Puutavaran valinnasta

Viime viikonloppuna jouduimme jälleen pohtimaan puumateriaalien ominaisuuksia. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä sekä rakennekaaret että pilssin kaaret saarnesta, kuten painokaaretkin. Materiaalin saatavuusongelmien vuoksi pääsyimme kuitenkin tekemään rakennekaaret aikaisemmin hankkimastamme männystä. Tästä saatujen hyvien kokemusten myötä päätimme käyttää mäntyä myös pilssin kaarissa. Pilssin kaaret suojataan joka tapauksessa pohjamaalilla, joten niiden pitäisi kestää kohtalaisen hyvin.

Viikonlopun aikana koettiin sekä onnistumisia että vastoinkäymisiä liittyen näihin päätöksiin. Kaiken kaikkiaan raakapuutavarasta sahatut kuusimilliset lamellit taipuivat paikoilleen oikein hyvin. Ainoa ongelma oli, että viilut olivat niin paksuja, ettei viittä lamellia saanut taivutettua kerralla paikalleen. Toisaalta, vaikka ne olisivatkin taipuneet, olisi liimaaminen saattanut osoittautua toivottomaksi säheltämiseksi. Näin ollen työ ei todennäköisesti olisi lopulta ollut sen helpompaa.


Männystä laminoituja rakennekaaria

Yllättävän havainnon teimme lauantaina, kun perjantaina sahatut ja päivän sisätiloissa olleet lamellit napsuivat taivutettaessa poikki yksi toisensa perään. Ilmiselvästi ohuet lamellit kuivuivat huoneilmassa hyvin nopeasti ja riittävä kosteus oli väistämätön edellytys onnistuneelle taivutukselle. Siirsimme vanhat lamellit ulkosäilytykseen ja sahasimme ulkona säilytetystä tuppeen sahatusta lankusta uudet tilalle. Ensi kerralla kokeilemme laminoida näitä vanhoja kaaria, jolloin näemme onko ulkotilojen ilmankosteus riittävä vai auttoiko taivutuksessa myös paksuun lankkuun varastoitunut kosteus.

Saman aikaisesti aloitimme pilssin kaarien laminoinnin nelimillisillä mäntyviiluilla. Liotimme viiluja vuorokauden huoneenlämpöisessä vedessä ennen laminointia ja tulokset olivat hyvin rohkaisevia. Kaaret taipuivat pilssin ja kyljen välisen, varsin tiukan, palteen yli ongelmitta. Päivän päättyessä jätimme kaaret kuivumaan. Seuraavana telakkapäivänä pääsemme katsomaan ovatko lamellit kestäneet paikallaan ja miten ne pitävät muotonsa irroitettaessa. Jos suinkin muistamme, mittaamme samalla kaaren säteen, jonka ympäri lamellit nyt taivutettiin. Ehkä joku muu on tekemässä samanlaista projektia ja tästä tiedosta voi hyvinkin olla apua.

Sovittelua, höyläystä ja asettelua

Kiitos syyslomakauden olemme tällä viikolla saaneet melkein seitsemän täyttä työpäivää telakalla, ja tulosta on tullut samalla mitalla. Pääosin työt ovat jatkuneet samoilla linjoilla kuin viime kerralla - viikon teemana ovat siis olleet rakennekaaret. Höyläpenkit ja puristimet ovat olleet kovassa käytössä kun olemme pakertaneet uutta rankaa Kisenille.


Puristimia rivissä, rakennekaari liimauksessa

Aikaisemmin saimme jo viisi kaarista liimattua valmiiksi ja tällä kerralla työ jatkui niiden sovittamisella runkoon. Kuten jo todettu, vanhat kaaret olivat paksuja painokaaria, joten ne olivat asettuneet rungon mukaan melko eri tavalla kuin miten laminoidut kaaret suostuvat asettumaan. Tästä syystä jouduimme työstämään kaaria oikeaan muotoon melko paljon.

