Sikaa ja kesäsuunnitelmia

Eilinen 5.5m yhdistyksen kokous ja siihen liittynyt vierailu työmaalla meni oikein mukavasti, huolimatta rakennustöiden aiheuttamasta lisäjännityksestä. Niistä lisää lopummalla. Kokouksessa keskusteltiin alustavasti tämän ja myös tulevien kesien suunnitelmista. Suomen yhdistykselle oli esitetty virallinen toive osallistua viisvitosten maailmanmestaruuskisoihin Hanköön, mutta se todettiin lähinnä toiveajatteluksi. Sen sijaan päätettiin panostaa muutamaan kotimaan kisaan osallistumiseen - ennen kaikkea RRegattaan, Suomen luokkamestaruuskisoihin, Viaporin Tuoppiin ja Musto Classicsiin. Hartaimpana toiveena oli herätellä nukkuvia veneitä mukaan kilparadoille, ja näin edesauttaa maailmanmestaruuskisojen saamista Suomeen vuonna 2011.

Kokouksen jälkeen siirryimme Kirkkonummelle katsomaan Kiseniä. Eero oli varoitellut jo aikaisemmin, että tilanne työmaalla oli vähintäänkin vauhdikas. Keskiviikon työlistalla oli deadwoodin ja keulasteevin liimaus, ja kun saavuimme paikalle oli pressun alla työ täydessä vauhdissa ja tuhti määrä sikaa ja epoksia kuivumassa ympäriinsä. Lauri, joka olisi parhaiten osannut kertoa töistä ja veneestä, oli tästä syystä niin sanotusti liimaantunut töihin, joten minä kerroin sen minkä osasin. Toivottavasti kaikille vierailijoille jäi kiireestä ja touhusta huolimatta jotain positiivistakin mieleen. Meistä ainakin oli rohkaisevaa huomata, että projekti on mielenkiintoinen ja merkittävä myös muiden mielestä.

Vieraiden lähdettyä jatkoimme liimaustöitä, jotka oli saatava loppuun nopeasti ennen kuin epoksi kovettuu. Aikaisemmin päivällä kaksi kölitukeista oli haljennut kun kölipultit lyötiin niistä läpi. Ilmeisesti jatkovartinen poranterä oli päässyt kääntymään aavistuksen kappaleen sisällä ja tästä syystä piikkisuora kölipultti kampesi tukit halki. Tästä hommat alkoivat mennä väärälle polulle - koska osa kölitukeista rikkoutui ei kölilautaa ja deadwoodia saatu tarpeeksi voimakkaasti puristettua lyijyköliä vasten kölipulteilla. Tästä syystä kölilaudan ja deadwoodin väliin jäi lopulta isompi rako kuin mitä olimme suunnitelleet.

Lopulta saimme kuitenkin kölin liimattua ja puristettua liimapuristimilla, kölipulteilla ja kuormaliinoilla yhteen niin että työmaan pystyi jättämään odottamaan seuraavaa päivää. Tässä vaiheessa kello läheni jo kymmentä ja Lauri ja Eero, jotka olivat aloittaneet päivän jo ennen kahdeksaa, olivat vähintääkin poikki. Kiitos molemmille rankasta, mutta hienosta suorituksesta!

Päätimme jatkaa työtä seuraavalla kerralla liimaamalla haljenneet kölitukit kasaan ja poraamalla niihin uudet reiät, hiukan kölipultteja leveämmällä poranterällä. Seuraavassa kirjoituksessa lisää tästä aiheesta.