Puutyöt alkavat

Maanantaina saamme viimein ensimmäisen puulastin. Puun tilaaminen meni meillä vähän puihin ja se aiheutti meille hieman viivästystä. Pilssin purkutyöthän valmistuivat jo vuodenvaihteen tienoilla mutta uutta kölipuuta ei vielä ole voitu rakentaa.

Nyt kuitenkin on toimitus sovittuna iroko ja mahonkilastille. Puista on tarkoitus valmistaa kölipuu/deadwood, kölitukit (iroko) ja pilssin kylkilaudoitus (mahonki). Jos mahonkia jää yli, niin siitä tehdään kuningaslauta kanteen. Maanantaina pitää myös tilata liimat, ruuvit ja täkkipultit pilssin kasaamista varten, ettei niiden puute aiheuta lisäviivästysiä.

Viivästys ei ole ollut pelkästään huono asia. Olen ehtinyt suunnittelemaan kölipuun rakennetta ja se on kehittynyt aika paljon siitä, mitä ensin ajattelin. Aikomuksenani on käyttää puutappeja pitämään osat paikallaan liimauksen aikana. Tarkoitus on, että voin työstää kappaleet mahdollisimman valmiiksi ennen niiden kiinnittämistä veneeseen.

Liimauksessa palat liikkuvat helposti sivusuunnassa kun niitä puristetaan yhteen ja niihin pitää jättää työvaroja. Ruuvitkin auttaisivat pitämään kappaleet paikoillaan mutta metallikiinnikkeet mädättävät puuta ja tahdon pitää niiden määrän minimissään.

Selvitän rakennetta myöhemmin kuvien kanssa, kunhan saamme kuvia otetuksi.

Olen todella innoissani puutöiden alkamisesta. Tätä on odotettu.

Suuri inventaari

Katsoimme tänään ajassa tulevaisuuteen, ohi köli- ja kansiremonttien ja kävimme läpi Kisenin varustuksen. Selvisi että tilanne ei ole lainkaan älytön. Kiinteästä ja juoksevasta rikistä on olemassa pääosa tarvittavasta varustuksesta, vain purjeiden fallit ja muutama juoksevan rikin köysi, pylpyrä ja lukko puuttui. Osittain entinen rikaus jäi yhä täysin arvoitukseksi, sieltä täältä tuntuu puuttuvan osia ja toisaalla niitä on liikaa.

No, ei sovi unohtaa että vene on ollut pitkään maalla, joten ei ole mikään yllätys jos palat ovat vaihtaneet paikkaa tai kadonneet matkan aikana. Vaikka, olisi tietenkin ollut kiva jos kaikki olisi ollut tallella.


Tarkastimme myös purjeiden kunnon ja onneksi tilanne ei ole aivan toivoton. Emme taida mitään ihan bränkkärirättejä saada mastoon, mutta eivät ne täydet raakitkaan ole. Muutamia auenneita saumoja ja yhtä revennyttä liitosta lukuunottamatta fokka ja stora olivat molemmat aivan käyttökunnossa. Muutama tunti neula kädessä pitäisi riittää peruspakan kuntoon saattamiseen.



Isompi ongelma onkin sitten spinnun kanssa. Ilmeisesti purjepussia on säilytetty tylysti happolammikossa, koska purjepussin läpi on palanut reikä keskelle spinaakkeria. Nyt pitäisi löytää jostain kohtuuhintainen purjeompelimo. Onko vinkkejä?

Deadwoodin irroitus ja kansiremontti

Kävimme välipäivinä purkamassa kölipuun ja tarpeelliseet osat deadwoodia. Kaikki olivat työmaalla mutta parhaimmillaankin vain kolme neljästä yhdenaikaisesti.

Pilssiremontti on nyt saatu rajattua sekä perän että keulan puolelta. Pystyimme säästämään molemmat steevit, mikä oli minulle helpotus.

Kaikki pilssiremonttiin liittyvät osat kuten kölipuu ja kölitukit, saatiin purettua ehjinä ja niitä voidaan käyttää malleina uusien osien valmistamisessa. Testasimme myös työmaan vieressä sijaitsevan konevuokraamon ja haimme Flexin puukkosahan päiväksi (kohtuullinen 12.5 euroa).

