Tarkastelussa Kisenin rakenne

Veneen kunnostamisen dokumentoiminen on hankalaa hommaa. Työmaa on ahtaassa teltassa, joka paikassa on tavaraa, työkaluja ja yleistä romua, eikä veneestä tai työvaiheista saa mitenkään kattavaa kokonaiskuvaa, vain yksityiskohtien ja osakokonaisuuksien kuvaaminen onnistuu jollain menestyksellä. Lisäksi tavallinen kuva latistaa näkemänsä, joka on ongelma etenkin rakenteiden ja muotojen kuvaamisessa.


Kisenin poikkeuksellisen syvä ja kapea pilssi näkyy tässä kuvassa hyvin

CAD-mallien lisäksi yksi tapa parantaa kokonaisuuksien kuvaamista on 3D- eli stereoskooppinen kuvaus. Ratkaisuja kolmiulotteiseen kuvan toistamiseen on monia, mutta kotioloissa helpoin tapa on anaglyfinen kuvatekniikka, jossa katseluun käytetään puna-vihreälinssisiä laseja. Tällöin toiselle silmälle näkyvät kuvan punaiset ja toiselle vihreät osiot. Tässä artikkelissa käytetään nimenomaan tätä kuvaustekniikkaa kuvituksessa.


Pilssin ja kyljen palteet ovat melko jyrkät

Kisen on hauskanmuotoinen viisvitonen, ja siinä näkyy hyvin yksi visio parhaasta ratkaisusta uuden mittasäännön haasteisiin. Kisenin rakentamisen aikaan 5.5 m -mittasääntö oli uusinta uutta konstruktioluokissa. Camper & Nicholson -veneveistämön suunnittelija Charles E. Nicholson esitteli 5.5 m -mittasäännön jo vuonna 1912, mutta se virallistettiin vasta vuonna 1949. Nicholson on tunnettua etenkin isoista, America's Cup -kisoihinkin osallistuneista, 12 mR- ja J-luokan veneistään. Lopullisesti 5.5 m -luokka debytoi kansainvälisesti Helsingin olympialaisissa vuonna 1952.


Kisenin pyöreä pohja muistuttaa luokan moderneja veneitä

Vuonna 1954 viisvitosluokassa kokeiltiin edelleen aktiivisesti erilaisia konstruktioita. Venytetty vesilinja, negatiivinen peräpeili, syvä leikkaava runko ja toisaalta liukuvarunkoinen rakenne olivat eri suunnittelijoiden tarjoamia ratkaisuja samaan haasteeseen. Myöhemmin 1950-luvun lopussa ja 1960-luvun alussa yleiseksi paradigmaksi muodostui syvä, leikkaava V-kirjaimen muotoinen runko, joka paransi etenkin veneen kryssiominaisuuksia. Kun 5.5 m -säännössä vuonna 1970 sallittiin jaettu lateraalipinta, eli kölistä erillinen peräsin, veneet alkoivat jälleen kehittyä kohti liukuvaa U-runkoista perusmallia. Klassikoihin verrattuna evoluutioveneet ovatkin nopeampia juuri avotuulella.

Aikanaan Kisenissä on oletettavasti yritetty rakenneratkaisua, johon vallitseva mittasääntö ja aikakauden materiaalit ja rakennustekniikka eivät aivan taipuneet. Liukuva runko on nopea myötätuulella, mutta yhtenäisellä peräsimellä ja kölillä hävitään suhteessa liian paljon kryssiominaisuuksissa. Myös kaareva keulasteevi syö paljon vesilinjasta, joka haittaa myös nopeutta. Silti, rohkeana ja visionaarisena kokeiluna paljon ennen omaa aikaansa Kisen on mielenkiintoinen vene.

Vuoden 2010 MM-kisat Torbolessa, Italiassa

Vuoden 2010 maailmanmestaruuskisoista Italian Garda-järvellä on julkaistu hyvä video järjestäneen seuran Circolo Vela Torbole:n sivuilla. Video löytyy multimedia-osiosta otsikon Highlights Regate 2010 alta.


