Näytetään tekstit, joissa on tunniste laudoitus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste laudoitus. Näytä kaikki tekstit

maanantai 10. marraskuuta 2014

Kaksi uutta viisvitosblogia

Kisenin ja parin muun vanhemman viisvitosen palattua kilparadoille parin viime vuoden aikana luokassa on alkanut tapahtua hurjia! Tällä hetkellä vanhoja viisikymmenluvun veneitä on korjattavana kaksi kappaletta ja molempia voi seurata blogissa.
Trial on kunnostettavana Turussa
Suomalaisen Carl-Olof Granfeltin suunnittelema Trial on kunnostettavana Turussa TT-puuvenepalvelulla. Trial on ollut monta vuosikymmentä ladossa odottamassa köliremonttia, joka on nyt viimein saatu alkuun.
Trialissa on Granfeltin veneille tyypillinen voimakkaasti negatiivinen peräpeili

Trialia kunnostetaan varsinaisten asiakastöiden ohessa, joten vauhti ei ole koko ajan päällä. Vene saattaa tulla valmistuttuaan myös myyntiin, joten kiinnostuneiden kannattaa kysellä asiaa suoraan Terolta (041 445 3060). Trial mahtuisi hyvin Helsingin kasvavaan 50-luvun laivueeseen!
GKSS 1951 / Relax / Lotten / Aava, kuvassa näkyvä kajuutta on jo poistettu ;)

Toinen vene on alunperin ruotsalainen Lotten, joka nykyisin sijaitsee Kuopion seudulla. Veneessä on tavalliset viisikymmenluvun veneen työt - laudoitusta, kaaria ja kansi uusiksi. Lottenia kunnostaa veneen nykyinen omistaja ja vesille pääsy taitaa häämöttää jo ensi kesässä.

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Tyhjätaskun koverohöylä

Löysin rautakaupan hyllystä tyhjätaskuille ja hätähousuille puuvenemiehille, jotka eivät ehdi tekemään perinteisestä puurunkoisesta höylästä kunnon koverohöylää, sopivan työkalun, jota oli pakko kokeilla. Stanleyn melko räikeä ja jokseenkin vempulan oloinen SurForm 21-103 -askarteluhöylä, johon saa koveroterän, vaikutti ensi arvion perusteella mahdolliselta ratkaisulta viimeistelytöitä painaneeseen ongelmaan.


SurFormin karvahattumalli ei ensisilmäykselle vakuuta

Kisenin rungon taitos pohjasta pilssiin on niin jyrkkä, että sitä ei pysty työstämään millään perustyökaluilla. Ainoa väline, joka taipuu laudoituksen mukana on hiomapaperi, mutta rimojen hiominen tasaiseksi käsipelillä oli lähtökohtaisesti poissuljettu.

Ammattimainen ratkaisu rimojen tasoittamiseen olisi ollut vanhan puurunkoisen höylän pohjan ja terän pyöristäminen rungon muotoon, mutta meillä ei ollut sopivaa aihiota käytettävissämme. Jotain muuta oli siis keksittävä.


Höylän jälki on yllättävän tasaista ja siistiä

SurForm-höylä muistuttaa juustohöylää tai raspia, mutta erona on terien muotoilu. Toisin kuin keittiöstä tutussa raastimessa, SurForm:in terät eivät jätä aaltoilevaa pintaa vaan tasaisen, höylämäisen pinnan. SurForm tulee sanoista surface forming, joka kuvaa raspin ja surformin eroa hyvin.

SurForm 103:n merkittävin ongelma on sen lötkyrä runko. Etenkin koveroterä pysyy huonosti paikoillaan ja pyrkii tippumaan sijoiltaan. Tällöin terän toinen sivu nousee ylös ja raapii helposti uran höylättävään pintaan. Tämä ongelma on hallittavissa käyttämällä vähemmän voimaa, mutta vaatii totuttelemista.

SurForm -höyliä on myös kunnollisemmalla metallirungolla, joka todennäköisesti korjaa tipahteluongelman. Vähävaraisemmalle ja oppimishaluiselle SurForm 103 on silti kohtalainen vaihtoehto, kun höylätyötä on vain vähän.

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Rimoituksen tekniikasta

Viimeiset kaksi viikkoa ovat kuluneet Kisen-telakalla rimoittamiseen. Suunnitelmana oli, että kyllästyksen jälkeen kesälomien viimeiset viikot voitaisiin käyttää pintakäsittelyyn, mutta toisin kävi. Kaiken kukkuraksi rimoituksen välttämättömyys selvisi vasta kyllästyksen jälkeen. Yleisesti rimoitus suositellaan tehtäväksi ennen kyllästystä, koska epoksi ottaa huonosti kiinni öljyttyyn puuhun.


Auki jyrsittyjä kylkisaumoja

Kyllästysainetta ei puusta saa pois, mutta puhdistimme saumat ennen liimausta Hempelin Degreaserilla. Ratkaisu oli pakon sanelema ja sen toimivuus ratkeaa vain ajan kanssa - toivotaan parasta! Joka tapauksessa ainakin liimausvaiheessa epoksi levittyi tasaisesti saumaa eikä helmeillyt, joten ei liimapinta ainakaan kovin öljyinen ollut.

