Kaksi uutta viisvitosblogia

Kisenin ja parin muun vanhemman viisvitosen palattua kilparadoille parin viime vuoden aikana luokassa on alkanut tapahtua hurjia! Tällä hetkellä vanhoja viisikymmenluvun veneitä on korjattavana kaksi kappaletta ja molempia voi seurata blogissa.

Trial on kunnostettavana Turussa

Suomalaisen Carl-Olof Granfeltin suunnittelema Trial on kunnostettavana Turussa TT-puuvenepalvelulla. Trial on ollut monta vuosikymmentä ladossa odottamassa köliremonttia, joka on nyt viimein saatu alkuun.

Trialissa on Granfeltin veneille tyypillinen voimakkaasti negatiivinen peräpeili

Trialia kunnostetaan varsinaisten asiakastöiden ohessa, joten vauhti ei ole koko ajan päällä. Vene saattaa tulla valmistuttuaan myös myyntiin, joten kiinnostuneiden kannattaa kysellä asiaa suoraan Terolta (041 445 3060). Trial mahtuisi hyvin Helsingin kasvavaan 50-luvun laivueeseen!

GKSS 1951 / Relax / Lotten / Aava, kuvassa näkyvä kajuutta on jo poistettu ;)

Toinen vene on alunperin ruotsalainen Lotten, joka nykyisin sijaitsee Kuopion seudulla. Veneessä on tavalliset viisikymmenluvun veneen työt - laudoitusta, kaaria ja kansi uusiksi. Lottenia kunnostaa veneen nykyinen omistaja ja vesille pääsy taitaa häämöttää jo ensi kesässä.

Puuveneen turvottaminen

Kevät 2014 ei ollut puuveneille kaikkein hellin. Aikaisin alkanut kuiva ja lämmin kevät kuivatti ainakin Kisenin pahanpäiväisesti. Siinä vaiheessa kun pintakäsittelytyöt piti aloittaa näki veneestä läpi melkein yhtä pahasti kuin pari vuotta sitten ennen rimoitusta (no ei nyt ihan!).

Pintakäsittelyä ei voi tehdä ennen kuin saumat ovat kiinni, sillä muuten lakka ja maali menevät avoimeen saumaan ja kun puu turpoaa aukeaa sauma vuorostaan saumaan menneen maalin tai lakan vierestä. Sen jälkeen ravistuminen ottaa vauhtia jokaisen pintakäsittelyn yhteydessä.

Caro VI näyttää mallia, suojakalvo kannattaa toki teipata kiinni asti

Jotain oli siis tehtävä ja nopeasti. Meillä oli onneksi pari aikaisemmin hankittua 70-luvun ruskeaa Ufox-kostutinta (joita saa käytettynä parilla kympillä), mutta kireä aikataulu asetti haasteensa. Pursiseuran vesillelaskuaikataulu ei odota ja hieman yli kahdessa viikossa vene piti saada turpoamaan, lakattua ja maalattua.

Suojakalvo pitää hyvin kosteuden halutussa paikassa, kunhan ei tuule

Kiire on aina pahin virhe, mutta se ei enää ollut vältettävissä. Laitoimme kostuttimet ja kaksi läpimärkää räsymattoa veneen sisään ja pressut istumalaatikon päälle estämään kosteuden karkaamisen. Puoliteholla Ufoxit höyryttävät noin vuorokauden ja päivittäin vettä lisäämällä vene oli viikon kulutta jälleen entisensä ja parin päivän kuivattelun jälkeen pinta oli valmis lakattavaksi.

Kiireen hintana oli se, että ensi talvena saamme pestä homepilkkuja pois kansilevyjen sisäpinnasta. Jatkossa toimimme fiksummin.

Se fiksumpi, mutta hitaampi tapa on laittaa kostuttimet rungon ulkopuolelle ja estää kosteuden karkaaminen maalaustarvikehyllystä löytyvällä teippireunaisella suojakalvolla (esimerkiksi Tesa Easy Cover).

Ohut muovikalvo on helppo kiinnittää ja pitää kosteuden rungon ympärillä, kunhan paikka on tuulelta suojassa. Tuulisessa paikassa kevyt kalvoverho lentelee minne sattuu.Verhon voi ripustaa vesilinjaan tai partaaseen sen mukaan miten vene tarvitsee turvottaa.

Aikaa kannattaa varata enemmän kuin viikko ja mieluummin ylläpitää kosteutta koko telakointikauden ajan, kuin yrittää lisätä sitä kerralla kovin paljon. Nopeasti turvotettaessa rakenne elää enemmän, muun muossa koska turpoaminen alkaa saumoista ja pinnoista ja vasta sitten syvemmältä puusta, ja kuluttaa niin ollen rakennetta.

Kaariteltta, malli 2.1

Kesäkuussa sattuneessa tulipalossa tuhoutuivat myös Kisenin talvipeitteet, joten syksyn tullen oli aika pohtia tarvittavia parannuksia talvisäilytykseen. Aikaisemmin rakennettu A-teltta palveli pari talvea erittäin hyvin, ainoa huono puoli oli kahdesta peitteestä koottu katto, joka jätti kattoon avoimen poikittaissauman, joka päästi lunta sisään sopivalla tuulensuunnalla.