Kan-Bei II ja Addam 4 Garda-järvellä Italiassa (kuva Roberto Vuilleumier)

Mukana näkyvät myös molemmat suomalaiset venekunnat, hienosti kolmanneksi tullut Kenneth Thelenin joukkue Kan-Bei II:lla (FIN-050, kilpaili numerolla FIN-066) ja Johan Gullichsenin joukkue Addam 4:llä (FIN-049). Jussia myös haastatellaan videolla muutamaan otteeseen.

Suomalaisveneet ovat sisaraluksia ja molemmat ovat Christof Wilke & Companyn rakentamia. Wilke & Co:lla on jo pitkä historia modernien viisvitosten rakentamisessa ja veistämön rakentamille veneille on kertynyt kasoittain voittoja. Näiltä Suomen laivueen uusimmilta veneiltä voi siis odottaa vielä paljon.

Parraslistan kansiuran jyrsintä

Parraslistan asennuksen ja ulkoreunan tasaamisen jälkeen työstäminen jatkuu kyljen sisäpuolella. Parraslistaan jyrsitään kantta varten ura, jonka pitää olla tasossa kansikaaren kannattimen kanssa.


Lauri jyrsii parraslistaan kansiuraa

Päätimme tehdä kansikaareen uran kansilevylle, vaikka kansikaaren päällä lepäävä puskuliitos on selvästi tavallisempi ratkaisu. Ajatuksena on, että pidempi sauma pitää veden paremmin kannen ja parraslistan liitoksessa, eikä päästä sitä valumaan kansikaaren kannattimelle. Valitsemassamme rakenteessa kansikaaren kannatin, parraslista ja kansi ovat kaikki toisissaan kiinni, joka ehkä myös jäykistää rakennetta jonkin verran.


Kyljen ulkopintaan kiinnitetty ohjuri määrää uran syvyyden

Myös tässä työvaiheessa käytämme jyrsintä. Erona on se, että ulkoreunaa jyrsittäessä jyrsin ei saanut päästä liian pitkälle sisäänpäin ja käytimme jyrsimen omaa, säädettävää ohjuria työstösyvyyden säätämiseen. Sisäreunaa jyrsittäessä tämä ei onnistu, koska ainoa linja, jota pitkin ohjuri voisi kulkea on kansikaaren kannattimen sisäreuna, ja siitä töröttävät kansikaaret.

Ratkaisumme tähän ongelmaan oli kyljen ulkolaitaan kiinnitetty, kahdesta laudasta yhteen ruuvattu, ohjuri. Ohjuri kiinnitetään paikalleen puristimilla päistään ja keskeltä ja sitä siirretään vaiheittain työstökohdan mukana. Parraslistan paksuudesta johtuen ura jouduttiin jyrsimään vaiheittain, aina muutama milli syvyyttä lisää kerrallaan, jotta jyrsin jaksaisi pyöriä nopeasti ja tekisi siistiä jälkeä. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että jokainen kohta jouduttiin jyrsimään kolmeen kertaan ennen kuin oikea syvyys saatiin aikaiseksi.

Bill Ludersin Wasa II myynnissä

Alfred Edvard Luders:in suunnittelema ja Kungsörsin telakalla Ruotsissa vuonna 1963 rakennettu FIN-027 Wasa II on myynnissä. Vene on ollut Suomessa jo pitkään ja kuuluu ehdottomasti maan parhaisiin klassisiin veneisiin.


FIN-027 Wasa II kevyessä kryssissä (kuva Jorma Rautapää)

Vene rakennettiin kuuluisan Alfred "Bill" Ludersin piirrustuksista Marcus Wallenbergille ja Sven Salénille Oscar ja Per Schelinin telakalla Mälaren-järven rannalla Ruotsissa. Bill Luders oli 60-luvun alussa menestyksekkäimpiä 5.5 m -luokan suunnittelijoita, joka edisti etenkin vaneri- ja laminaattirakenteiden käyttöä kilpaveneissä.