Kylkisaumat sirkkelöitiin tai jyrsittiin 3/4 syvyyteen laudan paksuudesta, jotta sauman pohjalle jää kynnys, jota vasten siihen liimattava rima painetaan. Etenkin kapeammissa sirkkelöidyissä saumoissa liiman saaminen tasaisesti uran pohjaa pitkin oli haastavaa. Lopulta käytimme 10 ja 20 millilitran lääkeruiskuja yhdessä 1,2 millin injektioneulojen kanssa liiman levittämiseen. Näillä työkaluilla liimasaumoista tuli siistejä ja tiiviitä, ja valumia syntyi kohtalaisen vähän.

Tiivistykseen käytettävät rimat sahasimme viimeisistä laudoituksesta ylijääneistä mahonkilankuista pöytäsirkkelillä. Joka toinen sahaus tehtiin 4 asteen terän kallistuksella ja joka toinen suoralla terällä. Näin syntyi kiilamaisia rimoja, jotka olivat toisesta reunastaan hiukan yli 0,5 mm kapeampia kuin toisesta. Liimalla siveltyinä ja paikalleen naputeltuina kiilamaiset rimat asettuvat erittäin tiiviisti lautojen uriin. Rimoja asetellessa on vielä varottava, ettei lyö rimoja liian kovaa. Muutoin on vaarana että rima murtaa uran pohjaan jätetyn kynnyksen. Näin murtuneet saumat pilaavat pahasti sisätilojen ulkonäön ja tekevät tietenkin myös rimoituksesta vähemmän tiiviin.

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Rimoitus

Kyllästyksen jälkeen koitti totuuden hetki. Työmaalla oli viikon tauko kun työväki oli lomamatkoilla odottamassa pellavaöljyn kuivumista. Kylkilautojen ammottavat saumat pitää saada kiinni. Kyse ei ole pelkästään siitä, että vesi suihkuaa sisään avoimista saumoista, vaan veneen rungon jäykkyys syntyy suurelta osin siitä, etteivät kylkilaudat pääse liikkumaan toisiinsa nähden pituussuunnassa.

Jättäessämme Kisenin viikoksi lepäilemään, yritimme puuvenemiesten vanhaa kikkaa. Jätimme kolmisenkymmentä täyttä vesiastiaa veneen alle, ja peitimme koko komeuden maahan asti ulottuvalla pressulla. Itse rungon täyttäminen vedellä tai muu kastelu ei tulisi kysymykseen pellavaöljyn kuivuttuakaan, koska märkää venettä ei kuitenkaan voisi pintakäsitellä. Tarkistaessamme tilanteen viikkoa myöhemmin, tulos oli selvä: saumat eivät olleet turvonneet kiinni, eivätkä turpoasi myöhemminkään. Edessämme oli siis jälleen yksi suuri työvaihe, jonka olimme haaveilleet välttävämme: kylkilautojen saumojen rimoitus.

Rimoitusta varten saumat pitää ajaa auki. Pienimmät saumat sirkkelillä ja suurimmat jyrsimellä 5 mm:n terällä. Tämän jälkeen pitää tehdä kiilamaista rimaa, joka liimataan tehtyyn uraan epoksilla. Lopuksi ohjausriman kiinnittämisestä jääneet naulanreiät pitää tapittaa, ja ylimääräinen rima ja epoksi hiotaan pois.















Suosittelemme lämpimästi ohjausriman käyttöä saumoja avatessa. Sirkkeli ja jyrsin ovat ohjurin kanssakin aivan riittävän väkivaltaisia työkaluja ajettavaksi viittä vaille valmiin veneen kylkeen. Lienee sanomattakin selvää, että myös terän syvyyssäädön kanssa kannattaa olla kohtuullisen tarkkana, jos ei halua pilkkoa venettään osiin.















Siisti, 3 mm:n levyinen sirkkelin terän jälki.















Matias pääsi valmistamaan ja liimaamaan noin 200 metriä kiilanmuotoista 3 mm:n ja 5 mm:n mahonkirimaa.















Hionnan jälkeen rimoitettu sauma on siistimpi kuin olisimme osanneet edes toivoa. Tajusimme juuri, että kun Kisen vielä maalataan ja lakataan, ei ole jäljellä montaa sellaista puuveneille tehtävää korjausta, jota emme olisi Kisenille tehneet näiden kolmen vuoden aikana.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Pilssi kiinni

Kisen-telakalla saavutettiin jonkinlainen virstanpylväs reilu viikko sitten, kun saimme vihdoin pilssin laudoituksen valmiiksi. Nyt Kisen on periaatteessa vesitiivis, kaikki huonokuntoinen laudoitus lyijykölistä parraslistoihin on vaihdettu.


