtautumisia irroittamiseen - osa oli valmiiksi poikki, osan kanta pamahti sirpaleiksi, osa oli porattava irti ja muutamat tulivat jopa vain ruuvarilla vääntämällä ulos.

Päivän työllä saimme toisen levyistä irti, kaikeksi onneksi varsin nätisti yhtenä kappaleena. Siitä saa vielä erinomaisen muotin uutta levyä varten. Samalla selvisi etteivät levyt olleet vaneria lainkaan vaan tuhdit 65 cm leveää mahonkilautaa.


Aukinaisesta pilssistä tulvahtikin sitten reilusti sontaa; kymmeniä ruuveja, sakkeleita, roskia, töhnää, trippimehupurkki ja köysi. Ainakin ylimmäinen kölipuista on läpeensä mätä, toivottavasti vaurio ei ylety kovin syvälle deadwoodiin.

Peräsimen irroittamisesta ei lopultakaan tullut mitään. Vaikka läpivienteihin sujautettiin reilusti CRC:tä ei peräsin hievahtanutkaan. Samassa rytäkässä huomasimme että peräsinpinnan raudat olivat osin poikki, joten sekin menee korjaukseen. Kölipultit kävimme myös läpi ja ilmeisesti ne on kerran vaihdettu sitten veneen rakentamisen jälkeen, koska ne ovat kaikki rosteria. Tämä perustetaan nyt ajatukseen ettei rosteria olisi ollut käytettävissä telakalla vuonna 1954, vaikka herra Kruppin rosteria on ollut olemassa vuodesta 1912. Spekulaatiota siis. Joka tapauksessa pulteista vain kolme vaikuttaisi menevän itse lyijykölistä läpi. Se on meille hyvä.


Mainiona yllätyksenä oli Laurin veneen aikaisemmalta omistajalta saama veneen alkuperäinen kompassi. Huomatkaa ero sitloodan ja kompassin kotelon lakkapinnan kunnossa. Sisätiloissakin on vielä vähän työtä.

Työt alkavat

Ensimmäiseksi remppapäiväksi on päätetty seuraava lauantai. Tarkoitus olisi aloittaa kölin avaaminen ja pilssin putsaaminen. Parhaassa tapauksessa tiedämme jo viikon loppuun mennessä hiukan enemmän tulevan työn laajuudesta.

Paljon yllämainittua pidemmälle emme sitten oikein pääsekään näillä eväillä. Jotta pääsisimme itse kölipuuhun kiinni pitäisi venettä saada hiukan kevennettyä kölin päältä ja siihen tarvitsisimme uuden, säädettävän venepukin. Vaihtoehtoina on itse rakentaminen, rakennuttaminen, käytetyn ostaminen tai kokonaan uuden hankkiminen.

Käytettyjä taitaa olla melko vaikea saada nyt kun koko rannikkoseutujen asujaimisto telakoi veneitään, mutta yritämme silti. Parhaassa tapauksessa voisimme saada uuden tehtyäkin toverihintaan, mutta varmuutta ei vielä ole. Tehdasvalmisteiset uudet taas ovat melko pahoissa hinnoissa, lähtien 850 eurosta. Toivotaan parasta.

Veneelle nimi

Kuten selvää on jokaisen veneprojektin tärkein osa on nimikyltin tekeminen joten sen suunnittelu on syytä aloittaa ajoissa. Veneen nimenä on nyt Benita, mutta olemme päättäneet palauttaa sille alkuperäisen nimen Kisen. Samalla menee vaihtoon nykyinen nimikyltti.

Ongelmana on vain se mistä saamme uuden tilalle! Yhtenä mahdollisuutena olisi kaivaa esiin alkuperäinen malli esimerkiksi vanhoista kuvista. Tarkoituksena olisi poiketa ainakin NJK:lla, jonka laivueeseen vene on alunperin kuulunut. Jotain saattaisi löytyä myös Urheiluarkistosta, jossa säilytetään Suomen purjehtijaliiton vuosikirjoja. Molemmissa olisi mielenkiintoista käydä vaikkei reissusta mitään kostuisikaan.

Olemme myös kyselleet veneen piirrustuksia sekä veistämöltä että muutamasta muusta paikasta. Parhaassa tapauksessa niissäkin voisi olla jonkinlainen malli nimikyltille.

Mutta vanhaa ei missään nimessä ole pakko käyttää, vaikka sellainen löytyisi. Lähipiiriimme on onneksi ajautunut lahjakkaita tyyppejä joilla pysyy kynä kädessä paremmin kuin minulla. Jos hyvin käy saamme vanhaa rehdisti päräyttävämmän tunnuksen veneeseemme. Tälle vaihtoehdolle on pidettävä peukut pystyssä.

Silti yksi kysymys jää auki: mitä kummaa Kisen tarkoittaa? Isäni arveli nimen olevan pohjanmaan murretta ja tarkoittavan vapaasti kundia tai muuta sellaista. Ingmar Nylundilta, veneen rakennuttajalta, olisi hauska kysellä tästä, ja monesta muustakin!, asiasta.

Jatkaakseni esittelykierrosta lyhyesti minusta; kipparoin kesän ajan minun ja Laurin ensimmäistä venettä ja nyt yritän parhaani mukaan jeesata Kisenin saamiseksi vesille. Kesä ilman purjehdusta tuntuu jo vain yhden kauden harrastamisen jälkeen mahdottomalta ajatukselta. Ensi kesää varten käyn tällä hetkellä saaristonavigoinnin kurssia, jotta kartan luku ei olisi veneessämme vain Juhon harteilla. Se pitää myös mukavasti skönaamisen mielessä talvella!

Pari kuvaa katostalkoista

Tässä on muutama kuva eilisistä katostalkoista. Kaaret saimme kaupan yhteydessä edelliseltä omistajalta. Kipaisimme Kirkkonummen Varubodenissa ostamassa kymmenen lankkua (~50€), joiden avulla kasasimme teltan kaarista ja 8x12 metrisestä pressusta. Näyttää siltä että pahimmat talven puhurit pysyvät kivasti ulkopuolella!

Koko rakennusurakkaan meni ehkä neljä tuntia ja fiilistelyyn muutama mokoma lisää. On se kyllä hieno ja kaunis! Vielä kun voisi olla hieman enemmän hyödyksi, tuntuu että kaikki remppataidot ovat täysin hakusessa.

Vaikka Kisen on jo kertaalleen hiottu, täytyy kölipuun vaihto-operaation loppupuolella käydä pintojen kimppuun vielä kerran. Punainen pohjamaali ja valkoinen raita ovat tämän hetken suunnitelmissa kaikkein kirkkaimmin hohtava vaihtoehto, joten eiköhän niillä mennä.

Blogi auki!

Hei maailma!
Kesä 2008 muutti kaiken: nelihenkisen kaveriporukkamme ulottuville ajautui Laurin ansiosta kaunis puuveneprojekti. 1954 valmistunut 5.5m -metriluokan vene lepäilee nyt Kirkkonummella ja odottaa talven aikana suoritettavaa perusteellista remonttia. Eilen Kisen sai peitteen, ensi viikolla päästään toivottavasti jo hommiin!

Tässä olevat pari kuvaa ovat ensimmäiset jotka sain Berliiniin, ja eilen olin ensimmäistä kertaa talvipaikalla ihailemassa venettämme. Kihelmöivää hommaa.
Itse olen Eero ja hakkaan paljon tietokonetta - Matias, Lauri ja Juho esitelkööt itse itsensä!