Vanerilevyn vinoliitokset helposti

Kisen-työmaalla on viime viikot rakennettu kuumeisesti kantta. Aikaisemmin tehtyjen parraslistojen, kansikaarien ja istumalaatikon kehyksen ympärille on sahattu, höylätty ja jyrsitty vanerisia kansilevyjä. Kisenissä 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun ollut tiikkirimakansi korvataan tässä remontissa enemmän alkuperäistä muistuttavalla vanerikannella.

Uusi kansi syntyy vauhdilla isoista levyistä

Kansi rakennetaan 9 millisestä koivuvanerista, joka ruuvataan kiinni kansikaariin ja kansikaaren kannattimiin. Levyt epoksoidaan, liitetään toisiinsa viistoliitoksin ja lopuksi kansi maalataan. Lopputuloksena pitäisi olla kevyt ja kestävä kansi, kuten kilpaveneeseen sopii.


Pitkä sivuohjain varmistaa suorat saumat

Levyjen liittämiseen käytämme One Ocean Kayaks -sivuilta löytynyttä vanerilevyn leikkausjigiä. Muutimme mallia vain hiukan niin, että käsisirkkeliä ei ajeta jigiä pitkin, vaan jigi on ruuvattu kiinni itse sahaan. Jigin kanssa sirkkeeliä ajetaan levyn reunaa pitkin aivan samalla tavalla kuin tavallistakin sirkkeliä.


Viistoliitossirkkeli auttaa paljon pitkien liitosten tekemisessä

Viime viikonloppuna saimme viimeisenkin kansilevyn paikoilleen ja istumalaatikon reunat jyrsittyä. Seuraavaksi alamme suunnittelemaan kannen läpivientien paikkoja ja istumalaatikon kalusteita. Säiden hiukan lämmettyä aloitamme myös rungon tulppaamisen. Isoimmat rakentamisvaiheet ovat siis takana ja nyt alkaa pitkä viimeistelyurakka.

Pilssi kiinni

Kisen-telakalla saavutettiin jonkinlainen virstanpylväs reilu viikko sitten, kun saimme vihdoin pilssin laudoituksen valmiiksi. Nyt Kisen on periaatteessa vesitiivis, kaikki huonokuntoinen laudoitus lyijykölistä parraslistoihin on vaihdettu.


Kisenin pilssi syksyllä 2008

Pilssiremontti oli ensimmäinen homma, jolla aikoinaan aloitimme. Varsinainen tehtävä silloin oli vaihtaa deadwood, joka oli läpämätä. Homma levisi nopeasti ja päädyimme vaihtamaan myös osan keulasteeviä, kaikki pilssin kaaret ja kölitukit. Samalla vaihtui myös pilssin laudoitus. Korvasimme vanhan vanerin mahonkilaudoilla ja vaihdoimme myös alimman laudan varsinaisesta laudoituksesta.


Sama paikka keväällä 2011

Tässä välissä on pakko hämmästellä Wileniuksen telakan vanhoja mestareita. Me saimme laudat vain vaivoin taipumaan siihen muotoon, mihin alunperin oli laitettu lähes kaksineliöinen vaneri. Samoin rungon alimmat laudat teimme kahdesta rimasta, jotta saimme lautaan saman kaaren, joka telakalla oli saatu täysimittaiseen ja -levyiseen lautaan.

Vaikkakin vesitiivis, Kisen ei silti ole vielä aivan vesillelaskukunnossa. Pilssin, niin kuin kylkienkin, laudoitus on vielä tulpattava, hiottava, kyllästettävä ja tarpeen mukaan tilkittävä, lakattava ja maalattava. Siitä huolimatta, Kisenin umpinainen runko näyttää jo paljon enemmän veneeltä kuin työmaalta. Siinä on vissi ero siihen mitä teltassa on näkynyt pariin vuoteen.

