Joskus työt eivät etene

Joskus työt eivät etene toivotulla tavalla. Väsyttää ja on vaikea löytää inspiraatiota ärsyttävää hiomista varten. Sähköjen vetäminen veneelle tuntuu vaikealta. Tänään on juuri sellainen päivä, joten lähdemme pian kohottamaan korjaushenkeä lyömällä palloa squashkentän seiniin. Viikonloppuna sitten paremmin.

Kaarien höyrytystä

Viime viikon lopulla aloitimme uusien kaarien tekemisen Kiseniin. Päätimme aikaisemmin uusia kaikki 122 kaarta, koska lähes kolmasosa niistä oli poikki, pääosin keulasta ja pilssistä.

Vanhojen kaarien mallin mukaan päätimme tehdä kaaret saarnesta. Höyläsimme lankut aluksi paksuuteen ja sahasimme ne sitten rimoiksi. Rimat pätkimme kymmenen sentin tarkkuudella viiteen eri pituuteen tarpeen mukaan. Lopuksi leikkasimme kaarien päähän vesiurat, sekä kavennukset, jotka upotetaan emäpuuhun ja jyrsimme reunat pyöreiksi. Koko kaarentekourakkaan meni hiukan toista päivää kahdelta mieheltä.

Alla olevassa kuvassa on osa kaarista. Kaaria tehtiin urakalla aina vaihe kerrallaan, 122 toistoa peräkkäin. Kuvassa on leikattu kaappaus- ja vannesahalla kaarten alapäähän vesiuria, irtopalat lojuvat vielä sahapöydällä.



Seuraavaksi irrotimme joka kolmannen kaaren molemmista kyljistä. Kaksi kolmannesta kaarista jätettiin paikalleen, jotta vene ei menettäisi muotoaan. Kun kaaret oli irrotettu, puhdistettiin ja hiottiin aukinainen kohta tulevaa kyllästystä ja lakkausta varten. Kaarevan pinnan hiominen osoittautui kiusallisen vaikeaksi ja merkittävä osa työajasta menikin juuri hiomiseen. Kaarten tekeminen ja irrottaminen oli merkittävästi nopeampaa.



Viimein lauantaina pääsimme aloittamaan uusien kaarien asentamisen. Höyryttämistä varten meillä oli lainassa isäni vanhasta kaasupullosta rakentama höyrykattila, sekä kaasupoltin. Kuvassa näkyvä vanerikehikko toimii polttimen tuulensuojana.



Itse höyrytysastian teimme ilmastointiputkesta, jonka vuorasimme ulkopuolelta retkipatjalla. Putkessa on sisällä rautalangasta tehdyt hyllyt putken molemmissa päissä, jotta höyry pääsee kiertämään rimojen ympärillä vapaasti.



Aamupäivän höyrytys meni lähes täysin päin honkia. Kaasupoltin oli liian pienellä liekillä eikä höyryä syntynyt riittävästi. Kun jatkoimme työtä iltapäivällä laitoimme pannuun lisää tehoa ja noin kolmen vartin höyryttämisen jälkeen ensimmäiset rimat olivat valmiina.

Höyryä oli nyt selvästi enemmän, sillä rimat polttivat käsiä ja pannu oli aivan täynnä höyryä. Kolmen miehen voimin saimme muutaman riman paikoilleen. Veneessä yksi mies painoi riman paikalleen ja alhaalla yksi porasi alkureiät ja toinen ruuvasi messinkiruuvit paikalleen.

Osa rimoista oli kuitenkin huonohkoja ja ne katkesivat syiden mukaisesti ennen kuin ne saatiin muotoonsa. Iltapäivän aikana lähes yhtä monta rimaa katkesi, kuin saatiin paikalleen.

Loppuviikosta on tarkoitus yrittää höyrytystä uudelleen. Tällä kertaa suunnittelimme liottavamme rimoja yön yli ennen höyryttämistä löytämämme ohjeen mukaan. Näin kosteuden pitäisi olla syvemmällä ja lämmön vaikuttaa puuhun nopeammin. Toivotaan että nyt rimoittaminen sujuu mukavammin!

Kaarten vaihtoon

Kaikki vaihtoon vaan!

Näin se on. Olemme koko ajan tienneet, että osa kaarista on poikki, mutta karu todellisuus paljastui kun kävimme Laurin kanssa jokaisen kaaren huolellisesti läpi. Katkenneita kaaria on huomattavasti enemmän kuin ehjiä. Siispä pistämme kaaretkin uusiksi kokonaan. Positiivista tässä on se, että kun kyljet voi hioa aina kaaren ollessa irti, mahdumme hiomaan koneella, ja saamme todennäköisesti paremman hiomajäljen, paremman kyllästyksen ja kauniimman lopputuloksen.