Kisenin pilssi syksyllä 2008

Pilssiremontti oli ensimmäinen homma, jolla aikoinaan aloitimme. Varsinainen tehtävä silloin oli vaihtaa deadwood, joka oli läpämätä. Homma levisi nopeasti ja päädyimme vaihtamaan myös osan keulasteeviä, kaikki pilssin kaaret ja kölitukit. Samalla vaihtui myös pilssin laudoitus. Korvasimme vanhan vanerin mahonkilaudoilla ja vaihdoimme myös alimman laudan varsinaisesta laudoituksesta.


Sama paikka keväällä 2011

Tässä välissä on pakko hämmästellä Wileniuksen telakan vanhoja mestareita. Me saimme laudat vain vaivoin taipumaan siihen muotoon, mihin alunperin oli laitettu lähes kaksineliöinen vaneri. Samoin rungon alimmat laudat teimme kahdesta rimasta, jotta saimme lautaan saman kaaren, joka telakalla oli saatu täysimittaiseen ja -levyiseen lautaan.

Vaikkakin vesitiivis, Kisen ei silti ole vielä aivan vesillelaskukunnossa. Pilssin, niin kuin kylkienkin, laudoitus on vielä tulpattava, hiottava, kyllästettävä ja tarpeen mukaan tilkittävä, lakattava ja maalattava. Siitä huolimatta, Kisenin umpinainen runko näyttää jo paljon enemmän veneeltä kuin työmaalta. Siinä on vissi ero siihen mitä teltassa on näkynyt pariin vuoteen.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Laudan viimeistely

Uuden laudan tekemisen voi ajatella jakautuvan kolmeen vaiheeseen. Ensin mitataan laudan paikka ja tehdään mittojen mukaan aihio. Tämän jälkeen aihio sovitetaan paikalleen ja veneeseen saadaan uusi lauta. Lopuksi laudan saumat viimeistellään yläpuolella olevan laudan reunan mukaan.

Viimeistelyn tavoitteena on siistiä saumat ja saada ne tiiviiksi sekä ulko- että sisäpuolelta. Sovitus tehdään tavallisesti veneen ulkopuolelta, joten tämän puolen saumasta tulee helposti parempi, ja pahimmillaan veneen sisäpuolelle saattaa jäädä isokin rako, joka ei ulkopuolelle edes näy. Itse asiassa päinvastainen tulos on veneen tiiviyden kannalta parempi. Sauma, joka on tiivis sisältä ja hiukan auki ulospäin on helpompi tiivistää ja tiivisteet pysyvät siinä paremmin paikallaan, koska veden paine painaa niitä paikalleen, kuin saumassa, joka on auki sisäpuolelta.


Laudan reunan korjausmerkintöjä pilssissä

Rakoa sauman sisä- ja ulkoreunaan aiheuttaa laudan reunan kallistus. Reuna saattaa olla sahattu vinoksi tai siihen voi syntyä kallistusta rungon muodon kääntyessä sisään tai ulospäin. Veneen keskikohdilta päitä kohti siirryttäessä ja rungon kaventuessa laudan yläreuna aukeaa ulkopuolelta ja alareuna sisäpuolelta. Tämä pitää korjata ennen kuin lauta on valmis kiinnitettäväksi.


Korjausmerkinnät kenttähöyläpenkissä

Kun laudan yläreunan linja ja päädyt on saatu oikean muotoisiksi ja lauta menee paikalleen alkaa siis viimeistely. Itse kiinnitän laudan ruuvipuristimilla kaariin ja kiilaan sen yläpuolella olevaan lautaan kiinni kiiloin ja vivuin ja käyn sen jälkeen koko sauman läpi sekä sisä- että ulkopuolilta. Merkintätapana olen käyttänyt plussaa ja miinusta laudan kyljissä. Plus-merkki tarkoittaa että sauma on auki siltä sivulta ja sivua pitää saada ylemmäksi, miinus tarkoittaa, että sauma on auki toiselta sivulta ja tältä sivulta täytyy höylätä puuta pois. Isompien korjausten kohdalla käytin useampia plus- tai miinus-merkkejä merkitsemään höylättävää paksuutta milleissä.


Lauta kiilataan tiukasti paikalleen ennen kallistusten merkitsemistä

Lautaan ei saa lisää puuta, joten plus-merkki tarkoittaa käytännössä että vastakkaista puolta on höylättävä, jotta tämä reuna nousee. Oikea tapa tehdä tämä on kaikkein vaikeinta arvioida, sillä laudan reuna saattaa ottaa kiinni paitsi laudan toiselta sivulta, myös näkyvän sauman etu- tai takapuolelta. Käytännössä sauma on korjattava ensin siitä kohtaa, missä rako näkyy ja sen jälkeen koko reunan linja on tarkastettava uudelleen, jotta nähdään kelluuko reuna vielä jostain kohtaa.

Tyypillisesti, laudoitettaessa suoraa rungon pätkää reunan kallistukset ovat pieniä, alle pari milliä puolelta tai toiselta. Sen sijaan laudoitettaessa voimakkaasti kääntyviä rungon kohtia, saattavat viisteet muuttaa laudan reunaa vielä voimakkaastikin ensimmäisen sovituksen jälkeen.

