Klassikkoveneen korjaaminen itse on joillekin ainoa keino päästä ajamaan hyväkuntoista puuvenettä. Se on myös eräs tapa, jolla klassikoita saadaan lisää kilparadoille. Vaikka veneremontti ei ole keino säästää rahaa (valtaosa ellei kaikki nyt myynnissä olevista puisista viisvitosista on halvempia kuin meillä on kulunut rahaa projektiin), itse tekeminen on kuitenkin todella paljon halvempaa kuin työn teettäminen ammattilaisella. Suon ilolla puuveneenkorjaajille heidän elantonsa mutta omasta lompakosta ei löydy riittävästi rahaa työn teettämiseen.
Korjausurakkaa ei kannata aloittaa viimeisillä rahoilla mutta työssäkäyvälle se on taloudellisesti täysin mahdollinen harrastus. Taloudellista ja työtaakkaa on hyvä jakaa ryhtymällä remonttiin isommalla porukalla. Neljällä hengellä työtä riitti kaikille hyvin ja luultavasti kolmen hengen miehistön kasaamiseen joudutaan ajoittain käyttämään ulkopuolisia gasteja kunhan purjehtimaan päästään. Monen veneen käyttöaste on niin pieni, että omistusta voi hyvin jakaa. Kalliiseen ja välillä stressaavaankin harrastukseen on hyvä ottaa mukaan todella hyviä ystäviä tai sellaisia, joilla ei ole niin väliä. Itse otin hyviä ystäviä.
Meillä kölipuun, kaarten ja kannen vaihtamiseen, kylkien paikkailuun ja rikauksen modernisointiin meni neljässä vuodessa noin 1000 €/henki/vuosi. Rahaahan se on mutta eivät muutkaan harrastukset ilmaisia ole. Ensimmäinen asia, jonka opimme kantapään kautta oli se, että veneelle kannattaa heti (jopa ennen töiden alkua) perustaa tili, johon maksetaan kuussa vakiosumma. Aloimme tähän vasta urakan jatkuttua jo jonkun aikaa mutta se helpotti oloa ja taloudenpitoa suuresti. Kuluja kertyy todella epätasaisesti ja on mukavampi maksaa vaikka satanen kuussa kuin melkein tonnin laskuja aina joskus.
Toinen tärkeä asia on se, että remontilla pitää olla työnjohto. Jonkun pitää tietää kokonaiskuva projektista, varata tarvittavat välineet ja materiaalit ja jonkun pitää olla perillä taloustilanteesta. Vastuut voivat muuttua projektin aikana mutta jonkun pitää olla koko ajan tilanteen tasalla. Meillä runko tehtiin pitkälti minun tiedoillani mutta rikaus ja taloushallinto ovat Matiaksen käsialaa.
Käsityötaidon puutetta ei pidä pelätä liikaa. Pitkälti kyse on tiedosta ja huolellisuudesta ja tietoa saa kirjoista ja kysymällä. Veneenrakennus ei oikeasti ole kultamokkatouhua, piiloon jäävät rakenteet voi tehdä aika krouvisti riittävän lujiksi. Julkisivua on taas aikaa hinkuttaa. Työ kannattaa aloittaa helposta, jotta työkalut tulevat tutuiksi. Taito karttuu nopeasti. Toki joku kyky työkalujen käyttöön on välttämätöntä mutta riittävä perustaso löytyy yllättävän monelta.
En suosittelisi emäpuun vaihtoa ilman mitään veneenrakennuskokemusta mutta esimerkiksi kansiremontti on jo paljon parempi (mutta silti tosi iso) aloitusprojekti. Mahdollisiin töihin vaikuttaa myös se, minkälaiset tilat remonttiin on käytettävissä ja saatavilla olevat työkalut.
Venettä ei ole pakko saada halliin korjauksen ajaksi, hyvä pressuteltta riittää. Itseasiassa huonohkokin pressuteltta riittää mutta sitä en suosittele kenellekään. Me teimme projektia käsittämättömän pitkälle ilman kunnollista telttaa. Melkein kolme vuotta käytettiin sen miettimiseen, että isompi teltta olisi hyvä, jos sellaisen ehtisi joskus rakentaa. Eihän sitä koskaan ehtinyt, aina oli mielenkiintoisempia töitä tehtävänä.
Aikaa ja hermoja olisi kuitenkin säästynyt, jos teltta olisi ollut riittävän iso ja sopivan mallinen. Muutama asia, joita kannattaa ottaa huomioon telttaa suunniteltaessa ja rakennettaessa:
- pystyt seinät partaan yli ja viisto katto
- metrin verran tilaa joka suuntaan veneen ympärille
- seinät ja katto raskaasta pressusta
- isommalle veneelle tukevat työtasot veneen ympäri, jotta joka paikkaan yltää hyvältä alustalta
- hyvä työvalaistus koko telttaan ja riittävät sähkövedot.