Havainnekuva kulkupäädystä, tukiristikko umpinaista päätä korkeammalla

Tämän lisäksi halusimme vähentää teltan purettavien ja koottavien osien määrää - tavoitteena oli, että teltan saisi koottua tai purettu yhdessä päivässä. Tähän ratkaisuna oli ennen kaikkea se, että koska vene ei enää siirry minnekään, käytettävät telttarakenteet voivat olla kookkaampia. Kaikkea ei tarvitse purkaa enää pakettiautoon meneviin osiin.

Havainnekuva sivulta, harmaa on 2x3", punainen 1x4" ja oranssi 1x2"

Uuden teltan pohjana olivat vanhat A-malliset pystykaaret. Näiden määrää vähennettiin yhdellä (6 -> 5), lisäksi sivuseinien diagonaalituet korvattiin korkemmalla (150 cm) vesivanerilevyllä. Suurin muutos oli kuitenkin pohjan rakenteessa ja sen yhdistämisessä pystykaariin.

Aikaisemmin kymmenestä pitkittäispalkista ja lähes neljästäkymmenestä (!) kiinnityspolviosta koostunut pohja korvattiin neljästä moduulista koostuvalla pohjarungolla, joka tuetaan pystykaariin vain neljällä polviolla. Pohjan moduulit ovat päädyt, joissa on jäykistetyt kulmat, ja suorat sivut. Näissä on valmiina pitkät 50 cm liitokset yhdistämistä varten.

Sivuttaisjäykkyys syntyy ennen kaikkea päädyn ristikoista ja entistä korkeammista tukipolvioista (kaarissa 2 ja 4). Pitkittäisjäykkyys syntyy seinien vanereilla, jotka myös pitävät lumet ulkopuolella.

Teltta pystyssä, ankkurointiharukset pitävät päädyn paikallaan

Uudeksi peitteeksi valitsimme 250 grammaisen OceanFlex-kestopeitteen. Olimme nähneet näitä veneiden päällä aiemminkin, joten ajattelimme että tuotteen täytyy olla hyvä. Peite on toistaiseksi pysynytkin hyvin ja läpinäkyvän peitteen alla on erittäin hyvä työskennellä, sillä valoa riittää todella paljon enemmän kuin raskaspeitteen alla.

Toisaalta läpinäkyvyys aiheuttaa omat ongelmansa puuveneelle, joka saattaa talven aikana kuivua liikaa auringonpaisteessa. Olemme peittäneet veneen auringonpuoleisen kyljen erillisellä peitteellä estääksemme tämän.

Peite on ankkuroitu paikalleen puurimoilla, jotka kiristetään siipimuttereilla

Teltan mitat on suunniteltu niin että kalleimman rakennusmateriaalin käyttö minimoidaan, meidän tapauksessamme tämä tarkoittaa vesivaneria. Puutavaraa meni noin 15% enemmän, koska vakiomittaisesta laudasta kaikkea ei voitu hyödyntää. Toisaalta kalleinkin käytetty lauta maksoi vain noin 1,60€/m.

Mitat ovat hiukan alle 2,5 x 10 m, joka riittää viisvitoselle hyvin ja sisään jää vielä työskentelytilaakin.

Rakentamiseen käytettiin

• Kestopeite kattoon 8x12 m, 250 g/m2, 280 eur
• Kevytpeite päätyihin 4x6 m, 120 g/m2, 15 eur
• Pystykaaret 48x73 mm (2x3”) yhteensä 45 jm á 1,60 €, 85 eur (+15 %)
• Pohjakehikko ja kurkihirsi 48x73 mm (2x3”) yhteensä 61 jm á 1,60 €, 115 eur (+15 %)
• Hartialaudat, päätyristikot ja kattolaudat 22x100 mm yhteensä 58 jm á 0,60 €, 45 eur (+15 %)
• Ankkurointirimat 22x50 mm yhteensä 20 jm á 0,50 €, 15 eur (+15 %)
• Vesivaneri 2500x1250 mm yhteensä 8 kpl á 44 eur, 352 eur
• Ruuvit, pultit, mutterit, kulma- ja liitosraudat, 150 eur

Kokonaishinnaksi tuli siis noin 1 100 euroa.

Kisen Viaporin Tuopissa

Viaporin Tuoppi, omalla veneellä. Tämä on ollut tavoitteena siitä elokuisesta iltapäivästä asti, jolloin ensimmäisen kerran kävimme katsomassa Kiseniä. Silloin puhe oli tosin vuoden 2009 Viaporin Tuopista :)

Rush VI kiirehtii ohitse (kuva Eero Pailinna)

Ei tullut Tuoppia 2009, 2010 eikä 2011. Vuoden 2012 Tuoppia seurasimme mastonosturista, aivan viimeiset työt venyivät kisoja seuranneelle sunnuntaille ja ensipurjehdukselle pääsimme kaksi päivää Tuopin jälkeen, close but no cigar.