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Uutta laudoitusta III

Edellinen kirjoitus laudoituksen tekemisestä saattoi rynnätä hiukan asian edelle, sillä ennen kuin lautaa päästään sovittamaan, siitä täytyy tehdä aihio. Aihion tekemisen voi tietenkin aloittaa ottamalla minkä tahansa tarpeeksi ison laudan ja sahaamalla ja höyläämällä siitä löysät pois, mutta tehokkaampikin tapa on olemassa. Piirtämällä laudan mallin ensin sopivalle jämäpuukappaleelle ja etsimällä oikean kokoisen laudan todelliseen tarpeeseen voi säästää sekä puutavarassa että sovitustyössä.


Sovituskalikka on nopea ja riittävän tarkka työkalu

Mallin piirtämiseen on monia eri tapoja, joista perinteisin tapahtuu harpin avulla. David McIntoshin kirjassa "How to build a wooden boat" on hyvä kuvaus tästä menetelmästä. Enemmän minua kuitenkin miellytti Jim Trefethenin kirjassa "Wooden Boat Renovation - New Life for Old Boats Using Modern Methods" esitelty sovituskalikka (sivu 107).


Kalikan mitat piirretään mittauspisteenä toimivaan rimaan

Sovituskalikan ajatus on että se tarjoaa kolme valmista mittaa, joilla tarvittavan laudan muodot mitataan. Aivan kuten harpin kanssa työskennellessä aihion tekemiseen tarvitaan kappale, joka mahtuu tehtävän laudan paikalle ja johon etäisyydet merkitään. Sen sijaan kalikan kanssa ei tarvitse huolestua harpin löystymisestä tai mitan muuttumisesta työskentelyn aikana. Lisäksi kalikalla piirretty viiva osoittaa myös jonkinlaisella tarkkuudella viivan suunnan mitatussa pisteessä.


Rimaan tehdyt merkit siirretään sopivaan lautaan kalikan avulla

Tavallisesti laudasta tarvitsee mitata vain laudan päädyt ja ylälaidan linja, alalaita jätetään muokkaamatta ja suoraksi. Näin ollen mittarimaksi kelpaa mikä tahansa tarpeeksi pitkä pala, joita venetyömaalta tavallisesti löytyy enemmän kuin omiin tarpeisiin. Sen sijaan alinta lautaa piirrettäessä kannattaa valita puurippeiden joukosta riittävän leveä mittalauta, jotta siihen mahtuvat myös alaidan merkinnät.

Toisin kuin harppi, kalikka myös kestää melko pahaa käsittelyä ja säilyy hyvin työvaatteiden taskussa. Jos kalikan sivujen mitat ovat tiedossa, niin kalikasta saa myös näppärän pikkumitan eri tilanteisiin. Samaa kalikkaa voi käyttää laudoituksen lisäksi myös muihin sovitustehtäviin, kuten kaarien sekä kannen luukkujen ja kiinnitysten sovittamiseen.

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Viistoliitos suoraksi

Pilssin laudoittaminen on ollut työvaihe, joka on pakottanut oppimaan paljon uutta. Lautojen sovittaminen, erilaiset porausjigit, liimausjärjestelyt ja laminoinnit ovat tulleet tutuksi. Myös viistoliitoksia on tullut tehtyä useampia.


Korotettu rima yhdistää laudan puolikkaat

Kirjoitin jo aikaisemmin viistoliitoksen tekemisestä lautaan. Pienistä vaikeuksista huolimatta, tämä tekniikka alkaa olla jo hyvin hallussa. Viistoliitosten tekeminen ei ole millintarkkaa touhua, sillä jatkettu lauta sovitetaan paikalleen vasta liitoksen liimauksen jälkeen.

Toisaalta jatkettavat laudat ovat laudoista pisimpiä ja näin ollen muutaman asteen poikkeama liitoksessa kertautuu laudan kärkien välillä. Tästä syystä tietty määrä tarkkuutta työskentelyssä on tarpeen.


Rimalla piirretty viiva laudassa ennen liimausta

Ennen kuin lautoihin on höylätty viisteet lautoja ei voi sovittaa päittäin vaan ne asettuvat vain päällekkäin. Tässä vaiheessa on hyvä piirtää laudan pituuden myötäinen linja, jonka mukaan lauta saadaan liimausvaiheessa suoraksi. Vaikka viistoliitosten päät ovat asettavat oman suoransa ei niihin kannata luottaa, sillä höylättäessä nämä viivat tyypillisesti liukuvat hiukan suuntaan ja toiseen.

Sen sijaan pitkittäin piirretty suora näkyy selvästi liitoksen molemmilla puolilla ja on oikein piirrettynä tarpeeksi pitkä, jotta poikkeamat suoruudessa ovat häviävän pieniä. Hyvin mittojen mukaan tehdyt laudan puolikkaat ja viistoliitos minimoivat sovittamisen laudan tekemisen loppuvaiheessa ja nopeuttavat työtä.