Suomeen oma klassikkovenerekisteri

Viimeisimmässä Puuvene-lehdessä kerrottiin mielenkiintoisesta hankkeesta, joka on ollut käynnissä koko kevään. Puuvene-lehti, Museovirasto, Mahogany Yachting Society, Suomenlahden Puuveneilijät ja HSS ovat mukana luomassa Suomeen klassisten veneiden rekisteriä ja omaa kulttuurihistoriallisesti merkittävien veneiden K-merkintää.


L-37 Sirkka, klassikkoainesta (kuva Jorma Rautapää)

Ajatuksena on luoda mahdollisimman kattava rekisteri suomalaisista klassisista moottori- ja purjeveneistä. Rekisteri olisi luettavissa Internetissä ja sinne koottaisiin tietoja veneiden historiasta, entisistä omistajista, muutoksista ja kunnostuksista. Hankkeessa tärkeänä tavoitteena on veneperinteen säilyttäminen, mutta myös veneiden historian dokumentoinnin parantaminen. Hankkeen tiedotteen mukaan esimerkiksi ennen vuotta 1920 rakennetusta purjevenekannasta vain 12 alusta on enää purjehduskunnossa.

Rekisterin ja merkinnän innoittajana on Ruotsin vastaava järjestelmä, joka otettiin käyttöön viime vuonna. Pidemmällä aikavälillä ajatuksena on että järjestelmä saataisiin laajennettua koko Itämeren alueelle.

Suunnitelmien mukaan rekisteriin hyväksyttäisiin veneet seuraavin ehdoin. Vene on

1. rakennettu huvi- tai kilpaveneeksi,
2. vähintään 40 vuotta vanha,
3. rakennettu Suomessa, sillä on suomalainen suunnittelija tai se on ollut Suomessa käytössä.
4. Lisäksi veneellä on oltava dokumentoitu historia.

Rekisteriin kirjattaisiin veneet asiantuntijaraadin hyväksynnän jälkeen.

Itse K-merkinnässä vaatimukset olisivat vielä aavistuksen tiukemmat. Veneen edellytetään olevan edellä mainitun lisäksi kansallisesti arvokas ja merikelpoisessa kunnossa.

Yllä olevassa kuvassa esitetty 22m2 saaristoristeilijä FIN-37 Sirkka on hyvä esimerkki K-merkintäänkin oikeutetusta klassisesta veneestä. Sirkka on rakennettu vuonna 1923 Åbo Båtvarvilla Turussa Zake Westinin piirrustuksista. Nykyään Sirkka on yksi vanhimmista purjehtivista suomalaisista huviveneistä.

Klassikkovenerekisteröinti ja K-merkintä eivät näillä näkymin aseta pakottavia sitoumuksia veneen omistajalle, vaikka vene voidaankin poistaa rekisteristä, jos siinä tehdään klassikkoarvoa rikkovia muutoksia. Vaatimusten sijaan tarkoitus on ennen kaikkea kannustaa klassisten veneiden omistajia pitämään veneistään huolta.

Hyvin toteutettuna klassikkovenerekisterillä voi olla suurempikin merkitys. Kokoamalla tietoa veneistä, niiden ylläpidosta ja omistajista parannetaan tiedonkulkua ja luodaan uusia linkkejä eri luokkien välille. Tällainen yhteistyö tarkoittaa kasvavaa klassisten veneiden toimintaa, siis enemmän tapahtumia, kisoja, veneitä, purjehtijoita ja palveluita!

Yhtenäinen klassikkovenerekisteri tuo myös veneilyn eri puolet paremmin näkyville. Näin uusille harrastajille esittäytyy monipuolisempi puuveneilyharrastus kuin mitä laituriparlamenteissa usein puhutaan. Avaamalla ovia purje- ja moottoriveneilyn ja muiden ryhmien välillä saadaan varmasti uusia harrastajia paremmin mukaan. Tämä kehitys on nyt ajankohtaisempaa kuin koskaan, kun Suomen Purjehtijaliitto ja Suomen Veneilyliitto ovat juuri yhdistyneet (pdf).

