Tämän blogin tavoitteista

Kisen-blogi on jo kolmatta vuotta vanha joten tässä kohtaa on ehkä hyvä hetki selvittää blogin ajatusta. Suurelta osalta kirjoitamme tätä omaksi iloksemme ja muistoksi tästä puristuksesta. Silti tärkeimpänä tavoitteena on dokumentoida työn etenemistä, jotta puuveneiden kunnostukseen liittyen olisi yksi lähde enemmän. Uskomme, että mitä helpommin ja kattavammin tietoa on saatavilla, sitä useampi uskaltaa ryhtyä omaan kunnostusprojektiin. Näin saamme enemmän veneitä vesille, enemmän kiinnostuneita harrastuksen ympärille ja enemmän palveluntuottajia puuveneilyä tukemaan.


Puukkosaha deadwoodin irrottamiseen, kokeiltu - toimii!

Itse puuveneen kunnostukseen liittyen meillä on vain aavistus enemmän osaamista kuin tavallisella puuveneharrastuksen aloittajalla. Pääosassa työvaiheista joudumme keksimään ratkaisut itse nollasta tai soveltamaan jonkin lukemamme tai muualla näkemämme perusteella. Kisen-blogissa julkaistuja työselostuksia ei siis kannata ottaa kiveen kirjoitettuina, ne ovat yksi ratkaisu, joka ehkä toimii paremmin tai huonommin. Keskustelemme mielellämme eri ratkaisuista kommenttien kautta tai sähköpostilla.

Yritämme kertoa parhaamme mukaan myös mitä ratkaisuissamme on mennyt pieleen, jotta muiden ei tarvitsisi toistaa samoja virheitä. Samalla tavalla haluamme kannustaa kaikkia lukijoita kommentoimaan ja kritisoimaan meidän esittämiämme lähestymistapoja. Ei meilläkään ole polttavaa halua oppia kaikkea kantapään kautta :)

Mukavaa kevättä ja kunnostuspuuhia kaikille puuveneistä kiinnostuneille!

Kansiremontti etenee

Kisenin kansiremppa etenee nyt hyvää vauhtia. Kaikki levyt on leikattu muotoonsa ja parraslistan rimat ovat myös valmiina liimattaviksi. Nyt tärkein homma on kansilevyjen pohjatyöt ja maalausvalmistelut. Työn aluksi tasoitimme vanerilevyt kostuttamalla ja hiomalla ne Ole-Jacob Brochin ohjeiden mukaan. Tasoituksen jälkeen pääsimme itse maalaamiseen.


Pohjamaali suojaa vaneria kosteudelta

Valitsimme vanerikannen maalaamiseen Tikkurilan Temadur-järjestelmän. Temadur on kaksikomponenttinen, puolikiiltävä akryylipolyuretaanimaali, joka on tarkoitettu ulkokäyttöön. Se kestää hyvin säätä ja UV-säteilyä ja pitäisi maalausliikkeen kaverin mukaan sopia hyvin myös vanerille. Temadurin pohjamaali on Temacoat-epoksimaali, joka ohennettuna imeytyy hyvin puun kuituihin ja suojaa niitä kosteudelta.

Temadur on pitkälti identtinen verrattuna esimerkiksi Hempelin Poly Best + Light Primer -yhdistelmään, ainoana erona on, että Temaduria saa sävytettynä koko RAL-värikarttaan. Sävyjä on siis kymmeniä enemmän kuin Hempelillä. Temacoatilla on myös merkittävästi pidempi päällemaalausaika kuin monilla muilla epoksimaalailla.

Kansi on nyt pohjamaalattu ja ensi viikonloppuna saamme toivottavasti levyt liimattua toisiinsa. Sitä ennen isoimpana ongelmana läpivientien ja helojen vahvikkeiden paikkojen määrittäminen. Kun levyt on liimattu vuorossa onkin itse kannen pintamaalaus. Siinä vaiheessa kansiremontti on jo varsin pitkällä!

Viisvitosia Saksassa

Saksassa klassikkopurjehdus, ja sen mukana vanhat viisvitoset, ovat olleet nousussa jo pidempään. Saksaan on ostettu paljon eri luokkien klassikoita muun muassa Ruotsista. 5.5 m -luokassa Saksassa kunnostetaan paljon myös vanhempia, ennen 1960-lukua rakennettuja veneitä. Näillä veneillä ei ehkä suuremmin pärjää uudemmille veneille, mutta niiden arvo onkin oman aikansa historiassa.



Muutama vuosi sitten kauniisti restauroidusta GER-026 Willy Lehmann:ista (entinen GO-16) on Youtubessa purjehduspätkä, jossa vauhti näkyy kivasti, vaikkei videossa mitään oikeastaan tapahdukaan. Muistakaa kuitenkin kytkeä äänet pois, sillä ääninauhalla ei ole muuta kuin tuulen rahinaa mikrofonissa. Sitä ei jaksa kauan kuunnella.

Willy Lehmann on käynyt myös Suomessa ja osallistui yhdessä GER-031 Aero:n kanssa vuoden 2002 MM-kisoihin Helsingissä. Willy Lehmann on saanut nimensä suunnittelijaltaan, joka piirsi ja rakensi suuren osan DDR:n viisvitosista Gebrüder Lehmann -veneveistämössä Woltersdorfissa, lähellä Berliiniä. Sekä Aero että Willy Lehmann ovat modifioituja klassikoita, eli niissä on jälkikäteen erotettu peräsin kölistä.