Kölipuu on tosin muuttunut ajan saatossa keskeltä tomuksi, joten siitä voisi tehdä vaikka hienot kehykset peilille. Nyt odotamme irokolastin saapumista, jotta pääsemme tekemään uusia osia.

Siivosimme myös työmaan ja nyt maahan putoavat esineet löytyvät helpommin. Muutenkin oli hyvä saada kaikki roskat, mutterit ja maatunut puu kerättyä pois jaloista.

Kanteen tehty kuntokartoitusreikä paljasti kauhistuttavia asioita. Kansikaarenkannatin näyttää olevan mätä lähes koko veneen matkalta. Veneeseen on joskus rakennettu rimakansi vanerin päälle ja alusvaneri on suurelta osin mätä. Itse en oikein pidä vanerin ja rimakannen yhdistelmästä, sillä rimojen välistä vuotanut vesi jää vanerin ja rimojen väliin mädännyttämään rakenteita.

Päätimme alustavasti uusia koko kannen, kansikaaret ja kansikaarenkannattimet. Ajatuksena on palauttaa veneeseen alkuperäisen kaltainen vanerikansi.

Tänään olemme Eeron kanssa selvittäneet materiaalien saatavuutta ja hintoja sekä lähettäneet muutaman varovaisen tarjouspyynnön. Olemme myös suunnitelleet kansiremonttia ja mitanneet kansivarusteiden paikkoja. Seuraavaksi työmaalle palataan vuoden 2009 puolella.

Uusi teltta

Lauri ja Eero nykäisivät tehokkaan työpäivän telakalla ja vaihtoivat syystuulissa pahasti kärsineen pressukatoksen uuteen. Vanha katos oli tehty Kisenin mukana perimistämme katoskaarista ja kevytpeitteestä, jonka kai melko naivisti uskoimme kestävän Suomen säitä.

Viimeisen pikkutalven aikana katoksesta oli katkennut kaari ja pressu oli leikannut itsensä suurelta osin kahtia kattopuomia vasten. Tilanne alkoi siis olla kriittinen.






















Lisäksi vanha katos on kovin kapea, etenkin ajatellen törmäyslistan vaihtamista ja kylkien lakkausta. Katoksen ja veneen väliin ei todellakaan mahdu työskentelemään. Lisäksi kovalla tuulella ja sateella pressu oli painunut kylkeä vasten ja kastellut sen. Harkitsimme kokonaan uusien kaarien rakentamista, mutta tyydyimme lopulta vain kunnostamaan vanhat. Toisaalta leveämpi katos olisi nyt hyvä kun kylkien kanssa tehdään töitä, mutta toisaalta jatkossa talvisäilytyksestä maksetaan pinta-alan mukaan, joten isompi teltta tulisi kalliimmaksi.

















Uuteen telttaan tehtiin katos kestopeitteestä, joka on reilusti tukevampaa kuin kevytpeite, muttei sentään raskaspeitteen hinnoissa. Lisäksi uusi pressu on valkoinen, joten päivien toivottavasti pidentyessä se päästää valoa paremmin läpi ja tekee työskentelystä katoksen alla helpompaa. Seuraavaksi jatketaan varsinaisen kunnostamisen kanssa.

Kaikki pultit irti!

Lauri ja Eero pistivät tänään haisemaan ja repivät loputkin pultit irti. Vene on siis virallisesti kahdessa palassa - köli ja runko omilla suunnillaan. Nyt työ pääsee taas etenemään, seuraavaksi puretaan mätä deadwood ja ruvetaan suunnittelemaan uusien puuosien valmistusta. Parhaassa tapauksessa jonkinlainen pohja on nyt saavutettu, tästä eteenpäin jokainen työvaihe vie venettä lähemmäs vesillelaskukuntoa.

Hurraa Kisen, hurraa Lauri ja Eero!

Flickrissä kuvia työpäivästä.

Kaksi kölipulttia irti

Minä, Lauri ja ensimmäinen irronnut pultti!