Yhteistyöllä myös alan harrastajien ääni kuuluu paremmin. Tällöin saadaan ehkä klassikoihin huonosti sopivat pakolliset, mutta perin tarpeettomat rekisterikilvetkin viimein peruttua.

Laudan viimeistely

Uuden laudan tekemisen voi ajatella jakautuvan kolmeen vaiheeseen. Ensin mitataan laudan paikka ja tehdään mittojen mukaan aihio. Tämän jälkeen aihio sovitetaan paikalleen ja veneeseen saadaan uusi lauta. Lopuksi laudan saumat viimeistellään yläpuolella olevan laudan reunan mukaan.

Viimeistelyn tavoitteena on siistiä saumat ja saada ne tiiviiksi sekä ulko- että sisäpuolelta. Sovitus tehdään tavallisesti veneen ulkopuolelta, joten tämän puolen saumasta tulee helposti parempi, ja pahimmillaan veneen sisäpuolelle saattaa jäädä isokin rako, joka ei ulkopuolelle edes näy. Itse asiassa päinvastainen tulos on veneen tiiviyden kannalta parempi. Sauma, joka on tiivis sisältä ja hiukan auki ulospäin on helpompi tiivistää ja tiivisteet pysyvät siinä paremmin paikallaan, koska veden paine painaa niitä paikalleen, kuin saumassa, joka on auki sisäpuolelta.


Laudan reunan korjausmerkintöjä pilssissä

Rakoa sauman sisä- ja ulkoreunaan aiheuttaa laudan reunan kallistus. Reuna saattaa olla sahattu vinoksi tai siihen voi syntyä kallistusta rungon muodon kääntyessä sisään tai ulospäin. Veneen keskikohdilta päitä kohti siirryttäessä ja rungon kaventuessa laudan yläreuna aukeaa ulkopuolelta ja alareuna sisäpuolelta. Tämä pitää korjata ennen kuin lauta on valmis kiinnitettäväksi.


Korjausmerkinnät kenttähöyläpenkissä

Kun laudan yläreunan linja ja päädyt on saatu oikean muotoisiksi ja lauta menee paikalleen alkaa siis viimeistely. Itse kiinnitän laudan ruuvipuristimilla kaariin ja kiilaan sen yläpuolella olevaan lautaan kiinni kiiloin ja vivuin ja käyn sen jälkeen koko sauman läpi sekä sisä- että ulkopuolilta. Merkintätapana olen käyttänyt plussaa ja miinusta laudan kyljissä. Plus-merkki tarkoittaa että sauma on auki siltä sivulta ja sivua pitää saada ylemmäksi, miinus tarkoittaa, että sauma on auki toiselta sivulta ja tältä sivulta täytyy höylätä puuta pois. Isompien korjausten kohdalla käytin useampia plus- tai miinus-merkkejä merkitsemään höylättävää paksuutta milleissä.


Lauta kiilataan tiukasti paikalleen ennen kallistusten merkitsemistä

Lautaan ei saa lisää puuta, joten plus-merkki tarkoittaa käytännössä että vastakkaista puolta on höylättävä, jotta tämä reuna nousee. Oikea tapa tehdä tämä on kaikkein vaikeinta arvioida, sillä laudan reuna saattaa ottaa kiinni paitsi laudan toiselta sivulta, myös näkyvän sauman etu- tai takapuolelta. Käytännössä sauma on korjattava ensin siitä kohtaa, missä rako näkyy ja sen jälkeen koko reunan linja on tarkastettava uudelleen, jotta nähdään kelluuko reuna vielä jostain kohtaa.

Tyypillisesti, laudoitettaessa suoraa rungon pätkää reunan kallistukset ovat pieniä, alle pari milliä puolelta tai toiselta. Sen sijaan laudoitettaessa voimakkaasti kääntyviä rungon kohtia, saattavat viisteet muuttaa laudan reunaa vielä voimakkaastikin ensimmäisen sovituksen jälkeen.