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Laudan jatkaminen viistoliitoksella

Rakennusvaiheessa Kisenissä käytetty puutavara on sellaista, josta tänä päivänä voi vain unelmoida. Kaikki laudat ovat siistisyistä mahonkia ja jokainen niistä yltää veneen perästä keulaan ilman yhtään jatkoa. Vaikka nykyisinkin saa hyvälaatuista ja pitkääkin puutavaraa, ei silti aivan tällaista, ainakaan kuluttujamarkkinoilla, ole missään saatavilla. Onneksi meillä on sentään vanhaa aikaa paremmat liimat, joilla raaka-aineiden vajavaisuuksia voi paikata.


Keskeneräinen viistoliitos työn alla

Hiukan lyhyemmästäkin laudasta saa venemittaista jatkamalla laudan viistoliitoksella. Myös puskusauma on hyvä vaihtoehto, ja siitä jää mielestäni ehkä aavistuksen vähemmän näkyvä sauma, mutta vesirajan alapuolella viistoliitos on yliverto. Hyvin tehty viistoliitos ei heikennä laudan kestävyyttä, eikä se taatusti vuoda.

Viistoliitos on helppo ja kohtalaisen nopea tehdä, tärkeimmät työvälineet ovat hyvä höylä ja muutama ruuvipuristin. Omassa tapauksessani myös usko siihen, että hyvä tästä tulee, auttoi hyvin paljon. Viistoliitoksen teko on niin simppeli operaatio, että sen toimivuuteen on hiukan vaikea uskoa.


Viistoliitostyöpenkki

Pääsin tekemään viistoliitosta jälleen kerran, kun pilasin pätkän jo aikaisemmin jatkettua lautaa sovituksen yhteydessä. Katkaisin laudan hiukan ennen uudelleensovitettavaa osaa ja ryhdyin tekemään uutta viistoliitosta. Vanhaa puuta uuden laudan kanssa työstäessä näkyi samalla hyvin pasuttamisesta seurannut tummuminen. Uusi mahonki on näissäkin kuvissa melkein maitosuklaan väristä, kun pasutettu on paljon selvemmin kaakaoon päin.

Viistoliitosta tehdessä on tarkoitus tehdä samanpaksuisesta puutavarasta kolmiportainen pino, jossa ensimmäinen porras on linjassa esimerkiksi pöydän reunan kanssa ja seuraava porras on kaksi kertaa ensimmäistä leveämpi. Leveämmän portaan päässä on viimeinen porras, jota ei höylätä. Sen tehtävä on yhdessä pöydän reunan kanssa antaa oikea linja alempien portaiden höyläämistä varten.


Valmiit viistoliitokset päällekkäin

Ole-Jacob Broch suosittelee kirjassaan "Puuvene", että vinosauman pituus olisi vähintään kahdeksan kertaa laudan paksuuden verran. Muita, ja konservatiisempiakin, mielipiteitä on, mutta me olemme käyttäneet tätä. Meidän tapauksessamme, kun lauta on 12 mm, niin vinoliitos on siis 96 mm pitkin laudan pintaa.

Aloittaessa viistoliitoksen tekemistä kannattaa olla tarkkana, että leikkauslinjat tulevat suoraan, jotta myös tuloksena syntyvä lauta olisi suora. Oma huomionsa kannattaa antaa myös sille, että viisteet tulevat oikeille puolille lautaa. Muuten voi käydä niin, että lopulta vain lautojen kapeaksi höylätyt päät ovat vastakkain, eikä siihen oikein saa kunnon liitosta edes nykyisillä liimoilla.

Vielä lyhyt esittely yllä kuvatun höyläpenkin rakenteesta. Kuvassa näkyvä poikittainen mahonkiparru, jossa on ruuvipuristin kiinni, pitää höylättäviä lautoja paikallaan. Pöydän toisella reunalla oleva toinen puristin ei ikävä kyllä näy kuvassa. Lähempänä kuvaa näkyvät vaaleammat laudat ovat kiilaamassa höylättävien lautojen päitä ylöspäin, jotta ne höylättävässä päässä painautuisivat mahdollisimman tiukasti työpöytää vasten. Tavallisesti näin monimutkainen järjestely ei ole välttämätön, mutta näistä laudoista toinen oli jo höyrytetty kaarelle, joten sen saaminen tasaisesti pöytää vasten oli astetta tavanomaista vaikeampaa.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Laudoituksen niksejä

Tämän alkutalven työpäivät ovat jakautuneet melko tasaisesti pilssin ja kannen rakentamisen kesken. Kannella vuorossa ovat parraslistat ja pilssissä asennetaan uutta laudoitusta lahonneen ja puretun tilalle.


Paperi ja lyijykynä -malli laudan päädystä

Laudoitustyö alkaa sujua jo melko mukavasti ja onhan sitä jo harjoiteltukin kylkien ja perän lautojen kanssa. Pilssissä suurin ero näihin aikaisempiin työkohteisiin verrattuna ovat lautojen kärjet, jota kapenevat tiukasti laudan molemmissa päissä. Oikean muodon löytäminen sovittamalla on ollut todella vaikeaa, enkä ole aikaisemmin keksinyt hyvää tapaa jäljentää muotoa millään tavalla.