Vietimme Laurin kanssa viihtyisän mutta harmaan lauantaipäivän Kisenin kölipulttien kimpussa. Tällä kertaa niiden irrotus eteni komeasti, mutta ongelmiakin oli (ja on). Olimme päättäneet käyttää kölipulttien nostoon maastoauton perästä löytynyttä parin tonnin tunkkia, mutta kahden sentin nostoporrastus ei todellakaan toiminut näiden pulttien kanssa. Kiinnitimme liinan lenkkiin sekä tunkkiin mutta pultti ei hievahtanutkaan.


Ensimmäinen (toimimaton) yritys.

Tutkimme nostoon hankkimiamme palasia ja mietimme parasta toimintatapaa. Pienen pähkäilyn ja sovittelun jälkeen huomasimme päätyneemme hyvin eleganttiin ja tehokkaaseen ratkaisuun. Päätimme kiinnittää liinan välikappaleella pullotunkkiin ja nostaa pulttia pari tuumaa kerrallaan kasaten kakkosnelosia koko viritelmän alle yksi kerrallaan.


Liina kiinnittää lenkin tunkkiin.

Välikappale jonka päällä liina lepää.

Olimme vilpittömän innoissamme kun havaitsimme rakennelman toimivan! Viimeinkin muutaman viikon ajan projektia hidastanut ongelma oli ratkennut.


Kakkosnelosia kasaamalla saadaan lisää nostokorkeutta.

Pienen sovittelun ja ajoittaisien ongelmien jälkeen meillä oli käsissämme ensimmäinen suhteellisen helposti irronnut kölipultti. Kävimme ruokailemassa pizzaa ja kebabia ja palasimme hommiin.


Välikappaleet napsuivat usein poikki vaikka käytössämme oli paksua vaneria.

Vaikka liinan ja tunkin välissä oli paksu vanerista tehty välikappale, voimaa tarvittiin niin paljon että välikappaleita kului kahden kölipultin nostossa neljä kappaletta. Ensi kerralla kokeilemme metallista valmistettua mallia. Lisäksi ohuempiin pultteihin tarvitaan lenkit, joista nosto tapahtuu. Hitsauspillille tulee siis töitä.


Nostokorkeuden maksimoimiseksi kakkosnelosten kääntäminen pystyyn oli pakollinen toimenpide.

Illan pimetessä kohtasimme kriittisiä ongelmia. Kolmas nostettava pultti ei hievahtanutkaan, vaikka pullotunkista otettiin lähes kaikki irti. Valmsitamamme välikappale piti kamalaa ääntä ja pelkäsimme koko rakennelman kestävyyden puoleseta, eikä pultti tehnyt elettäkään noustakseen. Pidettyämme hetken koko hommaa vedossa luovutimme ja purimme koko homman pois tämän session osalta. Vaneri oli antanut tunkin voiman alla periksi muttei katkennut! Kaikki nostoon tarkoitettu voima siis kanavoitui väärään osaan.

Tunkki upposi paksuun vaneriin.

Seuraavia kertoja ajatellen pitää hommata veneelle muutama työmaavalaisin. Viideltä oli jo aivan liian pimeää, ja siirryimme viettämään iltaa hyvin ansaitun viskin- ja romminmaistelun merkeissä!

Tuloksia, vähän

Olimme maanantaina koko porukan voimin työmaalla. Tarkoituksena oli viimeistellä veneen tuenta ja nostaa irti toissa viikolla katkaistut kölipultit. Aikaisemmin alaslyödyötyjen pulttien aluslevyt saatiin lopulta irti puukkosahalla melkoisella määrällä teriä, mutta homma hoitui.

Tämän kerran saldo sen sijaan jäi vähäisemmäksi. Tuenta onnistui mukavasti ja nyt veneen pitäisi pysyä pystyssä, suorana ja paikallaan vaikka köli puretaan. Pulttien ylösvetäminen sen sijaan onkin toinen juttu. Kuten aikaisemmin mainittu, pultit menivät nuijimalla kiltisti alaspäin, mutta vastakkainen liikesuunta tuottaa enemmän päänvaivaa.

Saimme pultteja jonkin matkaa ylös kangella vääntämällä, mutta pidemmälle ei niitä alhaalta päin voin manipuloida. Ylhäältä vetäminen onkin täysin toinen jutu. Yritimme kiertämällä, kankeamalla ja koukuttamalla, mutta saimme pultteja ylös vain muutamia senttejä.