Rakennamme siis pasun ja tilaamme saarnia Woodimilta. Torstaina ja perjantaina avasimme suurimman osan kaarten ruuvien tapituksesta. Perjantaina ehdittiin myös tehdä vähän lautaa.

Tässä lähtötilanne: pari viikkoa sitten ostamamme männyn tyvitukki. Huomatkaa, että Lauri (200 cm, 105 kg) ei ole ihan pieni hänkään. Tämän kokoinen puutavara ei ole ihan kaikkein kätevintä käsitellä. Silti, armottoman sirkkelöinnin ja taso- sekä oikohöyläämisen jälkeen lopputulos näytti parhaimmillaan tältä:

Melkein neljämetrinen 12 mm x 80 mm mäntylauta, jossa ei ole ainuttakaan oksaa!! Oksattomia lautoja saatiin perjantaina tehtyä niin paljon, että kansikaaren kannattimiin ei tule oksan oksaa.

Mäntylaudat pääsevät nyt telttaan lepäilemään siksi kunnes uudet kaaret ovat paikallaan.

Skrabattu ja pesty

Neljä miestyöpäivää armotonta skrabausta ja pesemistä on takana. Nyt Kisen on sisältä valmis hiottavaksi. Tässä kuvassa kylkilaudat sisältä a) vanhalla lakalla ja b) mahongille skrabattuna. Ero on melkoinen. Vanha lakkapinta oli tullut tiensä päähän.




Kansikaaren kannatinten lisäksi sisältä on purettu kaikki muutkin rakenteet. Teimme sittenkin niin, että otimme kaikki rakenteet irti yhtä aikaa ja kiinnitimme kaariin muutamaan kohtaan puisen tuen tukemaan veneen muotoa - vaikka onhan meillä kansirakenteiden tarkat mitat.


Rustirautoja on alunperin ollut kaksi kummallakin puolella, ja uutta takilaa varten on jossain vaiheessa lisätty kolmas. Vanhat rustiraudat on niitattu kaaresta ja kyljestä läpi, ja kiinnitykset ja puu vaikuttavat ihan hyväkuntoisilta, joten jätimme ne paikalleen. Nämä uusimmat ja takimmaiset irroitimme koska joudumme vaihtamaan/paikkaamaan ne kaaret joissa ne on kiinni. Samalla huomasimme, että uusimmat rustit olivat kaarissa kiinni lyhyillä messinkiruuveilla (!!), joista noin puolet oli poikki. Että sillä lailla.

Poikki on muutakin. Tässä kuvassa näkyy hyvin sekä Kisenin erittäin kaunis rakenne - nyt vanhasta lakasta vapautuneena - että seuraava ongelmamme. Todella monta kaarta on poikki, ja niille pitää tehdä jotain.


Samoin itseasiassa ylimmälle kylkilaudalle, jonka olimme ajatelleet säästää, pitää tehdä jotain. Lauta pitää paikata tai vaihtaa. Pitää vielä vähän miettiä kumpi on parempi ratkaisu. Toisaalta paikkaus on rumempaa, toisaalta alkuperäisten rakenteiden säilyttämisessäkin on oma arvonsa; komea, hieman yli yhdeksänmetrinen mahonkilauta on suurimmalta osaltaan täysin kunnossa.

Ensi viikolla sitten vaan kovaa hiomista.

Kansi purettu

Parraslista irroitettiin kylmän rauhallisesti lyömällä se taltalla irti kansikaaren kannattimesta ja hivuttamalla sen jälkeen sauma auki ylimmästä laudasta puukolla ja vasaralla. Parraslista ja kansikaaren kannatin vaihdetaan kokonaisuudessaan, joten niiden kunnolla ei ole juuri väliä. Ylin lauta sen sijaan jätetään paikalleen, joten pyrimme varjelemaan sitä parhaamme mukaan.



Kun kansi saatii lopullisesti purettua saatiin myös kaikki vauriot näkyviin. Jälki kannen läpivientien kohdalla oli melko karmaisevaa.

Vanttien läpiviennit


Barduunoiden läpiviennit


Lopulta kansikaaret katkottiin käsisirkkelillä ja irroitettiin. Kuvassa näkyvät rimat estävät runkoa leviämästä, kun lateraalinen tuki poistuu kansikaarien mukana. Lisäksi kirjasimme muistiin kaikkien kansikaarien pituuden ja etäisyyden keulasta, näin voimme uutta kantta rakentaessa varmistaa että veneen mitat säilyvät.



Lopuksi ryhdyimme irroittamaan kansikaaren kannattimia piteleviä niittejä. Päätimme purkaa aluksi vain toisen kansikaaren kannattimista, laminoida uuden ja tehdä vasta sitten toisen puolen. Näin vene pysyy vielä varmemmin muodossaan purku- ja rakennustyön läpi.