Kansi auki

Viime viikolla Juho, Eero ja Lauri aloittivat kannen purkamisen. Aluksi tiikkikansi leikattiin auki kansikaarien kohdalta, jotta varsinainen kansirakennen saatiin näkyviin. Käsisirkkelin leikkaussyvyyttä säätämällä ja Feinillä viimeistelemällä kansi saatiin nätisti auki, kuitenkin niin että rakenne kantaa vielä itsensä, eikä runko pääse lerpsahtamaan.



Kuten aikaisemmin jo arveltiin, kannen läpivientien, barduunoiden, vanttien ja takastaagin kohdalta puu oli melkolailla pahasti pehmennyt. Näistä kohdin kannen vaneri, kansikaaret ja kansikaaren kannatin olivat käytännössä kompostoituneet, puu pöllysi irti sormella raapimalla. Kaikeksi onneksi vaurio näyttää myös rajoittuvan näihin kohtiin, eikä ole levinnyt alaspäin rungon kaariin tai kyljen ylimpään lautaan.



Eilen höyläsimme myös köliin tulevat mahonkilankut. Puutavara tuli sahalta noin 27 mm lankkuna ja kölissä aikaisemmin ollut vaneri oli ylälaidastan 15 mm ja alalaidastaan 13 mm. Näin ollen jouduimme höyläämään lankuista lähes puolet pois. Allaolevassa kuvassa on sekä raakalankku että valmiiksi höylätty lauta. Kun laudat olivat valmiit Lauri aloitti kölin uudelleen laudoittamisen. Homma ei ole ihan helppo, kölissä ei ole yhtä ainutta suoraa linjaa ja uusilla laudoilla pitää täyttää vanhan laudoituksen ja uuden kölipuun välinen osa. Sovittaminen taitaa olla pääosassa ainakin muutaman päivän ajan.



Etenkin kannen uudelleen rakentamista ja kyljen viimeistelyä ennakoiden suurensimme myös telttaa. Kaikeksi onneksi päivä oli melko tuuleton ja saimme turvallisesti avattua kattokaaret ylälaidastaan yhdistäneet vanerikolmiot. Irrotimme kolmiot ja sahasimme ne hiukan jyrkempään kulmaan. Lopuksi siirsimme kaarien jalkoja ulommas ja ruuvasimme levyt paikoilleen.



Vaikka katto näin ollen tuli muutaman kymmenen senttiä alaspäin, saimme sivuille paljon lisää tilaa. Nyt veneen ohi mahtuu kulkemaan molemmilta sivuilta ja kannella on yhä tarpeeksi tilaa, ilman että päät osuvat jatkuvasti tukilevyihin. Aikaisempi teltta oli selvästikin suunniteltu talvisäilytystä ja pientä tilantarvetta silmälläpitäen, näillä korjauksilla se sopii paremmin kunnostukseen. Vaikka työhön meni useampi tunti kahden miehen tiimillä, luulen että työmukavuus korvaa vaivan vielä nopeasti.

Köliremontti etenee

Saimme kölipuun liimattua monien vaiheiden kautta keskiviikkona ja sunnuntaina saimme myös kölitukit ja -pultit asennettua. Nyt vene on taas yhtenä kappaleena.



Tuntuu aika julavalta saada työ päätökseen uuden kölipuun ja kölitukkien osalta. Uusia osia valmistettiin ja sovitettiin kolmatta kuukautta ja välillä tuntui siltä, ettei homma etene laisinkaan. Nyt minulla on sellainen olo, että köliremontti on onnistunut, se pitää enää saattaa loppuun. Lisäksi on helpottavaa saada köli kiinnitettyä taas loppuun veneeseen, enää ei tarvitse huolehtia siitä, liikkuvatko osat suhteessa toisiinsa.



Nyt pääsemme aloittamaan myös kansiremontin. Aina, kun saamme vähintään kaksi tekijää paikalle, toinen voi purkaa kantta ja toinen rakentaa pilssin kylkilaudoitusta. Kansi pitää mitata ja kansijärjestely dokumentoida huolellisesti. Sitten helat voidaan merkitä, irrottaa ja varastoida ja aloittaa varsinainen kannen purkaminen.



Kansiremontissa dokumentointi on todella tärkeässä osassa. Helojen ja kansikaarten paikkoja on aivan mahdoton muistaa ulkoa. Ilman inventaariolistaa emme varmaan muistaisi asentaa edes kaikkia heloja takaisin paikoilleen.