Kaikki pultit ovat siis yhä paikallaan. Ensi kerraksi yritämme hankkia ulosvetimen jolla saisimme pultit pois. Mistä sen saamme onkin toinen juttu. Onneksi työmaamme vieressä on työkaluvuokraamo, ehkä heiltä saa avun.

Lisäkiusana on nyt myös lyhenevät päivät. Töiden jälkeen on kutakuinkin turha mennä työmaalla, kun pimeä tulee jo viideltä. Hankimme työmaalle otsalamppuja ja työmaavalaisimet, mutta ei keinovalossa koskaan näe yhtä hyvin kuin luonnonvalossa. Tämän kanssa on varmankin nyt vain tultava toimeen.

Kisatuloksia

Löysin netistä lisää vanhoja kisatuloksia. Benita on ollut melko tiuhaankin mukana kilpailuissa aikanaan, seuraavassa tiivistelmä löydöksistä:

- 2000 BSS
- 2001 5.5 -luokkakilpailut
- 2003 Viaporin tuoppi

Missäköhän vene on ollut vuonna 2002?


Benita on voittanut seuraavat 5.5 -veneet:
FIN-20 Inga-Lill XXXXIV
FIN-21 Caro V (5.5m 2007 ranking, 2 sija)

Ja hävinnyt näille:
FIN-9 Vis-a-Vis (myös Ingmar Nylundin entinen vene)
FIN-10 Teresita
FIN-26 Chaje III
FIN-35 Goddam
FIN-41 Remi
FIN-42 Addam Addam
FIN-43 Figaro

Jälkimmäinen lista on jokseenkin pidempi :)

Työlista pöydälle

Remontin laajuus alkaa jo hiljalleen hahmottumaan ja alla suurimmat työkohteet tulevalle talvelle. Toivotaan, että ne myös todellisuudessa rajoittuvat kokolailla näihin. Muuten ensi kesän purjehduskausi alkaa olla vaarassa.

- kölipuun ja deadwoodin vaihto
- pilssin kölitukkien vaihto
- pilssin sisarkaarien tai uusien kölitukkien tekeminen
- kölin molempien puolien alimpien lautojen vaihto
- kannen uudelleen rimoittaminen
- turkkilevyjen rakentaminen
- penkkien kunnostaminen
- peräsimen kunnostaminen
- peräsimen akselin ja läpivientien uusiminen
- maston puhdistus tai maalaus
- pohjan maalaus
- kylkien lakkaus
- kansikaarenkannattimien vahvistaminen kyljistä ja sitloodan takaa

Katsotaan miten näiden kanssa edetään!

LYS-luku

Löysin sattumalta Borgå segelsällskapetin vanhoja kisatuloksia vuodelta 2000, joissa mainitaan myös FIN-15 yhdellä rankingpisteellä, mutta mikä kiinnostavaa samassa yhteydessä mainitaan myös veneen LYS-luku - 1,06. Vaikka 5.5:lla pitäisi tietenkin kisata muita viisvitosia vastaan, niin se ei ehkä ole aina mahdollista ja silloin LYS-luvulla tasoitetuilla luvuilla kisaaminen antaa hyvän vertailukohdan.

Tulos voi olla kokemattomalle netinkäyttäjälle vaikea löytää, sillä ainakin minulla se näkyy valkoisena valkoista taustaa vasten. Vähemmän käyttäjäystävällinen valinta, se on nöyrä mielipiteeni.

PS. Svenska seglarförbundetin sivujen perusteella LYS-luvut ovat ilmeisesti yhtenäisiä koko veneluokalle, joten LYS-luku ei itseasiassa kerro yhtään mitään Kisenistä verrattuna muihin 5.5 mR-veneisiin, ainoastaan suhteessa muihin veneluokkiin.