Nyt keksin käyttää vanhaa niksiä, jolla ala-asteella jäljennettiin kolikoiden kuvioita paperin lävitse. Laudoittaessa samalla tavalla saa helposti ja tarkasti jäljennettyä ympäröivien rakenteiden muodon. Tämän jälkeen malli voidaan leikata irti ja piirtää työn alla olevaan lautaan.


Valmis lauta sopii tarkasti paikalleen

Lautaa jäljennettäessä on tärkeää merkitä ylempään lautaan ja steevin loveuksen reunaan mallin reuna, jotta jonnekin jää merkki siitä, mistä kohtaa ja missä kulmassa malli on piirretty. Tähän rajaan asti uusi lauta mallinnetaan niin kuin kaikki muutkin laudat ja rajasta eteenpäin lauta piirretään paperimallin mukaan.


Höyläpenkki ei voi olla liian lähellä

Pilssin lautoja sovitellessa parantelin myös ajatustani kenttähöyläpenkistä. Ensimmäisessä vaiheessa rakensin höyläpenkin telttaan, jotta höyläämistä varten ei tarvinnut lähteä sisätiloihin. Väsyin kuitenkin melko pian könyämään veneen alta pois höyläpenkin luokse ja viritin yksinkertaisen ja helposti purettavan penkin aivan kölin viereen. Nyt lautaa sovitetaan toisella puolella ja höylätään toisella puolella työpistettä, eikä lautaa tarvitse kannella välissä minnekään. Kantavana ajatuksena on, että kun kynnys sovittaa lautaa höylän vetojen välissä on mahdollisimman pieni tulee laudastakin todennäköisesti paremmin istuva.

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Tulpparalli

Kunnostustyö alkaa hiljalleen edetä siihen vaiheeseen, että pääsemme viimeistelemään veneen kylkiä. Aluksi kaikki vaihdetut ruuvit tulpataan ja kyljet hiotaan. Tätä seuraa kyllästäminen ja lopulta lakkaus, johon pääsemme ehkä ensi keväänä.


Uusia tulppia vanhassa kyljessä

Kisenin kyljessä tulppia riittää vaihdettavaksi helposti kolmatta tuhatta, homma ei siis ole mitenkään pieni. Olemme tehneet tulppia puhdetöinä kaikista mahongin jämistä, joita muista työvaiheista on jäänyt, ja naputelleet niitä paikalleen milloin ehdimme. Nyt tahtia pitäisi vähitellen kiristää, että kyllästämiseen päästäisiin ennen kylmiä säitä.

Tulppien tekemiseen käytettävän materiaalin pitäisi mieluiten olla samasta rungosta, tai ainakin samaa puulajia, kuin laudan johon tulpat tulevat, jotta tulppien ja laudan värisävyt olisivat mahdollisimman samat. Meidän tapauksessamme tämä ei ikävä kyllä ollut mahdollista, koska hondurasin tai karibian mahonkia, joista jommasta kummasta Kisen on alunperin tehty, ei ole juurikaan saatavilla enää.

Alla olevassa kuvassa näkyy vanhaa laudoitusta sekä hiomattomana, hiottuna että lakattuna. Ennen lakkausta selvästi tummemmat uudet sapelimahonkiset tulpat erottuvat selvästi, mutta lakkaus tasoittaa värieroja melko lailla. Kuvasta näkyy myös miten tulpat on asetettu syysuunnan mukaan pitkittäin lautoihin. Tämä on tärkeää, jotta puun turpoaminen ei halkaise lautaa, johon se on asetettu.


Lakka tasoittaa hyvin mahongin värieroja

Puutappien poraaminen ja nakuttelu paikalleen on melko suoraviivaista hommaa, johon ei liity juurikaan salatiedettä. Ratkaisevaa on, että tappipora on hyvälaatuinen ja terävä, muuten suuren tappimäärän poraaminen menee kihnuttamiseksi, johon hukkaantuu aikaa turhaan.

Sen sijaan tappien tasoittamisesta ja kiinnittämisestä on paljon erilaisia mielipiteitä ja neuvoja, joista kunkin kunnostajan pitää valita mieleisensä. Peter H. Spectren Planking and Fastening -kirjan sivulla 39 neuvotaan käyttämään tappien liimaamiseen mikropalloilla paksunnettua epoksia. Tulppien tasaamiseen taas vinkataan taltan sijaan kustomoitua yläjyrsintä. Tämä saattaisi olla meillekin sopiva ratkaisu, kun pääsemme kunnolla vauhtiin tapittamisen kanssa.

Tähän asti olemme käyttäneet kiinnittämiseen hiukan vanhaa puuvenelakkaa. Lakan etuna on melko hidas kuivumisaika, jolloin lakka voi maata purkissa pitkäänkin ilman, että se kuivuu työskentelyn aikana. Lakka ei myöskään erotu väriltään viimeistellystä puusta ja se kuivuu kovaksi ja helposti murtuvaksi, jolloin tulppien poistaminen on tarvittaessa helppoa.

