Turkkilevyt loppusuoralla

Kisenin uudet turkkilevyt ovat jo pitkällä. Vanhat, veneen mukana tulleet turkit oli tehty vesivanerista ja niiden palvelusvuodet olivat jo lopussa. Ne eivät myöskään istuneet enää paikalleen kaarien ja kölitukkien vaihdon jälkeen, vaan saattoivat liukua paikaltaan vastakäännöksessä. Se ei oikein käy päinsä, joten uudet oli tehtävä pikimiten.

Ensimmäiset turkkiaihiot valmistuivat päivässä

Turkkilevyjen uusiminen oli toinen kahdesta talvelle etukäteen suunnitellusta hommasta ja aloitimmekin puutavaran hankinnan jo viime vuoden lokakuussa. Venekäyttöön sopivaa jalopuuvaneria ei saa aivan joka kaupasta ja lisäksi tarvitsimme myös sahauspalvelua, joten sopivia toimittajia ei ollut monta. Tilasimme tavarat ja jäimme odottamaan, lähetyksen piti saapua viimeistään joulukuun alussa.

Hiukan ennen joulua soitimme perään ja saimme kuulla, että vanerit eivät ole vielä saapuneet Suomeen. Jäimme odottamaan, soitimme perään, saimme selityksiä ja aloitimme alusta. Lopulta kevättalvesta uskomme loppui, peruimme tilauksen ja muutimme suunnitelmia, niin että selviämme ilman sahauspalvelua ja kävimme hakemassa Herttoniemen Puukeskuksesta toiseksi viimeisen okumevanerilevyn. Lähellä oli, ettei homma mennyt täysin puihin!

Taaimmaisen turkkilevyn jiginä käytetty kovalevymalli

Kun lopulta pääsimme alkuun, homma eteni nopeasti. Istumalaatikon lattiana toimineista vanhoista turkkilevyistä kaksi etummaista olivat muodoltaan suurinpiirtein oikeanlaiset, joten pystyimme tekemään uudet jyrsimen kopioterällä ja tekemällä pieniä korjauksia höylällä. Lähes täydellisesti istuvat aihiot valmistuivat päivässä.

Sen sijaan keskikonsolin takana oleva taaimmainen levy vaati hiukan enemmän työtä. Teimme aluksi mallin käyttämällä kovalevyä, joka on halpaa ja helppo muotoilla, mutta tarpeeksi jäykkää, jotta sitä voi käyttää jyrsimen jiginä.

Etummaisten turkkilevyjen lukitukset

Taaimmainen turkkilevy päätettiin lopulta tehdä kahdesta palasta, jotta koko turkki saataisiin yhdestä vanerilevystä. Paksu 15 millinen jalopuuvaneri maksaa reilut parisataa per levy, joten optimointi alkaa nopeasti kiinnostamaan. Lisäksi saimme pätkän terassilaudoista ylijäänyttä siperiankuusta, josta tehtiin koolingit turkkilevyn alle. Pihkaisena puuna sen pitäisi kestää näinkin haastavassa paikassa.

Vanerinlevyjen asettelua suunnitellessa on muuten hyvä muistaa, että päällimmäisen viilun syysuunta on aina levyn pitkän sivun suuntainen. Itse meinasin mennä vipuun, kun sain paperilla kolme levyä mahtumaan vierekkäin, mutta käytännössä tämä ei olisi toiminut, sillä syyt olisivat menneet lattiassa poikittain. Vaneritöiden suunnitteluun hyvä apu on suomalaisten vanerituottajien julkaisema Vanerikäsikirja, vaikka se kattaakin vain kotimaiset tuotteet.

Vanhoissa turkkilevyissä ilmenneen heilumisongelman ratkaisimme loveamalla uudet levyt niin, että ne lukittuvat istumalaatikon rakenteisiin. Taaimmainen levy asettuu keskikonsolin molemmin puolin ja etummaiset kaksi levyä lukitaan toisiinsa ja edelleen peränpäästä keskikonsoliin ja edestä pienellä, levyn alapuolella olevalla askelmalla kölipulttiin. Toivotaan, että nämä ratkaisut osoittautuvat toimiviksi!