Remi kryssillä kohti Pihlajasaarta (kuva Eero Pailinna)

Kilpailukauden avasimme tänä vuonna jo Helsingin Regatassa, mutta siitä huolimatta Tuoppiin ladattiin kieltämättä aika paljon odotuksia. Ne lunastettiin kaikki - kisailu oli mahtavaa, vauhti hurjaa ja juhlat rankat! Viisi vuotta puupölyä, surkeita pitsalounaita ja teltassa palelua huuhdottiin jonnekin Koirakarin aaltoihin.

Pitkä ja vauhdikas lenssi Hernesaaren päästä Särkälle (kuva Juha Ylitalo)

Tämän vuoden Tuoppiin osallistui kuusi viisvitosta, Rush VI, Vis-a-vis, Remi, Pohjantähti, Ariane ja me, joten kisailu oli kovaa. Yhteislähtö kutosten kanssa toi alkuun oman jännityksensä ja loppua kohden voimistunut tuuli teki kisasta rankan sekä veneille että miehille.

Kisamielessä veneessä ei kaikki ehkä ole vielä ihan tip-top ja purjehduksen nyanssit unohtuvat edelleen kiireessä, mutta vene on taas vedessä ja vauhdissa ja se on tärkeintä. Nyt lunastetaan vuosien työt!

Vähän hiilenä

Tiistaina 11.6 sattunut tulipalo HSS:n isännöimällä Liuskasaarella sotkee tänä vuonna monen klassikkovenekunnan purjehduskauden. Vaikka kaikki klassikot ilmeisesti selvisivät palosta korkeintaan pintavahingoilla, tuhoutui vajassa kymmenien veneiden purjeet ja monesta veneestä myös masto ja muut varusteet. Erityisen pahasti tulipalo iski viitosluokkaan, jonka veneistä moni oli vasta laskettu vesille ja näin ollen mastot olivat edelleen vajassa. Palanut rakennus oli vanhin HSS:n rakennuksista, sen perustukset oli asetettu vuonna 1900.

Muun muossa näitä purjeita ei tarvitse enää katsella

Meidän venekunnassamme tilanteen etenemistä seurattiin tuona iltana sydän kylmänä, sillä Kisenin laituripaikka oli ensimmäisenä palaneen vajan vieressä. Paikan päältä nähtyjen kuvien perusteella pystyimme vain sanomaan, että masto näkyy edelleen, mutta oletus oli, että vene palaa takaisin telakalle. Siinä määrin hurjana ja lähellä venettä tulipalo roihusi. Seuraavan aamun tunnelmia, kun menimme katsomaan tilannetta, ei toivo kenellekään.

Liuskasaaren Itävaja paloi lähes maantasalle

Yllätys oli melkoinen, kun vene löytyi laiturista pääosin vaurioitumattomana. Tarkempi katsastus on edelleen tekemättä ja on epäselvää esimerkiksi kuinka paljon palo on kuivattanut runkoa tai haurastuttanut köysiä, mutta joka tapauksessa vauriot ovat merkittävästi vähäisempiä, kuin mitä odotimme.

Kisen palon jälkeisenä aamuna

Sen sijaan veneen varusteiden osalta tappiot olivat juuri sitä mitä odotimmekin. Pitkän kunnostusprojektin aikana kokoamamme runsas purjevarustus sekä kaikki veneen varusteet, korjaustöihin hankitut työkalut ja varaosat tuhoutuivat. Tuho oli siinä määrin totaalinen, että emme edes tunnistaneet oman kaappimme paikkaa rakennuksen raunioista.

Nyt tavoitteena on kuluvan purjehduskauden turvaaminen ja uusien purjeiden hankkiminen. Kaikeksi onneksi muut viisvitosvenekunnat ovat lupautuneet lainaamaan meille purjeita, jotta pääsemme takaisin vesille. Pidemmällä aikavälillä tarvitsemme kuitenkin uudet omat purjeet. Vakuutuksesta tuskin saamme rahaa uuteen purjekertaan, joten etsimme ensi sijaisesti hyväkuntoisia käytettyjä purjeita. Etenkin itseskuuttaavat fokat ja slöörispinaakkerit tuntuvat olevan kiven alla. Jos tiedät sopivista purjeista soita Matiakselle (040 5900 313)!

Tärkeintä on kuitenkin, että itse vene selviytyi ja siitä kuuluu kiitos Pelastuslaitoksen fiksulle toiminnalle. Tulipalon voimakkuudesta oli selvää, ettei rakennusta voida pelastaa. Sen sijaan palomiehet ilmeisesti keskittyivät hillitsemään paloa siitä päästä rakennusta, jonka läheisyydessä veneet olivat.  Tämä varmasti pelasti monta venettä suuremmilta vahingoilta ja venekuntaa harmailta hiuksilta.

Tämä olikin jo toinen tulipalo josta Kisen on selvinnyt. Hiukan ennen kuin me hankimme veneen oli se juuri selvinnyt viereisen moottoriveneen palosta. Silläkin kertaa vahingot olivat vähäisiä. Toivotaan, ettei kolmatta kertaa koskaan tule!

Aiotko puuveneenkorjaajaksi?