Tasoitimme myös pienen koe-erän tulppia taltalla ja hiomapaperilla ja työ sujui ihan kivasti, vaikka huteja tuli niitäkin muutama. Pahimmillaan tappi katkeaa huonosta iskusta laudan pinnan alapuolelta ja se on korvattava uudella.

Woodenboat-lehden foorumin keskustelijoiden mielestä tulpanreiät pitäisi tulpata mahdollisimman pian poraamisen jälkeen. Tätä neuvoa emme tulleet ajatelleeksi, vaan vanhat tulpat on otettu pois jo yli vuosi sitten. Katsotaan, tuleeko tästä meille vielä vaikeuksia. Ainakin ensimmäiset koetapit näyttävät henkäyksen verran liian pieniltä reikiinsä, mutta tämä varmasti muuttuu, kun puu turpoaa kyllästämisen yhteydessä

Jos haluaa säästää itseään, niin tulppaamisen sijaan vesirajan alapuolella olevat ruuvinreiät voi kitata. Tällöin reiät pohjustetaan kyllästämisen jälkeen sellakalla ja kitataan liitukitillä. Työjärjestys on siis päinvastainen verrattuna puutappeihin, jotka laitetaan paikalleen ennen kyllästystä.

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Uutta laudoitusta II

Kiseniä on kunnostettu vuosien aikana useampaan otteeseen, aina vähän kerrallaan. Ainakin uusia kaaria on laitettu paikoilleen, peräsintä paikattu tai vaihdettu, kansikaaren kannattimia korjailtu ja koko kansi rakennettu uudelleen. Sen sijaan laudoitus on ilmeisesti kokonaan alkuperäistä.


Ruuvipuristimella kiinnitetyt palikat määräävät paikan pystysuunnassa

Yli viisikymppisistä puupurjeveneistä sanotaan, että niihin on joko tehty steevien vaihto ja pilssiremontti, tai se on seuraavana työlistalla. Näin oli myös Kisenin kanssa. Pilssin kunnostus oli yksi niistä työvaiheista, jonka totesimme välttämättömäksi jo veneen hankinnan yhteydessä. Kunnostuksen yhteydessä olemme vaihtaneet sekä deadwoodin että osan keulasteeviä. Niiden mukana vaihtoon menivät myös pilssin laudat.

Lautojen sovittaminen on aikaa vievää touhua, mutta sitäkin voi helpottaa muutamalla niksillä samaan tapaan kuin kaarien sovittamisesta, josta kirjoitimme aikaisemmin.


Pystyjanat osoittavat sovitettavan laudan paikan pituussuunnassa

Tärkein asia sovittamisessa on varmistaa, että lautaa sovittaa joka kerta samaan paikkaan. Jos lauta pääsee liikkumaan höyläysten välillä, on vaara, että lautaa sovitetaan aina eri kohtaan. Näin koloja ja kohoumia ilmestyy sinne, missä niitä ei ollut äsken, eikä työ edisty yhtään mihinkään. Esimerkiksi laudan ylälaitaa työstettäessä lauta saattaa nousta aavistuksen ylöspäin, kun materiaalia poistuu sovitettaessa. Tämä on harvoin ongelma, mutta kannattaa ottaa huomioon, jos sovittaminen on kovakätistä tai lauta on viimeinen aukkoon laitettava.

Sen sijaan pituussuunnassa paikan määrittäminen on erityisen tärkeää. Me ratkaisimme tämän piirtämällä pystyjanat sovitettavaan lautaan ja yläpuolella olevaan lautaan ja asettamalla laudat aina sovittamisen alussa niin, että jana jatkuu laudasta suoraan piikkisuorana. Tämä on selkeä ja helppo tapa varmistaa, ettei lautaa tule sovitettua milloin mihinkin.


Kenttähöyläpenkki nopeuttaa sovitustyötä

Hyvät työkalut ovat myös tärkeitä, terävä höylä ja höyläpenkki lähellä sovituspaikkaa nopeuttavat työtä paljon. Itse rakensimme yksinkertaisen höyläpenkin veneen alle, jolloin lautaa voi sovittaa ja työstää vain parin metrin päässä toisistaan.

Jos lautoja on vaihdettavana monta, on sovitettavan laudan toinen reuna hyvä höylätä suoraan 90 asteen kulmaan. Tällöin mahdollinen viiste kahden laudan välillä tulee tehtyä vain toiseen laudoista, ja sekin muun sovittamisen yhteydessä. Tämäkin säästää mukavasti aikaa.

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Perän paikkaus

Yksi jo aivan projektin alussa tunnistetuista korjauskohteista oli joukko styyrpuurin puoleisia lautoja aivan veneen perässä. Veneen perän rakenne vaikuttaa kaiken kaikkiaan hiukan puolivillaisesti suunnitellulta, sillä juuri ennen peräpeiliä laudat ohenevat kolmanneksella, jolloin ruuvien suojana oleville tulpille ei jää juurikaan tilaa.