Sikaa ja kesäsuunnitelmia

Eilinen 5.5m yhdistyksen kokous ja siihen liittynyt vierailu työmaalla meni oikein mukavasti, huolimatta rakennustöiden aiheuttamasta lisäjännityksestä. Niistä lisää lopummalla. Kokouksessa keskusteltiin alustavasti tämän ja myös tulevien kesien suunnitelmista. Suomen yhdistykselle oli esitetty virallinen toive osallistua viisvitosten maailmanmestaruuskisoihin Hanköön, mutta se todettiin lähinnä toiveajatteluksi. Sen sijaan päätettiin panostaa muutamaan kotimaan kisaan osallistumiseen - ennen kaikkea RRegattaan, Suomen luokkamestaruuskisoihin, Viaporin Tuoppiin ja Musto Classicsiin. Hartaimpana toiveena oli herätellä nukkuvia veneitä mukaan kilparadoille, ja näin edesauttaa maailmanmestaruuskisojen saamista Suomeen vuonna 2011.

Kokouksen jälkeen siirryimme Kirkkonummelle katsomaan Kiseniä. Eero oli varoitellut jo aikaisemmin, että tilanne työmaalla oli vähintäänkin vauhdikas. Keskiviikon työlistalla oli deadwoodin ja keulasteevin liimaus, ja kun saavuimme paikalle oli pressun alla työ täydessä vauhdissa ja tuhti määrä sikaa ja epoksia kuivumassa ympäriinsä. Lauri, joka olisi parhaiten osannut kertoa töistä ja veneestä, oli tästä syystä niin sanotusti liimaantunut töihin, joten minä kerroin sen minkä osasin. Toivottavasti kaikille vierailijoille jäi kiireestä ja touhusta huolimatta jotain positiivistakin mieleen. Meistä ainakin oli rohkaisevaa huomata, että projekti on mielenkiintoinen ja merkittävä myös muiden mielestä.

Vieraiden lähdettyä jatkoimme liimaustöitä, jotka oli saatava loppuun nopeasti ennen kuin epoksi kovettuu. Aikaisemmin päivällä kaksi kölitukeista oli haljennut kun kölipultit lyötiin niistä läpi. Ilmeisesti jatkovartinen poranterä oli päässyt kääntymään aavistuksen kappaleen sisällä ja tästä syystä piikkisuora kölipultti kampesi tukit halki. Tästä hommat alkoivat mennä väärälle polulle - koska osa kölitukeista rikkoutui ei kölilautaa ja deadwoodia saatu tarpeeksi voimakkaasti puristettua lyijyköliä vasten kölipulteilla. Tästä syystä kölilaudan ja deadwoodin väliin jäi lopulta isompi rako kuin mitä olimme suunnitelleet.

Lopulta saimme kuitenkin kölin liimattua ja puristettua liimapuristimilla, kölipulteilla ja kuormaliinoilla yhteen niin että työmaan pystyi jättämään odottamaan seuraavaa päivää. Tässä vaiheessa kello läheni jo kymmentä ja Lauri ja Eero, jotka olivat aloittaneet päivän jo ennen kahdeksaa, olivat vähintääkin poikki. Kiitos molemmille rankasta, mutta hienosta suorituksesta!

Päätimme jatkaa työtä seuraavalla kerralla liimaamalla haljenneet kölitukit kasaan ja poraamalla niihin uudet reiät, hiukan kölipultteja leveämmällä poranterällä. Seuraavassa kirjoituksessa lisää tästä aiheesta.

Leikkikavereita

Nyt olisi Kisenille leikkikavereita tarjolla! Jokseenkin yllättäen internetissä tuli vastaaan kaksikin myytävänä olevaa viisvitosta, toinen vuodelta 1961 (hp. 13 000 €) ja toinen vuodelta 1954 (hp. 5000 €), siis samalta kuin meidän veneemme.

Kummassakaan ilmoituksessa ei kerrottu veneiden purjenumeroita, enkä osannut nopeasti yhdistää noita mihinkään nimettyihin veneisiin. Lisäksi vain toisessa ilmoituksessa on edes kuva mukana, joka sekään ei juuri tunnistamista edistä. Ehkä jollakulla muulla on paremmat tiedot?

Tuohon vanhempaan veneeseen on jossain vaiheessa rakennettu ruffi, mutta sen saa varmasti pois, jos haluaa veneestään kisakelpoisen. Meidän tuleva kansiremonttimme on sekin ruhdisti isompi homma, ja kuten aikaisemmin todettu, Kisen on mukava kilpakumppani!

Tutustuminen telakkaan

Suomen 5.5m yhdistyksen jäseniä on tulossa tutustumaan telakkaan yhdistyksen kevätkokouksen jälkeen 15.4.2009. Tervetuloa!

Nyt ainoana pelkona on vierailun aiheuttama sosiaalinen paine, tästä projektista ei ehkä pääsekään enää livahtamaan vähin äänin pois.