Nykyisin 5.5 purjehdus keskittyy Saksassa Itämeren rannikolle Rostockiin, mutta kisoja on myös Berliinissä, Hampurissa ja Bodenseen alueella. Joitain tällä hetkellä käynnissä olevia kunnostushankkeita ovat esimerkiksi GER-059 Herz Dame, vuodelta 1959 (ent. GO-04) ja GER-043 Bellatrix, vuodelta 1958 (ent. GO-03). Nämä ja muut entiset itäsaksalaiset veneet tunnistaa varsin menevästä GO-purjetunnuksesta :)

Suositelkaa metallipajoja ja rikauslafkoja

Kisenin kansi ja runko alkavat olla vähitellen viimeistelyvaiheessa. Ensi viikolla ryhdymme käsittelemään kansilevyjä ja pian pääsemme kiinnittämään parraslistoja ja kansilevyjä paikalleen, sekä maalaamaan kantta.

Alkaa siis olla aika miettiä korjausten ja rakentamisen lisäksi varustusta. Olemme suunnitelleet rikausratkaisut ja kartoittaneet tarvittavat varusteet, nyt pitäisi päättää mistä kaikki tarpeet hankitaan. Heloituksessa vaihtoehdot riippuvat pitkälti siitä haluammeko veneeseen Harkenia, Lewmaria, Bartonia vai Ronstania. Mutta tarvitsemme myös koko kasan teetettäviä osio, joille pitäisi keksiä toimittaja.

Nostettava knaapi on yksi Kiseniin teetettävistä osista

Ostoslistalla ovat ainakin peräsinpinnan helat, kannen nostettavat knaapit, vanttien ja staagien läpiviennit, erinäisiä osia mastoon ja trimmi- sekä keskikonsoliin. Omana numeronaan ovat vantit, barduunat ja staagit, jotka ehkä tarvitsemme myös uudet.

Aikaisemmin meille vinkattiin Tattarisuolla sijaitsevaa Happoterästä, mutta toivottaisimme mielellämme tervetulleeksi muitakin ehdotuksia, mielipiteitä ja kokemuksia metallipajoista, joissa voisi teettää veneenosio rosterista tai alumiinista. Ennen kaikkea meitä kiinnostaa millaisia tietoja tilaamiseen tarvitaan, mistä työ kannattaa tilata ja mitä teettäminen maksaa?

Ja tottakai, myös hyvät rikausmestarit kiinnostavat. Nykyisten varusteiden kunto pitäisi ainakin tarkistaa ja tarpeen mukaan vaihtaa uusiin. Vinkatkaa siis näistäkin!

The five-point-fives of Gösta Kyntzell, part 1

In 1949, when the GBR-001 "The Deb" was launched in Cowes as the first boat designed according to the 5.5 m rule, Gösta Kyntzell was already an established figure in the Nordic sailing scene. He himself debuted in yacht design in Gothenburg in 1907 with the first boat in his series of Inga-Lill, Little Inga, boats. Inga-Lill I was a Gothenburg Class A (Särklass A) yacht with a sail area of 30 square metres.

FIN-002 Bloss in Naantali (photo Kai Silván)

The first 5.5 m Inga-Lill was numbered XXXVIII and received the sail number FIN-002. Gösta Kyntzell always considered her to be the second 5.5 m in the world. Her sail number was issued just after FIN-001 Gullvinge, but Inga-Lill was launched first already in early 1950. Inga-Lill XXXVIII is build out of pine, different from many later yachts in the same class, which usually had a mahogany planking. She was later sold to Sigurd Nordman and received a new name from her crew Bengt, Lars and Sigurd, thus BLOSS. Bloss also means a flame or glow in Swedish, which goes hand in hand with the bright red paint she bears today.

The next winter after Inga-Lill the Wilenius boatyard in Porvoo built a Kyntzell boat for the yard owners L. Wilenius and E. Friman. FIN-003 Borgå Tippan was launched in 1951 and she fared well in the races that summer, often helmed by Yngve Pacius. Borgå Tippan was soon sold to H. Käcklund (club HSS) and renamed Nitouche and later Pikapuikko (Kalevi Westersund, HSK).

That same summer two Kyntzell yachts were launched outside Porvoo, Nina in Loviisa and Kimmo in Uusikaupunki. FIN-005 Nina was drawn for and built by Ragnar Nordström owner of Suomen Kalastus to be the Finnish challenger for the 1953 Scandinavian Gold Cup held in Hanko, but unfortunately Nina failed in the qualifying races. Nina was raced by Sigurd Nordman under ESF flag around Helsinki in 1955, but not much is known of her since then.

FIN-007 Kimmo was drawn for Niilo Kankare and Unto Koskinen and built by Uudenkaupungin veneveistämö in the west coast of Finland. In 1956 she changed hands to L. Aitokari (SPS) and was renamed Alli.

FIN-008 Ariane in Helsinki (photo Jorma Rautapää)

In 1952, after Nina and Kimmo the Wilenius boatyard continued building new Kyntzell constructions. The first in this series was FIN-008 Ariane IV built for Kari Lampen, Merenkävijät. She later moved to NJK, which at the time hosted the biggest fleet of 5.5’s. In NJK she was owned by the club commodore Birger Krogius and named Flamenco.

Like many other 5.5’s Ariane has received a deckhouse some time during the 1970-1980’s, but she still occasionally races in class races and Viaporin Tuoppi, the biggest wooden boat regatta in Finland. Besides Bloss and Borgå Tippan II, that I will present later, she is one of the few boats of her age still in racing condition today.

References:

Christoffer Ericsson, Skeppsbyggaren Gösta Kyntzell

Wilenius båtvarv, website

5.5 m class measurement certificates

Rannikkoseutu 2.10.2007