Uudet mastokiilat kumista

Kisenissä nyt oleva masto ja mastokaulus ovat samat, jotka tulivat veneen mukana kun ostimme sen. Asiaa suuremmin miettimättä teimme kannen rakennettuamme mastoaukon mastokauluksen mukaan, seurauksena oli se, että mastoaukko ei ollut tarpeeksi napakka sivu- eikä pitkittäissuunnassa.

Viime kesänä yritimme ratkaista ongelmaa puisilla mastokiiloilla, mutta koska maston ja kannen välissä on vain 10-15 milliä rakoa, joten kiiloista tuli melko ohuet ja ne halkeilivat jo ensimmäisen kauden aikana.

Homma lähtee aukeamaan, muovimattoa Etolasta

Mielessämme vaihtoehdot olivat käytännössä artesaanihenkinen kiilojen laminointi tai niiden tekeminen vanerista, jolloin syysuunta on kahteen suuntaan ja materiaali ei ole niin herkkää halkeamiselle.

Talven 2012-2013 aikana silmiini osui kuitenkin Ivar Dedekamin rikauskirjasta (joka on muuten ilmestynyt vastikään myös suomeksi) ohje, että puumasto tulisi tukea puukiiloilla ja alumiinimasto kumikiiloilla. Jostain piti siis keksiä kumikiilat puisten tilalle.

Amerikasta löytyi Spartite-niminen tuote, josta voi valaa omat kiilat, mutta kova hinta toimi karkottimena. Sen sijaan pilssipumpun letkuliittimiä Etolasta ostaessa silmiini osui kumilevy, jota myytiin useina eri paksuuksina aina 10-milliseen asti. Tämä saattaisi toimia!

Itsetehty mastokiila, ei nätti mutta toimii

Mastokiilan sivuista piti tulla päätyjä leveämmät, joten materiaaliksi valikoitui 5 mm kumimatto. Sivuille tulisi kolme kerrosta ja päätyihin kaksi. Ensimmäinen ajatus oli laminoida mastokiila kontaktiliimalla. Käytännössä tämä ei kuitenkaan onnistunut, karhennuksesta ja eri liimojen käytöstä huolimatta saumasta tuli heikko ja kerrokset irtosivat toisistaan helposti.

Lopulta asia ratkaistiin niinkuin se helpoin on - teipillä. Kangasteippi oli nopea mutta yllättävän toimiva ratkaisu ja olisi kestänyt varmasti pidempäänkin. Lopulliseksi ratkaisuksi muodostui letkunkiristin, jolla saatiin ratkaistua myös mastokiilan liikkumiseen liittyvä ongelma. Maston liikkuessa purjehtiessa se hiljalleen nilkuttaa kiilaa ylös tai alas ja tiukalla letkukiristimellä varmistamalla liike loppui. Samalla varmistui myös ettei kaulus pääse aukeamaan, vaikka teippi pettäisikin.

Myöhemmin ruotsalaiselta Benn'siltä löytyi valmis mastokiilasarjakin, joka olisi saattanut tuottaa yhtä hyvän lopputuloksen. Nykyinen kuitenkin toimii niin hyvin, ettei vaihtamiselle ole perustetta.

Kansiremontin viimeistelyä

Tälle talvelle suunnitellut kaksi tärkeintä työvaihetta olivat kansiremontin viimeistely ja uusien turkkilevyjen rakentaminen istumalaatikkoon. Kansiremontti meni aivan nappiin, mutta viime metreillä tuli selkään. Olimme laskeneet vanttien läpimenoreikien paikan kannella aivan väärin!

Lähtötilanne oli tämä, vanttien paikat jouduttiin hakemaan kokeilemalla

Näin ollen vanttien paikat jouduttiin hakemaan kokeilemalla ja sen seurauksena kanteen tuli isot, lapsen käden mentävät reiät siihen, mihin piti tulla hienoakin hienommat, metallimiehellä teetetyt läpivientihelat. Purjehduskauden lähestyessä loppua päätimme antaa asian olla ja suojasimme vanerin reunat Yacht Primerilla ja purjehdimme minkä ehdimme.

Ensimmäinen paikkareikä jyrsitty

Vesillä isommatkin esteettiset virheet unohtuvat, mutta etenkin kovemmalla kelillä rei'istä tuli vettä sisään kaatamalla, eikä tuota kantta ehkä tuon näköiseksi olisi kuitenkaan voinut jättää.

Vakuuttuneina jyrsimen suorituskyvystä päätimme paikata reiät jyrsimällä ne ensin siistiksi ja asettamalla sitten reikään sopivan paikan. Ensimmäisenä suunnitelmana oli käyttää tehtävään jyrsimen intarsia-sarjaa, jolla pystyy tekemään sekä upotuksen, että siihen suoraan sopivan paikan. Siis helppoa!