Talven töitä 2012-2013

Huolimatta blogin hiljaisuudesta Kisen-telakalla on ollut kiirettä talven ajan. Loppukesän ja syksyn aikana vene saatiin vihdoin purjehduskuntoon, mutta se ei ikävä kyllä tarkoita, että vene olisi valmis. Tärkeimpinä hommina listalla ovat kesän kiireissä hiukan väärään paikkaan puhkotut vanttien läpiviennit, uudet turkkilevyt ja peräsimen akselin vahvistaminen.

Kisenin vanhat turkkilevyt istuivat jos sattuivat haluamaan

Turkkilevyihin oli alunperin varattu eniten aikaa ja uudet vanerilevyt tilattiin jo marraskuussa, kun vene oli saatu ylös ja telttaan suojaan. Okumerunkoisen vanerin hankkiminen osoittautuikin yllättävän vaikeaksi ja tavara on edelleen jossain rahtikontissa matkalla Suomeen päin. Ei siis edistystä siinä hommassa.

Monessakin paikassa olisi saatavana sapeli- tai okumeviilutettua vaneria, mutta kaikkien meidän löytämiemme toimittajien vanerit ovat koivurunkoisia. Eli vanerista vain päällimmäinen ja alimmainen vaneri on jalopuuta ja muu koivua. Se taas ei venehommissa oikein käy, sillä koivu ei kosteutta kestä.

Yksimuotoiseksi jyrsityt vanttien läpiviennit

Muiden hommien kanssa tilanne ei ole niin paha. Vanttien läpivienneille jyrsittiin kaikkiin samankokoiset reiät ja reikiin tehtiin tarkkaan istuvat laput, jotka säiden lämmetessä liimataan paikalleen ja maalataan keltaiseksi. Paikoista tulee varmasti siistit, ja hyvä niin, sillä kiireessä tehdyt reiät olivat kyllä hurjan pahan näköiset.

Korjausten lisäksi parantelemme veneen rikausta, muun muassa barduunoiden ja fokan skuutin liikerataa pidennetään ja spinaakkerin rikaus viimeistellään. Viime kesän koepurjehduksissa huomattiin, että barduunat eivät avaudu tarpeeksi, jolloin isopurje ei auennut täydellisesti lenssillä. Samoin fokkaa ei saanut täysin auki ja pois vedosta, koska skuuttitaljan liikerata oli vain noin 1½ metriä. Tämä oli ongelma etenkin satamasta lähtiessä ja palatessa.

Töiden etenemisestä lisää kuvia, kun aletaan saada osia paikalleen. Enää ei ole paljon talvea jäljellä!

Sisätilojen pintakäsittely

Pilssiin valitsimme parista mahdollisesta hopeanharmaan Yacht Primerin, tai Underwater Primerin, kuten se nykyään on nimeltään. Maalaamme melko ison osan istumalaatikosta, koska vanhojen maalikerrosten jäljet näkyivät selvästi laudoissa. Alemmassa kuvassa teippien sisään on maalattu valkoinen. Valkoisena pintamaalina sisätiloissa käytettiin Tikkurilan Pikatehoa.

 Maalin saivat myös rakennekaaret ja keulapiikki. Muihin osiin himmeä lakka.

Istumalaatikko saa kalustuksensa

Kisenin istumalaatikko alkaa olla jo pitkällä. Sivukansien pystytuet sekä kansihelojen vahvikkeet asennettiin jo alkusyksystä, loppusyksystä saatiin istumalaatikkoa kiertävä kaulus ja pisaralista paikalleen. Vielä tehtävänä on keskikonsoli, heloitus ja sisäpintojen lakkaus.