Perän laudat, kaksi vaihdettu, kolme jäljellä

Laudanpäiden ohkaisuudesta johtuen osa tulpista on jossain välissä irronnut ja vesi päässyt ruuvinrei'istä rakenteisiin. Lopputuloksena lautojen päät ovat lahonneet ja revenneet osittain irti peräpeilistä.

Miksi laudat on ohennettu tällä tavoin? Maalaisjärjellä ajatellen laudat olisi voinut yhtä hyvin liittää peräpeiliin normaalipaksuisina. Kisenin kylkilaudat ovat noin 12 milliä paksuja, joten ilman ohennusta peräpeiliin olisi tullut alle sentti lisää leveyttä. Tämä olisi tuskin ollut kriittistä ulkonäölle tai nopeudelle. Osassa Kisenin vanhoista piirrustuksista veneessä on pitkä negatiivinen peräpeili, joka eroaa suuresti nykyisestä. Jää epäselväksi, onko suunnitelmia ehkä muutettu viime hetkellä, ja olisiko tämä johtanut hätäiseen ratkaisuun peräpeilin viimeistelyssä.


Viistoliitos työn alla

Uudet jatkopalat liitettiin vanhoihin lautoihin viistoliitoksilla. Yllä olevassa kuvassa vanha, jatkettava lauta on väännetty ulos rungosta kiilan ja lyhyen laudanpätkän avulla. Oikeassa reunassa näkyvä tumma puupala on ruuvattu väliaikaisesti kiinni jatkettavaan lautaan viistoliitoksen höyläämistä varten. Vastaava viistoliitos höylättiin luonnollisesti myös uuteen jatkopalaan.


Viistoliitos liimattavana

Jatkopalat liimattiin kiinni jo luottoliimaksemme muodostuneella Soudalin polyuretaaniliimalla, joka vallitsevissa olosuhteissa kuivuu alle tunnissa. Kun liima kuivuu nopeasti päästään uusi kappale viimeistelemään lähes välittömästi. Kuvassa näkyvä ohut muovikalvo on suojaamassa puristukseen käytettyjä puukappaleita ja ympäröiviä rakenteita saumasta pursuavalta liimalta.


Uusi rakenne rungon sisältä

Lautojen jatkoliitokset jaettiin eri kaarien kohdalle niin, ettei kahdessa vierekkäisessä laudassa ole koskaan liitosta samassa kohtaa. Näin paikatun kohdan pitäisi olla ainakin yhtä kestävä kuin vanhan rakenteen.

Jatkokappaleita sovitettaessa on hyvä noudattaa samaa periaatetta kuin venettä laudoittaessa. Toisin sanoen, että uuden laudan yläreuna jätetään aina 90-asteen kulmaan ja ainoastaan alareunaan tehdään kallistus viereisen laudan mukaan. Näin aikaa ei tuhlaannu molempien reunojen sovittamiseen.

tiistai 25. elokuuta 2009

Uutta laudoitusta

Työmaalla on taas pientä edistystä. Keväällä alkanut ja koko kesän jatkunut kaarien vaihto on nyt loppusuoralla ja odottelee oikeastaan vain uutta saarnilastia. Nyt oli siis hyvää aikaa edetä muissa hommissa.

Lauri oli jo aikaisemmin sovitellut styypuurin puolelle ensimmäistä lautaa, mutta tänään päästiin homman kanssa paremmin vauhtiin ja saimme valmiiksi melkein kaksi lautaa pilssiin paapuurin puolelle. Kuvan yläreunassa näkyvä vanha lauta oli vanhan rakenteen alin lauta, sen alapuolella oli hurja, yli 60 senttiä leveä massiivimahonkilevy. Sellaista ei varmaankaan enää edes saa mistään, joten laudoitamme pilssin alas asti.


Uutta laudoitusta pilssin paapuurin puolella

Työlistalla on seuraavaksi rungon viimeisten kaarien vaihto, pilssin sisarkaarien tekeminen ja pilssin laudoittaminen loppuun. Sen jälkeen pääsemme perän laudoituksen, kansikaarenkannattimien, kansikaarten ja lopulta kannen tekoon. Työtä ennen vuoden 2010 Viaporin tuoppia on siis vielä aika lailla.

Vielä pilssin sisarkaarista - ajattelimme tehdä ne laminoimalla ylijääneistä saarnirimoista. Pilssin palteen kaari on melko jyrkkä ja kaikki vanhat, höyrytetyt saarnirimat olivat katkenneet sen kohdalta. Uudet rimat oli josssain vaiheessa tehty laminoilla ja ne olivat melko hyvässä kunnossa. Ajattelimme tehdä kaaret laminoimalla kolme 8 mm rimaa yhteen. Höyrytämme rimat ensin, annamme kuivua paikalleen ja liimaamme ne vasta sitten yhteen. Näin saamme ehkä notkeat kaaret mahdollisimman vähäisellä liimaamisella. Katsotaan miten käy.