Turvallisuus ensin

Kisenin vakuuttamisesta on tullut hämmästyttävä seikkailu - sen seitsemästä vakuutusyhtiöstä useimpien kanssa on tullut seinä vastaan. Tapiola ei vakuuta yli 40-vuotiaita veneitä, Veritas ei yli 50-vuotiaita ja Alandia ei puuveneitä ollenkaan. Fennia vaatii puolestaan vakuutustarkastajan lausuntoa, joka, vaikka en tiedä mitä palvelu maksaisi, olisi noin 150 euron vuosimaksuun verrattuna todennäköisesti melko tuhti investointi. Sitäpaitsi yhtiöhän tässä on saamassa uuden maksajan, en itse ole varauksettoman kiinnostunut maksamaan jotta minut hyväksyttäisiin maksamaan lisää.

Tottakai yhtiö saa vapaasti valita asiakkaansa ja rajoittaa tietyt kohteet pois salkustaan, mutta onko yli 50-vuotias vene vakuuttamaton riski? Tarkoitan, että jos vene joutuu onnettomuuteen tai rikkoontuu koska se on vanha, niin silloinhan onnettomuus ei ole odottamaton, kuten koko vakuuttamisen idea edellyttää. Sen sijaan jos vene joutuu onnettomuuteen mistä tahansa syystä josta muutkin veneet onnettomuuksiin joutuvat niin vakuuttamisen kannalta veneen iän pitäisi olla samantekevä. Ja vakuutustekstejä viimeaikoina paljon lukeneena vakuutukset kattavat lähinnä "törmäämiset kelluviin tai kiinteisiin esineisiin" ja varkaudet. Törmäilevätkö vanhat veneet ylettömästi uusia enemmän?

Oma mielenkiintoinen piirteensä on vakuutusten myrskylauseke. Esimerkiksi takilavauriot korvataan vain jos "onnettomuuspaikan lähimmän mittauspaikan" keskituuli ylittää 15 m/s. Voihan venettä ajaa tälläisessä tuulessa turvallisestikin, mutta onko vahinko tällöin enää täysin odottamaton? Jos laittaisin pystyyn vakuutusyhtiön ja myisin liikennevakuutusta joka on voimassa vain kun nopeus on yli 120 km/h ja samalla vaatisin onnettomuuden olevan odottamaton, olisinko aivan rehellinen?

Mainioin ratkaisu löytyi silti nokkelasti nimetyltä Ifiltä (vakuutusyhtiö, ei valokuvaliike). Emme saa yhtiöstä vakuutusta koska meillä ei ole yhtiössä vakuutusta. Asiakaslähtöisestä käytännöstä päätellen rahoitusalan ongelmat eivät ole vielä saavuttaneet ainakaan kaikkia vakuutusyhtiöitä.

Lohduttavaa että emme ilmeisesti ole tilanteessa yksin. Vakuuttaminen ja vakuutusyhtiöiden vaihtelevien lausuntojen kanssa painiminen on ilmeisesti osa tätä harrastusta. Kaikeksi onneksi Pohjola otti meidät lopulta siipiensä alle.

Pieniä voittoja

Kuten Eero jo aikaisemmin sanoi, kolmas päivä meni pienten saavutusten merkeissä. Kiinnitimme pressun kunnolla, peitimme katoksen takaseinän ja siirsimme koko rotiskoa etäämmäs veneestä, jotta valuva vesi ei pääsisi imeytymään sisäpuolelle. Ja koko ajan satoi ja tuuli. Paikalle oli pakko mennä, pressun vanhat kiinnitykset eivät olisi kauaa enää kestäneet.

Hyvänä uutisena - venepukit! Laurin taikavoimat toimivat taas ja jotain kautta, jostain ja jollain keinolla saimme neljä kolmijalkapukkia käyttöömme määrittämättömäksi ajanjaksoksi. Tämä säästää meiltä pitkän pennin ja nopeuttaa etenemistä varsinaisiin purkuhommiin.

Niin ja saimme kölipultit liikkelle. Selvisi että aikaisemmin esiin kaivamamme aluslevyt oli itseasiassa hitsattu kiinni pultteihin. Ja koko paketti lähti kahdessa tapauksessa kolmesta liikkeelle kiltisti nuijalla koputtelemalla, niin että aluslevy nousi irti kölipainosta tarpeeksi jotta sitä pääsee käsittelemään. Viimeinen pulteista jäi vielä ensi kertaan.