Klassikkoveneen korjaaminen itse on joillekin ainoa keino päästä ajamaan hyväkuntoista puuvenettä. Se on myös eräs tapa, jolla klassikoita saadaan lisää kilparadoille. Vaikka veneremontti ei ole keino säästää rahaa (valtaosa ellei kaikki nyt myynnissä olevista puisista viisvitosista on halvempia kuin meillä on kulunut rahaa projektiin), itse tekeminen on kuitenkin todella paljon halvempaa kuin työn teettäminen ammattilaisella. Suon ilolla puuveneenkorjaajille heidän elantonsa mutta omasta lompakosta ei löydy riittävästi rahaa työn teettämiseen.

Korjausurakkaa ei kannata aloittaa viimeisillä rahoilla mutta työssäkäyvälle se on taloudellisesti täysin mahdollinen harrastus. Taloudellista ja työtaakkaa on hyvä jakaa ryhtymällä remonttiin isommalla porukalla. Neljällä hengellä työtä riitti kaikille hyvin ja luultavasti kolmen hengen miehistön kasaamiseen joudutaan ajoittain käyttämään ulkopuolisia gasteja kunhan purjehtimaan päästään. Monen veneen käyttöaste on niin pieni, että omistusta voi hyvin jakaa. Kalliiseen ja välillä stressaavaankin harrastukseen on hyvä ottaa mukaan todella hyviä ystäviä tai sellaisia, joilla ei ole niin väliä. Itse otin hyviä ystäviä.

Meillä kölipuun, kaarten ja kannen vaihtamiseen, kylkien paikkailuun ja rikauksen modernisointiin meni neljässä vuodessa noin 1000 €/henki/vuosi. Rahaahan se on mutta eivät muutkaan harrastukset ilmaisia ole. Ensimmäinen asia, jonka opimme kantapään kautta oli se, että veneelle kannattaa heti (jopa ennen töiden alkua) perustaa tili, johon maksetaan kuussa vakiosumma. Aloimme tähän vasta urakan jatkuttua jo jonkun aikaa mutta se helpotti oloa ja taloudenpitoa suuresti. Kuluja kertyy todella epätasaisesti ja on mukavampi maksaa vaikka satanen kuussa kuin melkein tonnin laskuja aina joskus.

Toinen tärkeä asia on se, että remontilla pitää olla työnjohto. Jonkun pitää tietää kokonaiskuva projektista, varata tarvittavat välineet ja materiaalit ja jonkun pitää olla perillä taloustilanteesta. Vastuut voivat muuttua projektin aikana mutta jonkun pitää olla koko ajan tilanteen tasalla. Meillä runko tehtiin pitkälti minun tiedoillani mutta rikaus ja taloushallinto ovat Matiaksen käsialaa.

Käsityötaidon puutetta ei pidä pelätä liikaa. Pitkälti kyse on tiedosta ja huolellisuudesta ja tietoa saa kirjoista ja kysymällä. Veneenrakennus ei oikeasti ole kultamokkatouhua, piiloon jäävät rakenteet voi tehdä aika krouvisti riittävän lujiksi. Julkisivua on taas aikaa hinkuttaa. Työ kannattaa aloittaa helposta, jotta työkalut tulevat tutuiksi. Taito karttuu nopeasti. Toki joku kyky työkalujen käyttöön on välttämätöntä mutta riittävä perustaso löytyy yllättävän monelta.

En suosittelisi emäpuun vaihtoa ilman mitään veneenrakennuskokemusta mutta esimerkiksi kansiremontti on jo paljon parempi (mutta silti tosi iso) aloitusprojekti. Mahdollisiin töihin vaikuttaa myös se, minkälaiset tilat remonttiin on käytettävissä ja saatavilla olevat työkalut.

Venettä ei ole pakko saada halliin korjauksen ajaksi, hyvä pressuteltta riittää. Itseasiassa huonohkokin pressuteltta riittää mutta sitä en suosittele kenellekään. Me teimme projektia käsittämättömän pitkälle ilman kunnollista telttaa. Melkein kolme vuotta käytettiin sen miettimiseen, että isompi teltta olisi hyvä, jos sellaisen ehtisi joskus rakentaa. Eihän sitä koskaan ehtinyt, aina oli mielenkiintoisempia töitä tehtävänä.

Aikaa ja hermoja olisi kuitenkin säästynyt, jos teltta olisi ollut riittävän iso ja sopivan mallinen. Muutama asia, joita kannattaa ottaa huomioon telttaa suunniteltaessa ja rakennettaessa:

• pystyt seinät partaan yli ja viisto katto
• metrin verran tilaa joka suuntaan veneen ympärille
• seinät ja katto raskaasta pressusta
• isommalle veneelle tukevat työtasot veneen ympäri, jotta joka paikkaan yltää hyvältä alustalta
• hyvä työvalaistus koko telttaan ja riittävät sähkövedot.

Me jouduimme siirtämään telttaa monta kertaa työn kuluessa, jotta mahduimme työskentelemään ja alkuvuosina kevytpeitteitä piti olla sitomassa uudelleen ja paikkaamassa melkein joka kerralla. Teltassa säästetty raha on säästetty väärässä kohdassa.

