Minä, Lauri ja ensimmäinen irronnut pultti!
Vietimme Laurin kanssa viihtyisän mutta harmaan lauantaipäivän Kisenin kölipulttien kimpussa. Tällä kertaa niiden irrotus eteni komeasti, mutta ongelmiakin oli (ja on). Olimme päättäneet käyttää kölipulttien nostoon maastoauton perästä löytynyttä parin tonnin tunkkia, mutta kahden sentin nostoporrastus ei todellakaan toiminut näiden pulttien kanssa. Kiinnitimme liinan lenkkiin sekä tunkkiin mutta pultti ei hievahtanutkaan.
Ensimmäinen (toimimaton) yritys.
Tutkimme nostoon hankkimiamme palasia ja mietimme parasta toimintatapaa. Pienen pähkäilyn ja sovittelun jälkeen huomasimme päätyneemme hyvin eleganttiin ja tehokkaaseen ratkaisuun. Päätimme kiinnittää liinan välikappaleella pullotunkkiin ja nostaa pulttia pari tuumaa kerrallaan kasaten kakkosnelosia koko viritelmän alle yksi kerrallaan.
Liina kiinnittää lenkin tunkkiin.
Välikappale jonka päällä liina lepää.
Olimme vilpittömän innoissamme kun havaitsimme rakennelman toimivan! Viimeinkin muutaman viikon ajan projektia hidastanut ongelma oli ratkennut.
Kakkosnelosia kasaamalla saadaan lisää nostokorkeutta.
Pienen sovittelun ja ajoittaisien ongelmien jälkeen meillä oli käsissämme ensimmäinen suhteellisen helposti irronnut kölipultti. Kävimme ruokailemassa pizzaa ja kebabia ja palasimme hommiin.
Välikappaleet napsuivat usein poikki vaikka käytössämme oli paksua vaneria.
Vaikka liinan ja tunkin välissä oli paksu vanerista tehty välikappale, voimaa tarvittiin niin paljon että välikappaleita kului kahden kölipultin nostossa neljä kappaletta. Ensi kerralla kokeilemme metallista valmistettua mallia. Lisäksi ohuempiin pultteihin tarvitaan lenkit, joista nosto tapahtuu. Hitsauspillille tulee siis töitä.
Nostokorkeuden maksimoimiseksi kakkosnelosten kääntäminen pystyyn oli pakollinen toimenpide.
Illan pimetessä kohtasimme kriittisiä ongelmia. Kolmas nostettava pultti ei hievahtanutkaan, vaikka pullotunkista otettiin lähes kaikki irti. Valmsitamamme välikappale piti kamalaa ääntä ja pelkäsimme koko rakennelman kestävyyden puoleseta, eikä pultti tehnyt elettäkään noustakseen. Pidettyämme hetken koko hommaa vedossa luovutimme ja purimme koko homman pois tämän session osalta. Vaneri oli antanut tunkin voiman alla periksi muttei katkennut! Kaikki nostoon tarkoitettu voima siis kanavoitui väärään osaan.
Tunkki upposi paksuun vaneriin.
Seuraavia kertoja ajatellen pitää hommata veneelle muutama työmaavalaisin. Viideltä oli jo aivan liian pimeää, ja siirryimme viettämään iltaa hyvin ansaitun viskin- ja romminmaistelun merkeissä!