Kylmälaminoimme rakennekaaret noin viidestä kuuden millimetrin viilusta. Tämä ei sujunut aivan vaikeuksitta. Käyttämämme D4-polyuretaaniliima on epoksia elastisempaa ja sallii selvästi runsaamman liikkuvuuden lamellien välillä. Tästä syystä kaariin viritetty kaari aukeni useita millejä kaaren molemmista päistä. Lisäksi monet malleina käytetyistä vanhoista kaarista olivat murtumaisillaan, joten on mahdollista että niistä piirretyt jigit eivät myöskään olleet aivan tarkkoja.


Kaaren esijännitystä liimausvaiheessa

Ensimmäisistä kaarista saadut opit otettiin heti käyttöön laminoitaessa vielä keskeneräisiä kaaria. Viimeiset kaaret esijännitimme asettamalla ylimääräisen lamellin jigin kulmarautojen ja liimattavien viilujen väliin kaaren päissä. Näin liimattava kaari on jigissä päistään muutaman millin liian tiukalla kaarella, mutta asettuu jigistä irroitettaessa ennemmin oikealle kaarelle, kuin sen yli. Reilun puolentoista metrin kaarilla riittävä esijännityksen määrä oli noin neljä-viisi millimetriä kaaren molemmissa päissä. Tällä tavalla kaarten istuvuus oli heti jigistä poistettaessa merkittävästi alkuperäistä laminointitapaa parempi.


Vahvikekappale kaaren yläpäässä

Koska ensimmäisen sarjan kaaret aukenivat jigistä irroitettaessa täytyi niistä höylätä melkolailla paksuutta pois, jotta ne istuisivat paikalleen. Lisäksi kaariin oli höylättävä viisteet, jotta ne asettuisivat tasan kyljen kanssa koko leveydeltään eikä ainoastaan joko keulan- (keulassa) tai peränpuoleiselta (perässä) kulmaltaan. Etenkin keulan etummaisten rakennekaarten kohdalla viiste oli usemman millimetrin. Sovituksen seurauksena osasta kaarista jouduttiin höyläämään jopa yli kolmannes paksuudesta.


Viimeistelty vahvikekappaleen liitos

Rakennekaarien hyvä istuvuus on ensiarvoisen tärkeää, koska ne ottavat vastaan sekä suuren osan veden voimasta, että myös mastosta vanttien kautta välittyvät voimat ja välittävät nämä edelleen runkoon. Näin ollen oli tärkeämpää saada kaaret istumaan hyvin, kuin huolehtia tarvittavasta työmäärästä. Toisaalta, koska kaariin on saatava sovitettua kölitukit alapäähän ja rustiraudat yläpäähän vahvistimme osaa eniten muokatuista ylimääräisillä viiluilla.

Lisäksi Lauri aloitti kölitukkien tekemisen ja sai lopulta melkein kaikki keulan uudet tukit valmiiksi. Irroitimme myös perän rakennekaaret ja laitoimme uusien kaarien ensimmäiset viilut liimaukseen. Aloittelimme myös pilssin kaarien laminointia.

Rakennekaarien laminointi

Eilen saimme työmaalle vähän isomman porukan, mukana olivat Lauri, Eero ja minä. Työvoimaa oli siis vaihteeksi reilusti, ja vastaavasti työtkin edistyivät kivasti. Jatkoimme jo viime kerralla alustetusta työvaiheesta, rakennekaarien uusimisesta.


Lauri pätkii mäntylankkua rakennekaarien materiaaliksi

Hankimme aikaisemmin rehdin satsin tuppeen sahattua mäntylankkua kansikaarien kannattimia ja kansikaaria varten (tarkemmin - ostimme, kuititkin on), ja arvelimme siitä riittävän mainiosti myös Kisenin rakennekaariin. Lankku on reilut 35 mm paksuudeltaan, joten höyläyksenkin jälkeen paksuus riittää hyvin lamelleiksi.