Keskikonsoli tuo tärkeimmät trimmit käden ulottuville

Keskikonsolin helojen asettelua harjoiteltiin jo pari viikkoa sitten paperimallien avulla ja nyt konsoli alkaa olla muodossaan. Ennen viimeistä maalausta keskikonsolia sovitettiin kuitenkin vielä kerran paikalleen veneeseen, siltä varalta, että suunnittelussa olisi jäänyt jotain kriittistä huomioimatta.

Keskikonsoli perämiehen näkökulmasta

Keskikonsoli on ensimmäisiä osia, jotka on rakennettu etäällä veneestä mittausten ja CAD-mallin mukaan, joka on kokolailla uutta Kisenin kunnostamisessa. Hurjempia sekaannuksia ei onneksi noussut esille, koko rakennelma on hitusen liian pitkä kölitukkien väliin ja köysien läpiviennit kotelon sivuilla pitää siirtää enemmän taakse ja ylös. Korjauksissa on kuitenkin kyse millimetreistä, joten ihan hyvin etätyöskentely on tähän asti mennyt.

Seuraavaksi konsolin pinta tasoitetaan ja maalataan sekä lakataan. Tämän jälkeen päästään asentamaan ensimmäisiä heloja paikoilleen. Keskikonsoliin tulevat isopurjeen skuutti sekä barduunat ja kompassi, siis aika paljon rautaa pieneen tilaan.


Vinkki! - Istumalaatikon rakentamista kokonaisuutena voi seurata helposti klikkaamalla istumalaatikko-tagia tuosta alta.

Keskikonsoli etenee

Kisenin istumalaatikkoon tuleva keskikonsoli etenee hyvää vauhtia. Keskikonsoli tulee keskigastin ja kipparin väliin, istumalaatikon takaosaan ja siihen tulee joitain useimmin tarvittavia purjeiden säätöjä. Keskikonsoli tulee Kisenissä aikaisemmin olleen skuuttipollarin tilalle, jossa oli storan skuutti ja lyhyt, noin 30 senttinen levankikisko. 

Keskikonsolin kansi ja paperiset hela- ja kompassimallinteet

Keskikonsolin malli on hiukan elänyt rakentamisen aikana. Alkuperäinen ajatus on kopioitu Birgitta-vitosesta ja sitä kehitettiin edelleen muun muassa Remin heloituksen perusteella. Ensimmäinen malli oli malliltaan kevytrakenteisempi, mutta sen toteutusta mutkisti metallitöiden huono saatavuus. Tästä syystä rakennetta jouduttiin muuttamaan niin, että rosterista hyllyä ei tarvita. Sen sijaan hylly korvattiin vanerista laminoidulla kannella, johon rapulukot kiinnitetään.

Nyt keskikonsoliin tulevat barduunoiden iso- ja pikkutrimmi, kompassi, pilssipumppu sekä isopurjeen jalus. Aikaisemmin tarkoituksena oli vetää myös hekki keskikonsoliin, mutta sille ei lopulta jäänyt muuta paikkaa rakenteessa kuin kotelon takareuna. Siinä se taas olisi kolhinut kokoajan kipparin polvia, joka ei ajatuksena oikein vedonnut.

Kansi on vielä puupintainen, mutta ennen asentamista sekin maalataan kirkkaan keltaiseksi! :)

Istumalaatikon pisaralista asennettu

Saimme viime viikonloppuna viimein asennettua Kisenin istumalaatikon reunuksen. Pisaralistan rakentaminen aloitettiin jo helmikuussa, kun ulkotyöt olivat pakkasen vuoksi pannassa ja se jäi hiukan sivuosaan koko kevään ja kesän ajaksi, kun rakensimme kantta ja viimeistelimme runkoa.

Pisaralistan mahonkirimojen jyrsintään käytetty ohjain

Istumalaatikon pisaralista rakentuu kahdesta osasta; varsinaisen muodon ja jäykkyyden antaa kolmesta nelimillisestä vanerista laminoitu kaulus, jonka päälle on liimataan ja ruuvataan mahongista jyrsitty L-kirjaimen muotoinen koristerima. Rima peittää kauluksen ulko- ja yläreunan tiivistäen samalla kannen ja pisaralistan sauman.