Luders suunnitteli kaikkiaan 67 viisvitosia ja myös monia kookkaampia kilpaveneitä, kuten vuoden 1962 America's Cup voittajan, Weatherly:n. Suomalaisittain tunnetuin Ludersin piirtämä vene on varmasti FIN-026 Chaje III, joka on voittanut useita mitaleita klassikkoluokassa MM-tasolla. Myös Wasa II on menestynyt kisoissa hyvin, muun muassa vuoden 2002 MM-kisoissa vene oli klassikoiden nopein.

Wasa, kuten moni muukin 5.5 m -vene, on saanut nimensä omistajiensa mukaan. Wallenberg-Salén (WaSa) -tiimin ensimmäinen vene oli SWE-028 Wasa, joka voitti Kultapokaalin Gösta Kyntzellin viimeistä viisvitosta, FIN-020 Inga-Lill XXXIV:ä vastaan Helsingissä vuonna 1960.

Wasa II:n myynti-ilmoitus on nähtävillä kansainvälisen 5.5 m -liiton sivuilla. Myyntihintaa ei ole ilmoitettu.

Parraslistan ulkopinnan viimeistely

Aikaisemmin rakentamamme kustomoitu yläjyrsin pääsi tositoimiin, kun aloitimme parraslistan viimeistelyn jokin aika sitten. Paikalleen kiinnittämisen jälkeen parraslistan viimeistelyyn menee vielä muutama työvaihe. Aluksi tasataan listan ulkoreuna, tämän jälkeen jyrsitään kannelle ura, höylätään lauta lopulliseen paksuuteensa, pyöristetään listan reuna ja hiotaan lista tasoon kyljen kanssa.

Näistä työvaiheista vaativimpia ovat ne joissa käytetään jyrsintä. Jyrsin on tehokas työkalu, joka tekee siistiä ja tasaista jälkeä niin kauan kuin kone pysyy hallinnassa. Jyrsimellä ajettaessa käsivoimat eivät mitenkään riitä ohjaamiseen, vaan reitti asetetaan erilaisilla ohjureilla tai ajamalla olemassa olevan rakenteen muotoja pitkin.


Jyrsimen terä jatkaa kyljen ylimmän laidan pystylinjaa

Ulkoreunan tasaamisen voisi tehdä höyläämälläkin, mutta meidän tapauksessamme tämä tuskin olisi onnistunut ongelmitta, sillä parraslistoissa käytetyn mahongin syyt ovat niin solmussa, että hyväkään höylä ei todennäköisesti leikkaisi sitä siististi. Näin ollen jyrsiminen on meille ainoa varma vaihtoehto.

Jyrsimen käytössä tässä tapauksessa on kaksi selvää ongelmaa. Ensinnäkin jyrsimen terän pitää väistää parraslistan "lippaa", siis sitä osiota parraslistasta, joka ylittää kyljen tason ja jota yritämme työstää. Lisäksi jyrsimen terän tulisi jatkaa kyljen linjaa, jotta ylimmän laudan ja parraslistan liitokseen ei tule kulmaa. Tavallisestihan jyrsin leikkaa 90-asteen kulmassa suhteessa jyrsittävään pintaan, eli meidän tapauksessamme parraslistaan.


Jyrsityssä parraslistassa on vain millin kymmenyksen hiontavara

Ratkaisimme ensimmäisen ongelman lovetulla ohjurilla. Jälkimmäiseen ei oikein hyvää ratkaisua ole. Me teimme ohjurista astetta leveämmän, jolloin se yltää reilusti ylimmän laudan puolivälin yli. Kun apumies painaa ohjuria kylkeä vasten niin terä asettuu varsin kauniisti kyljen linjaan. Samasta syystä jyrsimen alusta, joka tavallisesti on tiukasti jyrsittävän kappaleen pintaa vasten on se meidän käytössämme ulkoreunastaan hiukan irti.