Telttaan kannattaa myös tehdä jonkunlainen lattia, ainakin maahan kannattaa varata runsaasti trukkilavoja jos ei muuta. Kuivassa rakennettu teltta voi tuoda ikäviä yllätyksiä syksyn sateilla tai viimeistään lumen sulaessa. Kuivaa laskutilaa työkaluille ja rakennusmateriaaleille ei ole koskaan liikaa ja sulava maa voi muuttaa veneen ja teltan tuentoja yllättävänkin paljon.

Jos työ on tarkoitus suorittaa venetelakan mailla omin voimin, on syytä sopia pelisäännöistä telakoitsijan kanssa ajoissa. Työmaan pitää voida olla paikoillaan parikin kautta, siinä ajassa veneen saa siirtokuntoon mistä tahansa lähtötilanteesta. Samoin sähkön ja työkalujen käytöstä pitää sopia erikseen ja etukäteen, kuten myös alueen mahdollisesta käytöstä esimerkiksi viikonloppuisin ja työajan jälkeen.

Työkalujen tarve vaihtelee todella paljon riippuen tehtävästä työstä, mutta joitakin vakiotarpeita löytyy.

• hyvä ja huonoja puukkoja
• vasara, ehkä myös nuija talttaamiseen
• talttasarja
• karkea- ja hienohampainen saha (japaninsaha on todella hyvä)
• vaihtopääruuvari ja kärkisarja
• yksi tai mielellään kaksi hyvää akkuporakonetta 13 mm istukalla
• puuporasarja (ainakin 3 mm - 12 mm)
• erikokoisia tulppaus- ja upotusteriä
• käsijyrsin (mielellään vaihdettavalla istukalla)
• paljon erilaisia mittavälineitä (ainakin tavallisia ja yksi >10 m mittanauha, suorakulma, teräsviivain, työntomitta ja siirtokulma).
• lyijykyniä, paljon lyijykyniä. Puolikkaiksi katkaistut katoavat puolet hitaammin

Kaikkia työkaluja ei ole tarpeen ostaa samalla kertaa, eikä kaikkia tarvittavia laitteita voi tietää etukäteen. Myös työkaluvuokraamot kannattaa pitää mielessä. Harvinaisemmissa hommissa hyvä vuokrattu kone on usein parempi kuin huono oma. Myös siihen on alistuttava, että joskus hommat seisovat työkalujen puutteessa.

Suurten puuntyöstökoneiden, kuten oiko- ja tasohöylän sekä levysirkkelin tarpeelta voi välttyä ostamalla puutavara valmiina aihioina. Meillä oli koneet käytettävissä ja mänty ostettiin stammwarena (tuppeensahattu raakalankku) ja muut puut höyläämättömänä lankkuna. Työstämiseen menee kuitenkin paljon aikaa ja hukka on merkittävä raakapuutavarasta aihioksi työstettäessä, puhumattakaan valmiista osasta. Kannattaa siis muistaa hintoja vertailtaessa, että todellinen ero puun kuutiohinnassa raakapuuna ja mitallistettuna aihiona ei ole niin suuri, kuin miltä se hinnastoa lukiessa vaikuttaa.

Valmiiden aihioiden ostaminen vaatii suunnitelmallisuutta mutta se on vain hyvä asia. Mitä paremmin asiat on mietitty etukäteen, sitä paremmin ne sujuvat. Oikeat työkalutkin muistuvat mukaan ja työtavat muotoutuvat jo päässä ensimmäistä ideaa paremmiksi.

Aikataulun venymiseen ja motivaation loppumiseen on syytä varautua. Kysyy itseltä vakaamusta ja perheeltä ymmärrystä lähteä viikonloppuisin ennen auringon nousua pakkaseen resuamaan veneen kanssa. Porukalla tekemisessä on se hyvä puoli, että yleensä ainakin yhdellä on motivaatiota. Meillä oli pahimmillaan koko porukalta motivaatio hukassa melkein kokonaisen kesän.

Jälkikäteen ajateltuna silloin olisi kannattanut olla pari kolme viikkoa käymättä veneellä ollenkaan, luultavasti työ olisi alkanut sujumaan nopeammin. Sinnikkyys on kuitenkin kannattanut. Veneen näkeminen ensimmäistä kertaa vedessä oli aika mieleenpainuva kokemus, samoin ensimmäinen purjeiden nosto. Luulen, että hyviä kokemuksia on veneellä luvassa vielä jatkossakin.

Reilu ruuvimeininki Stadissa

Yksi Kisen-projetin parhaista yhteistyökumppaneista on entinen Ruuvikulma, nykyinen Ruuvi-Säve, joka ansaitsee näin peruskorjauksen loppumetreillä erityiskiitokset. Olisimme varmasti olleet monessakin vaiheessa vaikeuksissa ilman Hiken asiantuntemusta ja jeesiä.