Aluksi pisaralista liimataan paikalleen

Koristeriman jyrsimisessä käytettiin kaikkia tämän projektin aikana jyrsimen käytöstä opittuja taitoja ja keksittiin vähän uuttakin. Riman uran syvyydeksi piti saada 12 mm, eikä mistään löytynyt laakerilla varustettua terää, joka tekisi niin syvää jälkeä. Tästä syystä jouduimme rakentamaan vanerisen ohjurin, joka kiinnitettiin jyrsinpöytään ruuvipuristimilla. Jyrsiessä kaksitoistamillinen jyrsin leikkaa koko leveydellään ja vaneriohjuri estää terää lipsahtamasta rimasta läpi.

Liimasauma puristetaan tiiviiksi ja viimeistellään ruuveilla

Pisaralistan sivut jyrsimme yhtenäisestä mahonkirimasta ja perän kulmat sekä keulan laminoimme 8 x 3 millin vaneriviiluista. Ensimmäiset neljä viilua uitettiin, annettiin kuivua muotoonsa ja laminoitiin vanerirungon ulkoreunaa vasten. Tämän jälkeen vanerirunko irrotettiin ja seuraavat neljä laminoitiin syntyneen jigin sisäpuolelle. Näin saimme tarkasti vanerikauluksen muotoisen hiukan alle tuuman levyisen riman, joka lopuksi jyrsittiin samaan profiiliin kuin suoratkin osiot.

Vasemmalla suoraa rimaa, oikealla laminoitu kulmapala

Itse kiinnitysvaiheeseen käytimme varmasti tämän vuoden viimeiset ulkotyötunnit. Edellisenä lauantaina sää heilui koko päivän viiden ja kymmenen välillä, joka riittää juuri ja juuri liimaamiseen. Vaikka kylmärajana monilla liimoilla on viisi astetta, niin alle kymmenessä on harvoin niin tasaista lämpöä, että liimattaville pinnoille ei tiivisty kosteutta, joka estää liimaa tarttumasta. Meillä taisi päivän kanssa käydä onni, heti maanantaina lämpötila laski jo liian alas, eikä taida hetkeen nousta.

Valmis pisaralista kiertää koko istumalaatikon

Valmis pisaralista viimeistelee hienosti kannen, joka hohtaa nyt hienona tasaisen virheettömänä keltaisena pintana. Talven aikana kanteen puhkotaan koko kasa uusia reikiä muun muassa staageille, vanteille, barduunoille, knaapeille, mastolle, vinsseille ja muille heloille. Kevääseen mennessä kannen nykyinen askeettisen kaunis ulkonäkö pitäisi olla monta pykälää pragmaattisempi!

Muita osia asennusvalmiiksi

Sitlådan etureunaan tuleva konsoli, johon mastolta ja keulasta tulevat köydet ohjataan.

Vaikka emme ole vielä päässeet lakkaamaan venettä, olemme jo saaneet harjoitella lakkaamista asennusta odottaviin irrallisiin osiin, kuten sivukannen tukiin ja etukonsoliin. Muut korjatkoon, jos olen väärässä, mutta muistaakseni lakkana on tässä Hempelin 01100.

Asennusvalmiiksi pitää tehdä niin ikään keskikonsoli (josta Matias kirjoitti jo aiemmin), masto ja peräsin. Heloituksen suunnittelu - ja hankinta - on niin ikään käynnissä.

Istumalaatikon kalustus

Kisenin viimeistelysuunnitelmat ovat jo pitkällä. Pellavaöljyt ja pineenitärpätit on jo hankittu ja ensi viikolla pitäisi alkaa kyllästyksen. Myös lakkojen ja maalien valintaa on pohdittu, mutta niiden hankkimiseen on vielä viikko pari, kun kyllästysaineet imeytyvät.

Istumalaatikon keskikonsoli kipparin näkökulmasta

Samaan aikaan suunnittelu on siirtynyt rakenteellisista ratkaisuista sisustukseen. Säilytämme Kisenin alkuperäisen kansijaon istumalaatikon muodon ja koon osalta, mutta istumalaatikon sisäosat pyrimme rakentamaan nykyaikaisten vaatimusten mukaan.