Ensimmäistä testilamellia sahataan höylätystä lankusta

Sahasimme aluksi yhden koelamellin höylätystä lankusta ja koetimme taivuttaa sen vanhan rakennekaaren muotoiseksi. Ensimmäinen yritys oli 6 mm, ja viilu taipui muotoonsa helposti. Näin ollen päätimme tehdä uudet kaaret viidestä yhteenliimatusta kuuden millimetrin viilusta. Tällä tavalla uskoimme saavamme kaaret laminoitua kerralla ja toisaalta lopullisen paksuuden samaksi kuin vanhoissa kaarissa. Tämä oli tärkeää, koska vanhat rustiraudat tulisivat sopimaan vain vanhojen kaarien mittoihin.


Eero tekee jigejä vanhoista rakennekaarista

Muotit laminointiin teimme ylijäämävanerista ja tavallisista kulmaraudoista, jotka ruuvasimme vaneriin kiinni muutamalla ruuvilla. Piirsimme aluksi kaaren levyyn ja kiinnitimme sitten kulmaraudat vanhojen kaarien mukaan, niin että muoto säilyisi mahdollisimman tarkasti. Vanhat kaaret oli taivutettu höyrytetystä saarnesta, joten niissä oli melko paljon kiertoa koko mitallaan. Tästä syystä tarkkoja kopioita on mahdoton tehdä laminoimalla, vaan uudet kaaret saa istumaan vasta höyläämällä niihin sopivan viisteen kyljen kulman mukaan. Siksi jäljensimme tässä vaiheessa vain vanhojen kaarten ulkoreunan.


Rakennekaaret liimauksessa

Kun kaikki tarvittavat lamellit oli sahattu ja jigit valmiiina pääsimme viimein liimaamaan. Käytimme D4-polyuretaanipuuliimaa, joka kestää hyvin vettä, on helppo levittää ja on edullisempaa kuin epoksiliimat. Jotta liimattavat kaaret eivät jäisi kiinni jigeihin teippasimme levyn kulmarautojen ja kaarien alta kirkkaalla teipillä, niin että kaarien linjat kuitenkin näkyvät teipin läpi.

Liimatessa selvisi ettei kaikkia viittä lamellia pystynyt taittamaan kerralla paikalleen, niin ettei lamellien väliin jäisi rakoja. Tästä syystä liimasimme ensimmäisellä kerralla vain kolme lamellia ja jätimme kaaret kuivumaan. Viimeiset kaksi lisäämme kuhunkin kaareen seuraavana telakkapäivänä.

Renovating a Classic 5.5 m

As anybody will probably tell you, renovating a classic sail yacht is not too simple a task. The good thing is, not everybody believes half a word they are told. This is exactly how we got into renovating a classic 5.5 m.

According to an initial review of the boat's condition we planned to get by with replacing the deadwood and keelson, keel timbers, keel bolts, garboards and one or two of the planks above the garboards and some local reparation of sheer clamps plus a final sanding and varnish. This appeared like a reasonable amount of work for one winter and we'd be able to get the boat in water for the next season.

The sheer clamp and one of the knees on the starboard side

Since then the scale of works has spread like wildfire. The sheer clamps were found to be mostly decomposed, a majority of the frames had fractures and sections of the stern were rotten. Furthermore, in order to replace the frames it was necessary to remove the deck.

New keel timbers in place

So far we have done most of the work that was initially planned. The deadwood and the keelson have been rebuilt and new keel timbers are installed. At the moment the boat is stripped to merely a hull and we are in the process of replacing the frames. Most of the frames (114 to be precise) are going to be steamed the remaining eight laminated.

Fresh ash-wood frames ready for steaming

Once all the frames have been replaced the hull will once again hold its own weight and work can proceed to local reparations in the stern, planking and rebuilding the deck. It is hoped that the sheer clamp would be ready by the end of this year. This would allow the deck to be ready by early spring, at which time the weather would already allow finishing works such as impregnation, painting and varnishing.

Eero removing five decades of varnish

Unfortunately the Finnish winter is cold, dark and long, which limits the opportunities for working outside. For a fair portion of the year, the sun sets around four in the afternoon. As a result, during the current season work is limited to weekends. But we are four involved in the projects and it's rightout amazing how much four motivated pairs of hands can get done in one day.

By the way, have a look at DIY Wood Boat, they feature first class illustrations of the parts of boats, at least for me this was mostly all new vocabulary.