Punaiset viivat näyttävät läpiviennin linjan ja poikkiviivat sijainnin (10 cm molempiin suuntiin)

Käytäntö kuitenkin osoitti, että nämä sarjat on tarkoitettu vain aivan matalia upotuksia varten. Jyrsittäessä 9 millimetrin kantta kapeasta jyrsinterästä loppuivat täysin voimat ja lopulta se vääntyi ja tuhosi oman ohjurinsa.

Näin jouduimme suunnittelemaan hommaan uusiksi. Jyrsin vaikutti edelleen parhaalta vaihtoehdolta, mutta tarkka ratkaisu haki muotoaan. Reiät jyrsimme tekemällä yksinkertaisen suorakaiteen muotoisen "telakan", jossa jyrsimen alustan liikerata pitkittäin ja poikittain oli rajattu ja joka ruuvattiin kanteen kiinni jyrsinnän ajaksi.

Ensimmäinen paikkapala paikallaan

Telakan reunoja myöten ajamalla jyrsin teki kanteen reunoistaan pyöristetyn aukon. Pyöristys syntyy tietenkin käytettävän terän mukaan, meillä terä oli iso 22 millinen, joten pyöristyskin on suurempi.

Aukkojen tekoa isommaksi haasteeksi muodostui sopivien paikkapalojen tekeminen. Harkitsimme jopa reiän ja paikan tekemiseen sopivien jyrsinmallien teettämistä CNC-koneella, mutta lopulta teimme yhden sopivan palan ja sen jälkeen monistimme sen käyttämällä kopiojyrsintä. Istuvuus ei ole aivan 100 %:n (vaikka ei paljon vajaakaan!) Palaa ei joka tapauksessa saa paikalle liimaamatta sitä ja siinä samalla voi sekaan heittää hiukan kittiä.

Paikkapala ja läpivientihela sovituksessa

Kansiremontin viimeistely odottaa nyt keskilämpötilojen nousua, jotta paikkapalat saadaan epoksoitua paikalleen ja lopulta maalattua kannen värisiksi. Samaa koskee suurta osaa muista talvelle aikataulutetuista hommista, eikä huhtikuulle pitkittynyt talvi auta asiaa lainkaan.

Alumiinimaston maalaaminen

Kisenin maston maalaaminen oli yksi monista viime kesän mielenkiintoisista työvaiheista, joiden tarkempi dokumentointi jäi kovan kiireen alle. Alumiinimaston maalaamiseen löytyi myös yllättävän huonosti ohjeita, vaikka homma varmasti koskee montaa veneilijää.

Kisenin masto oli maalattu joskus aikaisemmin ilmeisesti yksikomponenttisella maalilla, joka oli jo pahasti ravistunut. Sen sijaan puomi, joka on kuulemma jostain toisesta veneestä, on säilyttänyt pintansa paremmin. Ilmeisesti siihen on käytetty asianmukaisempaa maalia.

Maalausteline takaa tasaisen tuloksen ja mukavan työasennon

Vanha maali piti kuitenkin saada pois ja kahdentoista metrin putkessa huonoakin maalia oli paljon. Koetimme käsin hiomista, konelaikkausta ja muuta kovalla vaivalla ja huonolla tuloksella, vaikka kaikkein järkevin vaihtoehto ei ollut niin hankala keksiä sekään. Lopulta Hempelin Paint Stripper irrotti vanhan maalin helposti ja loputkin lähtivät käsittelyn jälkeen helpommin karkeammalla hiomapaperilla.

Alumiinin hyvä korroosionkestävyys perustuu pintaan muodostuvaan oksidikerrokseen, joka estää alla olevaa metallia hapettumasta. Alumiinioksidi on vähän kuin jauhoa metallin pinnalla ja siitä syystä oksidoituneen alumiinin pinnalla maali ei pysy kunnolla. Ennen maalausta oksidikerros onkin poistettava sopivalla keinolla.

Maalattua mastoa asetellaan paikalleen

Alumiinin oksidikerros poistetaan peittaamalla pinta sopivalla syövyttävällä aineella. Alumiini peitataan yleensä emäksisellä liuoksella, esimerkiksi lipeällä, mutta myös typpihappo-fluorivetyhappoliuokset sopivat alumiinille. Ennen peittausta Vanhoista maalinjämistä pinta puhdistetaan asetonilla tai muulla voimakkaalla liuottimella, jotta pintaan ei jäisi rasvaa, joka estää peittausainetta vaikuttamasta. Peittauksen jälkeen koko masto pestään vedellä, jotta syövyttävää ainetta ei jää minnekään, sillä niitinrakoihin tai muualle jäänyt happo voi pitkän päälle syövyttää alumiinin pilalle.