Ruuvi-Säve (ent. Ruuvikulma), Karjalankatu 11 Helsinki, avoinna 8-16.00

Ruuvikulmasta saa vanhan hyvän ajan palvelua, eli yhden ruuvin ostajan on ihan turha rehvastella herrana, mutta kun apua aidosti tarvitaan niin sitä on myös saataville. Hyllytavarana löytyy laaja valikoima messinkiruuveja ja haponkestäviä kiinnitystarvikkeita myös pienemmissä erissä. Erikoisempia tuotteita ja isompia eriä pystytään, ainakin meidän kokemuksemme mukana, myös tilaamaan nopeasti.

Ruuvi-Säve Alppilassa, huomaa että Karjalankatu on yksisuuntainen etelästä pohjoiseen

Ruuvi-Säve sijaitsee Helsingin Alppilassa ja on hyvin saavutettavissa esimerkiksi ysin ratikalla keskustasta ja Pasilasta tai autolla. Lisäksi ainakin tutuille asiakkaille toimitus onnistuu myös postilla, joka on kovimmissa kevätkiireissä todellinen hengenpelastaja.

Mitä klassikon omistaminen maksaa?

Klassikkoveneilystä ensimmäisenä tulevat mieleen satavuotiaat puuvenekaunottaret, paukkuvat ylläpito- ja korjausbudjetit sekä taskunpohjiaan onnettomina kääntelevät omistajat, mutta todellisuudessa sopivia klassikkoveneitä ja klassikkoveneprojekteja on myös henkilöille, jotka mieluummin välttäisivät henkilökohtaisen konkurssin.

Klassikkoveneilyn voi jopa nähdä jossain määrin hyötyvän imagostaan, sillä korkeina pidettyjen ylläpitokustannusten vuoksi veneiden myyntihinnat ovat muoviveneitä kohtuullisempia. Esimerkiksi viisvitosen hankintaan on hyvä suunnitella käyttävänsä alkuinvestointina 10 000 - 15 000 euroa. Veneprojektin voi saada halvemmallakin, mutta omin voimin toteutettujen korjausten jälkeen kustannus asettunee noille main. Tämän jälkeen vuosittaiset ylläpitokustannukset ovat noin 1 000 - 1 500 euroa vuodessa.

• Jatkuvat ylläpitokustannukset
• Lakat ja pohjamaalit
• Uusittavat kulutusosat
• Muut pienkorjaukset
• Laituripaikka
• Talvisäilytyspaikka
• Veneen nosto ja lasku
• Vakuutus

Näiden lisäksi on hyvä kerryttää säästöjä varusteiden uusimista ja odottamattomia korjauksia varten. Alkuvaiheessa rahaa kannattanee kerryttää hieman enemmän, ehkä tuhat euroa vuodessa ja myöhemmin hitaammin; omalta osaltammekin tämä pohdinta on vielä tekemättä. Omat kustannuksensa liittyvät myös kilpailuihin, joiden osallistumismaksut vaihtelevat 50 ja 150 euron välillä.

Pieneenkin klassikkoon rahaa siis menee pitkällä aikavälillä kahdesta kolmeen tonnia vuodessa ja yhden ihmisen omana harrastuksena klassikkovene voi olla kestämätön ratkaisu. Toisaalta, ainakin veneellä kilpailuun tarvitaan myös kumppaneita, joten yhteisomistus on harkinnanarvoinen vaihtoehto. Jos pääomainvestointi lasketaan esimerkiksi kymmenelle vuodelle jää veneen vuosittaiseksi kustannukseksi kolmen hengen omistajatiimillä suurin piirtein saman verran kuin kuntosalikortista, vajaa satanen kuukaudessa mieheen.

Veneen hankinnassa onkin tärkeää erottaa vuosittaiset kustannukset ja veneen hankintaan liittyvä investointi toisistaan. Käytännössä huollettu ja käytössä ollut vene säilyttää arvonsa hyvin ja näin ollen veneen ostamiseen liittyvää menoa ei pidäkään katsoa menetetyksi rahaksi.

En tiedä miten asia käytännössä menee, mutta kun lainaa näytetään tunkevan joka ikisen lampputolpan varressa, olettaisin että myös veneen hankintaan olisi saatavilla rahoitusta. Nopeasti lainalaskureita pyörittämällä 15 000 euron aloituspääoman kuukausittaiset rahoituskustannukset reilun 7 % kulutusluottokorolla olivat noin 180 euroa kuukaudessa.

Aikaisempaan kolmen omistajan esimerkkiin soveltaen tämä tarkoittaisi noin 150 euron kuukausittaisia menoja, sillä edulla että saa mielettömän siistin uuden harrastuksen ilman että hankkeeseen sitoutuu alkupääomaa ja lopulta myös omistaa kauniin puuveneklassikon.

Uutta harrastusta suunnitellessa on hyvä muistaa, että klassikkoveneeseenkin liittyvät oikeudet, velvollisuudet ja riskit on järjestettävissä muullakin tavalla kuin kaikki yhdellä henkilöllä. Ottamalla mukaan kumppaneita sekä rahoitus- ja vakuutusyhtiö on suurempikin projekti toteutettavissa.

Ulkomailla omistamisen erilaiset ratkaisut ovat vielä paljon tavanomaisempia kuin Suomessa. Esimerkiksi Daring-luokan veneitä purjehditaan sekä vastiketta, että pääomaosuutta vastaan, siis suomeksi osakkuuden kautta omistettuna tai leasattuna. Ehkä näissä käytännöissä olisi jotain opittavaa täälläkin?