Me jouduimme siirtämään telttaa monta kertaa työn kuluessa, jotta mahduimme työskentelemään ja alkuvuosina kevytpeitteitä piti olla sitomassa uudelleen ja paikkaamassa melkein joka kerralla. Teltassa säästetty raha on säästetty väärässä kohdassa.
Telttaan kannattaa myös tehdä jonkunlainen lattia, ainakin maahan kannattaa varata runsaasti trukkilavoja jos ei muuta. Kuivassa rakennettu teltta voi tuoda ikäviä yllätyksiä syksyn sateilla tai viimeistään lumen sulaessa. Kuivaa laskutilaa työkaluille ja rakennusmateriaaleille ei ole koskaan liikaa ja sulava maa voi muuttaa veneen ja teltan tuentoja yllättävänkin paljon.
Jos työ on tarkoitus suorittaa venetelakan mailla omin voimin, on syytä sopia pelisäännöistä telakoitsijan kanssa ajoissa. Työmaan pitää voida olla paikoillaan parikin kautta, siinä ajassa veneen saa siirtokuntoon mistä tahansa lähtötilanteesta. Samoin sähkön ja työkalujen käytöstä pitää sopia erikseen ja etukäteen, kuten myös alueen mahdollisesta käytöstä esimerkiksi viikonloppuisin ja työajan jälkeen.
Työkalujen tarve vaihtelee todella paljon riippuen tehtävästä työstä, mutta joitakin vakiotarpeita löytyy.
- hyvä ja huonoja puukkoja
- vasara, ehkä myös nuija talttaamiseen
- talttasarja
- karkea- ja hienohampainen saha (japaninsaha on todella hyvä)
- vaihtopääruuvari ja kärkisarja
- yksi tai mielellään kaksi hyvää akkuporakonetta 13 mm istukalla
- puuporasarja (ainakin 3 mm - 12 mm)
- erikokoisia tulppaus- ja upotusteriä
- käsijyrsin (mielellään vaihdettavalla istukalla)
- paljon erilaisia mittavälineitä (ainakin tavallisia ja yksi >10 m mittanauha, suorakulma, teräsviivain, työntomitta ja siirtokulma).
- lyijykyniä, paljon lyijykyniä. Puolikkaiksi katkaistut katoavat puolet hitaammin
Kaikkia työkaluja ei ole tarpeen ostaa samalla kertaa, eikä kaikkia tarvittavia laitteita voi tietää etukäteen. Myös työkaluvuokraamot kannattaa pitää mielessä. Harvinaisemmissa hommissa hyvä vuokrattu kone on usein parempi kuin huono oma. Myös siihen on alistuttava, että joskus hommat seisovat työkalujen puutteessa.
Suurten puuntyöstökoneiden, kuten oiko- ja tasohöylän sekä levysirkkelin tarpeelta voi välttyä ostamalla puutavara valmiina aihioina. Meillä oli koneet käytettävissä ja mänty ostettiin stammwarena (tuppeensahattu raakalankku) ja muut puut höyläämättömänä lankkuna. Työstämiseen menee kuitenkin paljon aikaa ja hukka on merkittävä raakapuutavarasta aihioksi työstettäessä, puhumattakaan valmiista osasta. Kannattaa siis muistaa hintoja vertailtaessa, että todellinen ero puun kuutiohinnassa raakapuuna ja mitallistettuna aihiona ei ole niin suuri, kuin miltä se hinnastoa lukiessa vaikuttaa.
Valmiiden aihioiden ostaminen vaatii suunnitelmallisuutta mutta se on vain hyvä asia. Mitä paremmin asiat on mietitty etukäteen, sitä paremmin ne sujuvat. Oikeat työkalutkin muistuvat mukaan ja työtavat muotoutuvat jo päässä ensimmäistä ideaa paremmiksi.
Aikataulun venymiseen ja motivaation loppumiseen on syytä varautua. Kysyy itseltä vakaamusta ja perheeltä ymmärrystä lähteä viikonloppuisin ennen auringon nousua pakkaseen resuamaan veneen kanssa. Porukalla tekemisessä on se hyvä puoli, että yleensä ainakin yhdellä on motivaatiota. Meillä oli pahimmillaan koko porukalta motivaatio hukassa melkein kokonaisen kesän.
Jälkikäteen ajateltuna silloin olisi kannattanut olla pari kolme viikkoa käymättä veneellä ollenkaan, luultavasti työ olisi alkanut sujumaan nopeammin. Sinnikkyys on kuitenkin kannattanut. Veneen näkeminen ensimmäistä kertaa vedessä oli aika mieleenpainuva kokemus, samoin ensimmäinen purjeiden nosto. Luulen, että hyviä kokemuksia on veneellä luvassa vielä jatkossakin.