Tarpeetonta sanoa, että sekä voimakkaiden liuottimien, emäksien ja happojen kanssa hyvät suojavarusteet ovat äärimmäisen tärkeät.

Peittauksen jälkeen pinta kuivataan ja maalaus aloitetaan mahdollisimman pian, jotta pintaan ei ehdi muodostua uutta oksidipintaa. Sopivan peittaus-maalauspäivän löytäminen oli ainakin meille haastavaa, sillä koko hommaan meni reilu tovi, eikä peitata tai maalata voi missä tahansa lämpötilassa ja ilmankosteudessa.

Tehdaslaatuinen maalipinta on vaikea saavuttaa

Pohjamaalaus suoritettiin ohjeiden mukaan mahdollisimman juoksevaksi ohennetulla epoksimaalilla, joka meidän tapauksessamme oli Hempelin Light Primer. Epoksipohjamaali varmistaa hyvän tarttuvuuden vaikeaan alumiinipintaan. Kun mastoon oli saatu peittävä pinta, tasoitettiin se hiomalla hienolla hiomapaperilla (~200) ja lopulta asetonilla pyyhkimällä ennen pintamaalausta.

Pintamaalaukseen käytimme valkoista Hempelin Poly Best-polyuretaanimaalia. Polyuretaanimaali kestää UV-säteilyä aivan eri tavalla kuin epoksimaali, joka tyypillisesti kellastuu auringossa. Itse käytimme puhtaan valkoista (värikoodi 10001), mutta jälkikäteen tuntuu siltä, että taitettu valkoinen (13410) olisi ollut mastoon parempi vaihtoehto.

Laajaa metallipintaa maalatessa tuli hyvin selväksi, että lopputuloksen ratkaisee ennen kaikkea mahdollisimman iso ja hyvälaatuinen pensseli ja oikein ohennettu maali. Käytimme parhaita mahdollisia 70 millimetrin pensseleitä mitä kaupasta löysimme. Huonommalla pensselillä irtoavat harjakset on lähes taattu ja pienemmällä pensselillä työ etenee liian hitaasti, jolloin jo kuivahtaneen ja tuoreen maalin liitos menee röpöiseksi. Parin sadan maaleja ei kannata pilata muutaman euron pensselillä. Maalia meillä meni 200-300 grammaa per kerros.

Niin tai näin, mastolle on vaikea löytää suojaisaa maalauspaikkaa, joten työ on tehtävä säiden mukaan. Myös muita ongelmia saattaa tulla - me hioimme mastosta yhden parvellisen siihen kuivumisen aikana pölähtäneitä häiriäisiä.

Lopputulokseen olemme hyvin tyytyväisiä, vaikka ei käsin maalaamalla tehdaslaatuista jälkeä saa. Jos budjetti ei ole rajoitteena, voi alumiiniosat maalauttaa vaikka automaalaamossa. Ainakin Lauttasaaren H. Lampinen maalaa muutakin kuin autoja. Oli menetelmä mikä tahansa, pitkän päälle alumiinin pinnalta maali alkaa aina lohkeilemaan helojen ja kiinnikkeiden ympäriltä, joten maalaus ei ole lopullinen vaihtoehto. Kestävin pinta alumiiniin saadaan anodisoimalla (eli elaksoinnilla), jossa alumiinin pinnan koostumusta muutetaan kovemmaksi ja passiivisemmaksi. Taitava nikkari pystyisi ehkä mastoa pienemmän laitteen anodisoimaan ominkin käsin.

Ruostumattoman teräksen happopeittaus

Kiseniin on viimeisten viikkojen aikana jouduttu tekemään paljon mittatilausosia. Näistä pääosa on ollut helppoja pellintaivutustöitä, mutta osassa on jouduttu tarttumaan myös hitsaustyökaluihin. Näistäkin kaikkein vaikeimmat ja näkyvimmät osat teetimme ammattilaisilla, mutta teetettyjen osien korkean hinnan vuoksi kaikki mitä osataan, on yritetty tehdä itse.

Suuritöisin hitsausurakka oli viisvitosille tyypillisen itseskuuttavan fokan levankikiskon korotusjalkojen hitsaus. Jalkojen tekemisessä oli otettava huomioon sekä kiskon että kannen kaarevuus ja sovittaa jalat näiden väliin. Työtä ei oikein voinut ulkoistaa, sillä pelkäsimme, että osia joudutaan sovittamaan valmistuksen aikana. Ammattilaistyönä tämä olisi varmasti nostanut hintaa paljon.