Kisen vihdoin vesille!

Tänä vuonna se viimein tapahtui! Kesäkuun puolessa välissä saimme Kisenin pintakäsittelyn valmiiksi ja kauniin punaruskeaksi lakatessa tummennut ja valkopohjoinen vanha rouva pääsi pitkästä aikaa takaisin vesille. Vesillelaskussakin oli omat seikkailunsa, sillä ensimmäisenä laskupäivänä tuuli nousi niin kovaksi, että luottonostomiehemme Nenne Brorström suositteli odottamista seuraavaan päivään. Myrskytuulten ja kaatosateen sijasta saimmekin laskea veneen kauniissa poutasäässä ja reilusti turvallisemmin.

Kisen saapuu Merisatamanrantaan

Kunnostusurakka ei suinkaan päättynyt vesillelaskuun. Kesän kuumimmat kuukaudet käytimme rikauksen viimeistelyyn. Kannen uudelleen rakentamisen jäljiltä piti kaikille heloille löytää paikkansa, jossa oli kieltämättä aika lailla hommaa. Suurimmat ongelmat syntyivät kannen läpi juoksevien vanttien, staagien ja barduunoiden kanssa, joiden läpiviennit oli laskettava kannen alla olevien kiinnityspisteiden ja korkealla kannen yläpuolella sijaitsevan maston välillä.

Kisenin istumalaatikon kalustus rakennettiin kesän aikana

Staageille meillä oli melko varmat paikat ja barduunoiden osalta teimme reiät ensin kanteen ja asetimme vasta sen jälkeen kiinnityspisteet kannen alle, joten näistä kahdesta selvittiin oikein tyylikkäästi. Sen sijaan vanttien kanssa paikat menivät aivan huti ja oikeiden paikkojen hakemisen seurauksena kannessa on nyt melkein kämmenen kokoiset reiät. Niiden paikkaamisessa on hommaa täksi talveksi.

Kisen vihdoin vesillä! (Kuva Tuomas Raitio)

Kesän aikataulu oli rakennettu tähdäten Viaporin Tuoppiin (aivan kuten jo 2009!), mutta selkään tuli hienoisella marginaalilla - ensipurjehdukselle päästiin lopulta vajaata viikkoa kisojen jälkeen. Kesälomakauden päätyttyä ehdittiin vielä muutaman kerran vesille ennen talvitelakointia, hiottiin rikausta ja tutustuttiin veneeseen.

Kisen syyskuussa odottamassa pääsyä mastonosturille

Varsinaisen kunnostusprojektin jälkeen kirjoitamme jatkossa enemmän purjehtimiseen, kilpailuun ja yleiseen puuvenefiilistelyyn liittyen Kisenin Facebook-sivuilla - sinne ovat tervetulleita kaikki! Sen sijaan Kisen-blogi varmastikin hiljenee. Tärkeimmät työt on dokumentoitu ja niistä on toivottavasti apua vielä muillekin puuveneen kunnostajille. Tsemppiä kaikille, jotka painivat veneprojektien kanssa. Ei hätää, oma vene vesillä kuittaa kaikki kärsimykset! :)

Sikaflexin poistaminen

Sikaflex on nokkelaa tavaraa ja venehommissa melkein korvaamatonta. Väärään paikkaan joutunut Sika on kuitenkin ongelmana vakava. Me liimasimme istumalaatikon reunuksen viime vuoden syksyn viimeisinä lämpiminä päivinä ja kaikessa kiireessä Sikaflexiä (tai meidän tapauksessamme Cascon Marin & Teknik:ia) jäi reunuksen ja kannen väliin paljonkin.

Sikaflex tursuaa pisaralistan ja kannen saumasta

Sika on paskamaista poistaa. Kuivanakin joustavana massana sitä on lähes mahdoton hioa, eikä se kuivuttuaan liukene mihinkään. Saumaa siivotessa mielessä onkin alkanut kirkastua ajatus, että jos kuivaa Sikaa joutuu poistamaan, niin virhe on tehty asentaessa.

Lämminilmapuhaltimella siivottu sauma, ei täydellinen, mutta hyvä

Kuivaa Sikaa voi pehmittää lämmöllä, mutta ongelma kuumailmapuhaltimien kanssa on, että ne usein irrottavat myös kaiken muun pintakäsittelyn Sikan ympäriltä. Näppäräksi ratkaisuksi paljastuikin hiustenkuivain, joka on tarpeeksi lämmin pehmittämään Sikan, mutta ei vaurioita maalipintaa.

Lämmitetyn Sikan saa kaavittua pois esimerkiksi puutikulla. Parasta on, jos saa käyttöönsä jostain pehmeästä puusta veistetyn puulastan. Tällöin asennuksen ympärille ei synny naarmuja eikä painaumia.