Istumalaatikon reunat

Istumalaatikon reunojen runko laminoitiin 3 mm:n vanerikerroksesta. Se toteutettiin rakentamalla istumalaatikon aukon muotoinen malli, ja laminoimalla vanerikerrokset sen ulkopuolelle. Näin istumalaatikon reunat ovat yhtä kappaletta, joka voitiin valmistaa erillään ja viedä valmiina veneeseen, sovittettavaksi paikalleen.

Valtava laminointitukikehikkohirviö

Istumalaatikon reunat laminoitiin vanerista lankkukehikon ympärille.

Valmiit reunat nostettiin paikalleen yhtenä kappaleena - taikuri yllättyi itsekin!

Istumalaatikon vasen takanurkka.

Kansi perästä keulaan 9.1.2011.

Parraslistat - jatkoa edelliseen

Tässä vielä muutama kuva parraslistoista. Lauri valmisti kaikki kuusi listaa (kolme palaa kummallekin puolelle) veneen kyljen muodon mukaan. Kauniisti tehtyjen, paikalleen sopivien palojen kiinnitys oli yllättävän helppoa. "Yllättävän" siksi, että listoihin piti ennen kiinnitystä tehdä paikat ruuveille ja tulpille, ja näiden etukäteen tehtyjen paikkojen läpi piti sitten porata ruuville paikka kylkilautaan; poraus ja ruuvaus tehtiin alaspäin, eli 1950-luvun mahonkilautaan sen sivusta. Lauta on noin 1,4 cm paksu, eikä sitä ole toivottavaa halkaista, mutta kiinnityksen pitäisi silti olla voimakas, joten varaa virheisiin ei tässäkään juuri ollut.


Kyljen muotoinen, kaareva mahonkilista on kaunis katsella, mutta ruuvin paikkoja tehdessä on syytä tietää missä puolentoista sentin paksuinen kylkilauta tulee olemaan kun lista kiinnitetään.


Parraslista sulkee rakenteen, suojaa kaaria ja on osa kannen kiinnitystä.


Parraslistan jyrsintä

Kiinnityksen jälkeen parraslista jyrsitään sisäreunastaan kansivaneria varten höylättyyn tasoon siten, että kansivaneri tulee lepäämään kuningaslaudan, kansikaaren, kansikaaren kannattimen ja osittain parraslistan päällä. Parraslistan ulkoreuna sen sijaan jää samaan tasoon kannen kanssa, ja rakenteen lisäksi antaa ryhtiä myös veneen ulkonäköön.

Suolantuoksua R-Regatasta

Jorma Rautapään mainioille Purje ja meri -sivuilla on jukaistu hieno kuvakollaasi Esbo Segelföreningenin R-Regatasta viime kesäkuulta. R-Regatta oli yksi kesän 2010 kovakelisimmistä kisoista ja Rautapään kuvissa tuuli, pärskeet ja vauhti näkyvät hyvin.


Anders Nordmanin Rush VI kovassa aallokossa (kuva Jorma Rautapää)

Alkukesästä kisaan ilmoittautui vaikuttavat 35 metriluokkien venettä. Vahvin edustus oli 6mR-luokalla, jonka veneitä mukana oli kaikkiaan kaksikymmentä. Viisvitosista mukana olivat Suomen tämän hetken aktiivisimmat veneet FIN-043 Figaro ja FIN-046 Rush VI.


Ervamaan veljesten Figaro ja sporttisemmat otteet (kuva Jorma Rautapää)

Viisvitosilla on monia ominaisuuksia, jotka tekevät siitä luotettavan kovan tuulen veneen. Viisvitonen on isompi kuin vitoset, joka tekee veneestä rauhallisemman. Toisaalta, verrattuna isompiin metriluokkiin, viisvitosen fokka on helpompi hallita kuin genua. Ja vaikka viisvitonen ei kovassa kelissä ole mikään kuiva vene, niin luokkasäännössä määritetty vapaalaidan minimikorkeus helpottaa tilannetta suhteessa vanhempiin klassikoihin, kuten saaristoristeilijöihin ja Hai-veneisiin, silti paljon.