Tästä syystä juoksevaan rikiin ja isopurjeeseen liittyvät kontrollit keskitetään istumalaatikon keskelle tulevaan konsoliin. Mahongista ja vanerista rakennettavaan keskikonsoliin tulevat tavallisesti istumalaatikon pohjalle ja reunoille sijoitetut säädöt, mutta konsolissa ne ovat jatkuvasti käden ulottuvilla ilman kyyristelyä. Vastaava yksikkö tulee myös istumalaatikon etulaitaan, jonne tulevat purjeiden trimmit ja fallit.

Keskikonsoli keskigastin näkökulmasta

Kipparille keskikonsolissa tärkeimmät ovat hekki ja kompassi, sekä lenssillä storan skuutti. Keskigastille konsolista löytyvät barduunat ja kryssillä stora. Pilssipumppu on kumman tahansa gastin ulottuvilla kun siihen vain löytyy sopiva hetki.

Kompassiksi tulee Suunnon K-95-taktiikkakompassi, jonka nappasimme edullisesti poistohyllystä. Kuuleman mukaan Suunto on lopettamassa jo 1960-luvulla aloitetun purjehduskompassien valmistamisen, nyt on siis hyvä aika ostaa uusi kompassi!

Istumalaatikon pisaralista

Juho kertoi istumalaatikon pisaralistan rakentamisesta jo aikaisemmin, mutta ajattelin jatkaa aiheesta vielä muutamalla yksityiskohdalla. Istumalaatikon pisaralistan perustaksi tulevan kehikon rakentaminen oli kaiken kaikkiaan aika erilainen kuin mikään, mitä olemme tähän mennessä tehneet. Laminoitu vanerirakenne oli yllättävän helppo tehdä ja jälki hyvää jo ensimmäisellä yrittämällä.


Vanerisuikaleiden liitokset rytmitettiin portaittain

Pisaralistan kehikko liimattiin tymäkästä kakkosvitosesta rakennetun jigin ympärille kolmesta 4 mm sekavanerisuikaleesta. Liimaus oli pakko tehdä jigissä ja erillään veneestä, koska teltassa lämpötila ei tähän aikaan vuodesta salli liimaustöitä. Ja toisaalta, ilman istumalaatikon reunoja emme fiksusti pääse eteenpäin kannen rakentamisessakaan.


Vanerirakenteiden laminointi vaatii puristusvoimaa

Jigin poikkipuiden päihin porattiin reiät, joihin liimapuristimet saatiin kiinni. Lisäksi päädyimme lisäämään kehikon pitkille sivuille, jigin ulkopuolelle jäykistysrimat, jotka tasasivat liimattavan rakenteen muotoa. Ennen kuivumista ohuilla vanerisuikaleilla ei ole juurikaan muotojäykkyyttä ja ilman jäykistysrimoja kehikon muotoihin olisi helposti jäänyt pientä aaltoilua.

Huomaa yllä olevassa kuvassa alkuperäisen istumalaatikon piirrustus, jonka mukaan rakensimme jigin. Istumalaatikon suunnittelussa oli tärkeää pitää mielessä myös luokan mittasääntö, jotta valmis istuma-aukko ei ylitä suurinta sallittua 2,25 neliömetrin pinta-alaa.


Laminoitu rakenne on kevyt ja jäykkä

Lauri rakensi istumalaatikon kehikolle jo tukirakenteetkin. Tästä istumalaatikon rakentaminen jatkuu kehikon päälle tulevien rimojen jyrsimisellä ja itse kehikon viiluttamisella mahongilla. Monenlaista hommaa liittyy siis vielä tähänkin työvaiheeseen.