Sika sauma maskattuna ja saippuavedellä pyyhittynä

Parasta on silti olla jättämättä asennussaumaan yhtään ylimääräistä Sikaa. Vastapursotetun Sikan saa joten kuten pyyhittyä käyttämällä mietoa saippualiuosta ja pyyhkimällä loput sen jälkeen kuivalla kankaalla. Saippualiuos ei vahingoita jäljelle jäävää tiivistysmassaa, mutta mahdollistaa sauman pyyhkimisen, ilman että siivousriepu repii Sikan pois asennussaumasta.

Myös maskaus maalarinteipillä toimii hyvin Sikaflexin kanssa. Maalarinteipillä rajattu sauma on helppo tasoittaa saippualiuosrievulla ja teippien irrottamisen jälkeen sauma kuivuu siistiksi ja tasaiseksi.

Aivan väärään paikkaan menneen Sian saa tuoreena poistettua tehokkaasti tavallisella lakkabensiinillä vaurioittamatta ympäröiviä pintoja. Muuten lakkabensiinin käyttöä tulee välttää, sillä se saattaa vaurioittaa itse asennussaumaa.

Lisätietoja Sikaflexin käyttöturvallisuustiedotteesta.

Myydään venetarvikkeita

Kisenin mukana tuli kasakaupalla tavaraa, jotka uudelleenrakentamisen yhteydessä ovat jääneet tarpeettomiksi. Nyt on aika panna kaikki myyntiin, jotta saamme rahaa veneen viimeistelyyn!

Alla on kuvat ja hinnat myynnissä olevista venetarvikkeista; mukana on takilointi- ja kansiheloja, vinssejä ja muuta. Listaa päivitetään sitä mukaa, kun inventoimme varastoja.

Kuvissa näkyvä mittatikku-sytkäri on mitoiltaan 80 x 21 mm (keltainen osa 63 x 21 mm). Uusimmissa kuvissa taustalla ruutupaperi, jossa pienemmät ruudut 2x2 mm ja isommat 10x10 mm.

Lista päivitetty 27.10.2013.

Lisätietoja annetaan mielellään ja hinnoistakin voidaan neuvotella, laita sähköpostia kisen(at)netti.fi tai soita 040 5900 313 / Matias.

(1) Peräsinakselin kansiläpivienti, pronssia, MYYTY

(2) Köysiklyyssit, pronssia, MYYTY

(3) Pronssiknaapi, iso, MYYTY

(4) Pronssiknaapi, pieni, MYYTY

(5) Alumiiniknaapit, pari, MYYTY

(6) Easyblock, Denmark, size 2 -tuplapylpyrä, työkuorma 900 kg, , MYYTY

(7) Easyblock, Denmark, kuulalaakeroitu skuuttipylpyrä, työkuorma 500 kg, , MYYTY

(8) Skuuttikiskon ratsastajat, Nemo, 2 kpl, 25 mm:n standardikiskoon, MYYTY

(9) Skuuttikiskon ratsastajat, Barton, 2 kpl, 25 mm:n standardikiskoon, MYYTY

(10) Pronssivinssi, MYYTY

(11-12) Vinssinvapautin, OH Denmark, MYYTY

(13) Pyhä Pietari -tiivistysmassa puuveneille, 250 ml, MYYTY

(14) Fallinkiristäjä, Holt-Allen 4260, 10 eur

(15) Kaksi bakeliittista sinkkupylpyrää, Tuphblox England S1, MYYTY

(16) Iso bakeliittinen pylpyrä, Tuphblox England SS4, MYYTY

(17) Bakeliittinen heittopylpyrä Tuphblox England SG1, MYYTY

(18) Bakeliittiset barduunoiden vaijerivinssit, MYYTY

(19) Sateenkaarivärit kylmäpuristettu pellavaöljy, 1 litra jäljellä, 5 eur

(20) Bakeliittinen rapulukko, tukeva, MYYTY

(21) Bakeliittinen viulupylpyrä, Tuphblox England, MYYTY

(22) Muovibloki, sakkeli ei sisälly, 5 eur

(23) Allen-mikrobloki, kuulalaakeroitu, PALANUT

(24) EasyBlock-räikkäbloki, tupla, kuulalaakeroitu, 15 eur

(25) Barton-bloki (SS4), PALANUT

(26) Barton-bloki hunsvotilla (SSB4), PALANUT

(27) Harken-tuplabloki, kuulalaakeroitu, EI MYYNNISSÄ

(28) Tuphblox-viulubloki, PALANUT

(29) Gibb-tuplabloki, bakeliittia, MYYTY

(30) Kaksi köysilukkoa, PALANUT

(31) Kolme muovista knaapia, PALANUT

(32) Vaijeribloki, 10 eur

(33) Isoja lepuuttajia, 65x15 cm, yhteensä 6 kpl, MYYTY

(34) Emhart POP PowerLink Plus -vetoniittipihdit 6 mm asti, MYYTY

(35) Kaksi käyttämätöntä, noin 16 metrin, 8 mm, Orion 300 -skuuttiköyttä, 15 eur/kpl, 25 eur molemmat

(36) Kaksi Kungsörs-telakan valmistamaa jousihakaa, 30 eur molemmat

 

(37) Tutkaheijastin Plastimo 580x50 mm, käyttämätön, 30 eur