Fokan kiskon jalat ennen peittauskäsittelyä

Hitsattava metalli kuumenee voimakkaasti ja tämän seurauksena hitsaussaumojen ympäriltä teräksestä poistuu kromia, jonka pitäisi oksidoitumalla suojata ruostumatonta terästä. Näin ollen hitsaussaumojen alue on käsittelemättömänä altis korroosiolle ja mustuneena myös pahannäköinen.

Rosteriosat suolahappoliuoksessa

Ruostumattoman teräksen puhdistukseen käytetään peittausta, jossa hapolla poistetaan hitsauskuona sekä kromiköyhtynyt pintakerros itse metallista. Keino on tehokas, mutta voimakkaiden happojen kanssa työskentely on myös erittäin vaarallista. Metalli- ja autoalan KAMAT-tietokorteista löytyvät hyvät perusohjeet rosterin happopeittauksesta (pdf) eri aineilla. Työskennellessä on hyvä käyttää vähintään suojakäsineitä, vaatteita ja kasvosuojusta, sekä hengityssuojainta ellei tilan ilmanvaihto ole hyvä. Lisäksi työpisteen lähistölle on hyvä varata puhdasta vettä hapon neutraloimista varten vahingon sattuessa.

Valmiit osat peittauksen ja teräsharjakiillotuksen jälkeen

Käytin Teknoksen Betoni-peittausliuosta, joka on noin 20 %:n suolahappoliuos (käyttöturvallisuustiedote). Kuten nimestä voi päätellä, Betoni on tarkoitettu betonin peittaukseen, eikä todennäköisesti sisällä terästä suojaavia inhibiittejä, joita rosterin peittaukseen tarkoitetuissa peittausliuoksissa tavallisesti on. Suolahappo on periaatteessa hapoista helpoin, sillä suolahapolla peittausliuoksen lämmöksi riittää huoneenlämpö.

Valitsin Betonin, koska se maksoi alle 10 euroa ja sitä myytiin litran pakkauksessa. Hitsausliikkeen peittausliuos oli kahden kilon paketissa, joka on aivan liikaa meille, ja maksoi reilusti yli 40 euroa. Hyvä vaihtoehto suolahapolle olisi ollut Dinitrolin Annitrol-ruosteenpoistoaine, joka on 30%:n fosforihappoliuos (käyttöturvallisuustiedote).

Suoritin metallin rasvanpoiston asetonilla, jonka jälkeen asetin palat pihdeillä suolahappoliuokseen. Betoni-liuos toimi 20-asteen lämpötilassa melko hitaasti ja pidin paloja liuoksessa lopulta 2 x 20 min ja harjasin enimmät kuonat pois liuotuskertojen välissä teräsharjalla.

Vielä kahden peittauskerran jälkeenkin hitsaussaumat olivat melko tummia ja kuona lähti lopullisesti irti vasta teräsharjaamalla ne koneellisesti. Tätä oli kokeiltu jo aikaisemmin, mutta ilman peittausta kuona ei irronnut rosterin pinnasta. Peittaus oli ehkä vähemmän tehokasta kuin olin ajatellut, mutta lopputuloksena pinta saatiin kauttaaltaan puhtaaksi ja toivottavasti jälleen korroosionkestäväksi.

Myydään venetarvikkeita

Kisenin mukana tuli kasakaupalla tavaraa, jotka uudelleenrakentamisen yhteydessä ovat jääneet tarpeettomiksi. Nyt on aika panna kaikki myyntiin, jotta saamme rahaa veneen viimeistelyyn!

Alla on kuvat ja hinnat myynnissä olevista venetarvikkeista; mukana on takilointi- ja kansiheloja, vinssejä ja muuta. Listaa päivitetään sitä mukaa, kun inventoimme varastoja.

Kuvissa näkyvä mittatikku-sytkäri on mitoiltaan 80 x 21 mm (keltainen osa 63 x 21 mm). Uusimmissa kuvissa taustalla ruutupaperi, jossa pienemmät ruudut 2x2 mm ja isommat 10x10 mm.

Lista päivitetty 27.10.2013.

Lisätietoja annetaan mielellään ja hinnoistakin voidaan neuvotella, laita sähköpostia kisen(at)netti.fi tai soita 040 5900 313 / Matias.