Istumalaatikon reunat

Istumalaatikon reunojen runko laminoitiin 3 mm:n vanerikerroksesta. Se toteutettiin rakentamalla istumalaatikon aukon muotoinen malli, ja laminoimalla vanerikerrokset sen ulkopuolelle. Näin istumalaatikon reunat ovat yhtä kappaletta, joka voitiin valmistaa erillään ja viedä valmiina veneeseen, sovittettavaksi paikalleen.

Valtava laminointitukikehikkohirviö

Istumalaatikon reunat laminoitiin vanerista lankkukehikon ympärille.

Valmiit reunat nostettiin paikalleen yhtenä kappaleena - taikuri yllättyi itsekin!

Istumalaatikon vasen takanurkka.

Kansi perästä keulaan 9.1.2011.

Esimerkillistä työtä

Minulla oli lauantaina onni päästä tutustumaan Kansainväliseen 5 m-veneeseen L-4 Birgittaan. Birgitta on käynyt läpi pitkälti samanlaajuisen remontin kuin Kisen. Veneeseen on vaihdettu ainakin vesirajan alainen laudoitus, keulasteevi ja kansi. Nyt Birgitta on kiiltävässä lakassa, viimeisen päälle rikattu ja oikein sipakassa kisakunnossa. Venettä on laitettu kuulemma seitsemän vuoden ajan, mutta vain kahtena kautena vene ei ole päässyt veteen. Esimerkki onnistuu olemaan sekä rohkaiseva, että hiukan kylmäävä.

Birgitassa kiinnitin huomiota pääasiallisesti kahteen piirteeseen. Ensinnäkin, peräsimen pinnan ja levangin aiheuttama haaste on ratkaistu fiksulla kaksiakselisella rakenteella. Toiseksi, Birgitan barduunat on rakennettu taljoin.

Kaksiakselinen peräsimen rakenne ratkaisee aikaisemmin esiteltyyn pallonivelmalliin liittyvät kaksi ongelmaa, niveleen ajan myötä muodostuva klappi ja nivelen korroosio, etenkin asennettaessa vesirajan alapuolelle, mutta mahdollistaa yhtälailla peräsimen akselin tuomisen tarpeeksi lähelle istumalaatikon takareunaa, jotta peräsimen täysi kääntymissäde saadaan käyttöön ja takakannelle jää tilaa levangille.


Näkymä peräkannen alle, kuvassa näkyvät molemmat akselit ja peräsimen läpivienti

Birgitassa on kaksi samansuuntaista akselia, joista toinen jatkaa alas peräsimeen ja toisessa on kiinni pinna. Akseleiden välillä on lyhyellä vipuvarrella akseliin liitetty tanko, joka välittää voiman akselista toiseen. Etummainen akseli on hyvin lähellä istumalaatikon takareunaa, noin puolen metrin päässä. Itse pinna on varsin lyhyt ja mahtuisi kääntymään vaikka täyden kierroksen oman akselinsa ympäri takakannen alla. Tälläisellä rakenteella tuntuma peräsimeen on kuulemma erittäin hyvä. Rakenne jättää oikeastaan vain kaksi kysymystä avoimeksi. Onko (taaemman) peräsimen läpivienti kokonaan vesirajan yläpuolella, vai onko kuvassa näkyvä mutteri jonkinlainen venttiili. Ja, ovatko osat tehdasvalmisteisia tai missä tälläisen kokonaisuuden voi teettää?


Storan skuutin lukko ja barduunoiden säädöt

Veneen barduunat on toteutettu siis taljoin. Kannen alta trimmipylvääseen nousevat suorat barduunaköydet (valkoinen) ja nelinkertaisten taljojen kautta välitetyt trimmit (vihreä). Näillä barduunoiden säätäminen on epäilemättä pienemmän häslingin takana kuin pyöritettävillä vinsseillä. Ratkaisun kestävyys on varmasti aivan riittävä myös viisvitoselle. Levankivaunun välitykset oli rakennettu yhtälailla takakannan alle ja niiden säädöt olivat istumalaatikon molemmin puolin. Kannattaa kiinnittää huomiota myös hienoon, rosterista tehtyyn lippaan, johon trimmien rapulukot kiinnitetty.