Näillä näkymin katkaisemme pultit levyn tyvestä ja vedämme ne pois kölin läpi ylöspäin. Kun kölilauta on vaihdettu lyödään ne samaa tietä takaisin, hitsataan uusiin levyihin kiinni ja kiristetään paikalleen. Tämän vaiheeseen pääsemiseen tosin taitaa mennä vielä hetki.

Kolmas remonttipäivä

Eilen saatiin aika paljon pakollisia mutta pieniä työvaiheita tehtyä. Kisen on nyt tuettu kuudesta pisteestä ja ensi kerralla suoritettavaa kölin tuentaa varten on jo valmiiksi ostettuna kaikki puutavara. Viime kerran malliin ylhäältä löytyy kuvakooste ja tästä linkki kokonaisiin kuviin!

Saimme piirrustukset

Olemme kyselleet piirrustuksia ympäriinsä veistämöltä, tutkijoilta ja muista lähteistä, mutta lopulta pääsimme oikeille jäljille. Viime viikolla saimme Åbo Akademin yhteydessä toimivasta Sjöhistoriska institutenista kopiot neljästä sinne tallennetusta mikrofilmikuvasta. Instituutin henkilökunnalle kiitokset avusta!













Kuvat ovat lokakuulta 1953 ja tammikuulta 1954 ja niistä näkyy erinomaisesti monia yksityiskohtia jotka ovat meille tuttuja jo työmaaltakin. Nopean tarkastelun pohjalta näyttää siltä ettei yksikään kuvista ole kuitenkaan identtinen veneen nykyisen muodon kanssa. Kuinka paljon tästä johtuu rakentamisen aikaisista ja kuinka paljon myöhemmistä muutoksista on vaikea sanoa. Mielenkiitoisena yksityiskohtana on yhden piirrustuksista laitaan piirretty luonnos negatiivisesta peräpeilistä. Takilapiirrosta ei ikävä kyllä kuviin sisältynyt. Aika näyttää paljonko pystymme kuvia hyödyntämään remontissa. Useimmat korvaavista osista teemme varmaankin jäljentämällä vanhat osat jotta ne ovat varmasti sopivat kokonaisuuteen. Puu on kuitenkin viidessäkymmenessä vuodessa ehtinyt jo jonkin verran elää.

Aikaansaannoksia

Tähän mennessä olemme saaneet molempien kylkien alimmat laudat irti, pilssi on nyt auki molemmilta puolilta ja siivottu. Viime lauantaina mittasimme myös kölipuihin, kölilautoihin ja uuteen laudoitukseen tarvittavan puutavaran määrän, joten pääsemme toivottavasti pian tilaamaan ensimmäistä puukuormaa.

Lisäksi saimme kiinniruostuneen peräsimen akselin irroitettua ja lopulta koko peräsimen. Puuosat aiomme kunnostaa ja uuden akselin sekä läpiviennin teettää, mahdollisuuksien mukaan ruostumattomattomasta teräksestä.

Lisäksi saimme viime kerralla kaivettua kaksi kölipulteista esiin kölin alta. Ilmeisesti kaikkiaan kolmesta lyijyköliin menevästä pultista vain yksi on luoksepääsemättömissä. Ensi kerralla joudumme nostamaan venettä ja siirtämään tukiparrua jotta pääsemme viimeiseenkin käsiksi. Kölipultit on tulpattu altapäin spakkelilla ja sikaflexillä eikä lyijytulpalla.

Alunperin veistämöltä saamamme tiedon mukaan pultit olisi tulpattu lyijyllä, joten se että tulpat on nyt spakkeloitu ja pultit rosteria viittaavat siihen että ne on vaihdettu jossain välissä. Nykyinen tulppaus on todennäköisesti meidän helpompi avata ja tukkia uudestaan. Aikaisempi skenaario sulan lyijyn valamisesta ylösalaisin ei oikein koskaan houkutellutkaan.

Ensi kerralla nostamme siis veneen ylös ja siirrämme tuentaa. Sen jälkeen pääsemme toivottavasti jo purkamaan deadwoodia. Tämän työn jälkeen tiedetään paljonko remonttia lopulta kaikkiaan tarvitaan.