(1) Peräsinakselin kansiläpivienti, pronssia, MYYTY

(2) Köysiklyyssit, pronssia, MYYTY

(3) Pronssiknaapi, iso, MYYTY

(4) Pronssiknaapi, pieni, MYYTY

(5) Alumiiniknaapit, pari, MYYTY

(6) Easyblock, Denmark, size 2 -tuplapylpyrä, työkuorma 900 kg, , MYYTY

(7) Easyblock, Denmark, kuulalaakeroitu skuuttipylpyrä, työkuorma 500 kg, , MYYTY

(8) Skuuttikiskon ratsastajat, Nemo, 2 kpl, 25 mm:n standardikiskoon, MYYTY

(9) Skuuttikiskon ratsastajat, Barton, 2 kpl, 25 mm:n standardikiskoon, MYYTY

(10) Pronssivinssi, MYYTY

(11-12) Vinssinvapautin, OH Denmark, MYYTY

(13) Pyhä Pietari -tiivistysmassa puuveneille, 250 ml, MYYTY

(14) Fallinkiristäjä, Holt-Allen 4260, 10 eur

(15) Kaksi bakeliittista sinkkupylpyrää, Tuphblox England S1, MYYTY

(16) Iso bakeliittinen pylpyrä, Tuphblox England SS4, MYYTY

(17) Bakeliittinen heittopylpyrä Tuphblox England SG1, MYYTY

(18) Bakeliittiset barduunoiden vaijerivinssit, MYYTY

(19) Sateenkaarivärit kylmäpuristettu pellavaöljy, 1 litra jäljellä, 5 eur

(20) Bakeliittinen rapulukko, tukeva, MYYTY

(21) Bakeliittinen viulupylpyrä, Tuphblox England, MYYTY

(22) Muovibloki, sakkeli ei sisälly, 5 eur

(23) Allen-mikrobloki, kuulalaakeroitu, PALANUT

(24) EasyBlock-räikkäbloki, tupla, kuulalaakeroitu, 15 eur

(25) Barton-bloki (SS4), PALANUT

(26) Barton-bloki hunsvotilla (SSB4), PALANUT

(27) Harken-tuplabloki, kuulalaakeroitu, EI MYYNNISSÄ

(28) Tuphblox-viulubloki, PALANUT

(29) Gibb-tuplabloki, bakeliittia, MYYTY

(30) Kaksi köysilukkoa, PALANUT

(31) Kolme muovista knaapia, PALANUT

(32) Vaijeribloki, 10 eur

(33) Isoja lepuuttajia, 65x15 cm, yhteensä 6 kpl, MYYTY

(34) Emhart POP PowerLink Plus -vetoniittipihdit 6 mm asti, MYYTY

(35) Kaksi käyttämätöntä, noin 16 metrin, 8 mm, Orion 300 -skuuttiköyttä, 15 eur/kpl, 25 eur molemmat

(36) Kaksi Kungsörs-telakan valmistamaa jousihakaa, 30 eur molemmat

 

(37) Tutkaheijastin Plastimo 580x50 mm, käyttämätön, 30 eur

Keskikonsoli etenee

Kisenin istumalaatikkoon tuleva keskikonsoli etenee hyvää vauhtia. Keskikonsoli tulee keskigastin ja kipparin väliin, istumalaatikon takaosaan ja siihen tulee joitain useimmin tarvittavia purjeiden säätöjä. Keskikonsoli tulee Kisenissä aikaisemmin olleen skuuttipollarin tilalle, jossa oli storan skuutti ja lyhyt, noin 30 senttinen levankikisko. 

Keskikonsolin kansi ja paperiset hela- ja kompassimallinteet

Keskikonsolin malli on hiukan elänyt rakentamisen aikana. Alkuperäinen ajatus on kopioitu Birgitta-vitosesta ja sitä kehitettiin edelleen muun muassa Remin heloituksen perusteella. Ensimmäinen malli oli malliltaan kevytrakenteisempi, mutta sen toteutusta mutkisti metallitöiden huono saatavuus. Tästä syystä rakennetta jouduttiin muuttamaan niin, että rosterista hyllyä ei tarvita. Sen sijaan hylly korvattiin vanerista laminoidulla kannella, johon rapulukot kiinnitetään.

Nyt keskikonsoliin tulevat barduunoiden iso- ja pikkutrimmi, kompassi, pilssipumppu sekä isopurjeen jalus. Aikaisemmin tarkoituksena oli vetää myös hekki keskikonsoliin, mutta sille ei lopulta jäänyt muuta paikkaa rakenteessa kuin kotelon takareuna. Siinä se taas olisi kolhinut kokoajan kipparin polvia, joka ei ajatuksena oikein vedonnut.

Kansi on vielä puupintainen, mutta ennen asentamista sekin maalataan kirkkaan keltaiseksi! :)