Kaiken kaikkiaan Birgitassa näkyi hienosti pitkäjänteisen ja harkitun työn tulos. Hyvin vaativasta lähtötilanteesta vene on kunnostettu hienoon kuntoon, josta on erinomaisesti esimerkiksi myös Kisenin kunnostuksessa.

Istumalaatikko

Kuten varmaan olette jo kuvista huomanneet niin Kisenissä ei ole tällä hetkellä kantta lainkaan, joten kannen järjestelyä voi nyt aika vapaasti suunnitella uusiksi. Aikaisemmin kannella oli kolme vinssiä molemmilla puolilla ja olemme ajatelleet vähentää määrää yhteensä neljään tai vain kahteen. Lisäksi haluaisimme siirtää isopurjeen levangin istumalaatikosta takakannelle, jotta istumalaatikossa olisi paremmin tilaa matkustajille.

Tärkein vaikuttava tekijä suunnittelussa ovat 5.5 -luokan luokkasäännöt, jotka säätelevät sekä istumalaatikon kokonaispinta-alaa että kannen vapaalaidan leveyttä. Istumalaatikko ei saa olla suurempi kuin 2,25 neliömetriä ja kannella tulee olla vapaalaitaa 350 mm istumalaatikon reunasta kannen reunaan.

Alla olevassa kuvassa on sekä Kisenin alkuperäinen, piirustusten mukainen istumalaatikko (sininen) ja kaksi vaihtoehtoa uudeksi malliksi. Vihreä viiva kuvaa vapaalaidan minimirajaa.

Kuten kuvasta näkyy, ei alkuperäinen istumalaatikko täytä nykyisen säännön mukaista vapaalaitavaatimusta, lisäksi se on pinta-alaltaan hiukan yli sallitun. Ainakin minulle on hiukan epäselvää, voimmeko näin ollen edes rakentaa vanhan mallin mukaista istumalaatikkoa veneeseen, jos haluamme veneen mitattavan vielä mittasääntöön. Uusista versioista keltaisen version pinta-ala on noin 2,2 neliötä ja punaisen vähän alle 2 neliötä, molemmat on piirretty vapaalaidan sisään.

Toinen ongelma liittyy levangin ja pinnan asetteluun. Kisenissä peräsin on yhtenäinen kölin kanssa ja se nousee kannelle reilusti isopurjeen puomin takana. Näin ollen levankia ei ainakaan vanhan konfiguraation mukaisesti voi asentaa takakannelle, koska se olisi pinnan tiellä.

Olemme ajatelleet että laskisimme pinnan kannen alle, mutta tällöin nousee ongelmaksi pinnan liikeradan laajuus. Käytännössä jo istumalaatikon reunat rajoittavat liikerataa ja kylkien linjan yli pinna ei tietenkään käänny. Koska pinnan akseli on melko takana on pinnan kaaren säde istumalaatikon takareunan kohdalla jo yli 90 cm. Kun Kisenin 190 cm leveydestä vähennetään vapaalaidan 2 x 35 cm, niin pinna kääntyy vain 33 astetta suuntaansa. Onko se tarpeeksi viisvitosessa, en osaa sanoa.

Viime viikolla löytämälläni Fram II:n sivustolla on mielenkiintoinen ratkaisu, jossa peräsimen akselin nousukulma käännetään ylöspäin. Tälläinen ratkaisu voisi sopia myös Kiseniin. Näin pinna saataisiin levangin etupuolelle ja lähemmäs istumalaatikon takareunaa. Tällöin pinna voisi hyvin olla kannellakin, tai jos sen asettaisi kannen alle se kääntyisi joka tapauksessa laajemman kaaren.

Miten tuollainen pallonivel hankitaan ja asennetaan onkin sitten toinen juttu. Olisi myös hauska kuulla onko vielä joitain ratkaisuja, joita en ole tullut ajatelleeksi tai onko näissä tässä mainituissa joitain onnettomia vaikeuksia, joihin emme halua sekaantua.