Rimoituksen tekniikasta

Viimeiset kaksi viikkoa ovat kuluneet Kisen-telakalla rimoittamiseen. Suunnitelmana oli, että kyllästyksen jälkeen kesälomien viimeiset viikot voitaisiin käyttää pintakäsittelyyn, mutta toisin kävi. Kaiken kukkuraksi rimoituksen välttämättömyys selvisi vasta kyllästyksen jälkeen. Yleisesti rimoitus suositellaan tehtäväksi ennen kyllästystä, koska epoksi ottaa huonosti kiinni öljyttyyn puuhun.


Auki jyrsittyjä kylkisaumoja

Kyllästysainetta ei puusta saa pois, mutta puhdistimme saumat ennen liimausta Hempelin Degreaserilla. Ratkaisu oli pakon sanelema ja sen toimivuus ratkeaa vain ajan kanssa - toivotaan parasta! Joka tapauksessa ainakin liimausvaiheessa epoksi levittyi tasaisesti saumaa eikä helmeillyt, joten ei liimapinta ainakaan kovin öljyinen ollut.

Kylkisaumat sirkkelöitiin tai jyrsittiin 3/4 syvyyteen laudan paksuudesta, jotta sauman pohjalle jää kynnys, jota vasten siihen liimattava rima painetaan. Etenkin kapeammissa sirkkelöidyissä saumoissa liiman saaminen tasaisesti uran pohjaa pitkin oli haastavaa. Lopulta käytimme 10 ja 20 millilitran lääkeruiskuja yhdessä 1,2 millin injektioneulojen kanssa liiman levittämiseen. Näillä työkaluilla liimasaumoista tuli siistejä ja tiiviitä, ja valumia syntyi kohtalaisen vähän.

Tiivistykseen käytettävät rimat sahasimme viimeisistä laudoituksesta ylijääneistä mahonkilankuista pöytäsirkkelillä. Joka toinen sahaus tehtiin 4 asteen terän kallistuksella ja joka toinen suoralla terällä. Näin syntyi kiilamaisia rimoja, jotka olivat toisesta reunastaan hiukan yli 0,5 mm kapeampia kuin toisesta. Liimalla siveltyinä ja paikalleen naputeltuina kiilamaiset rimat asettuvat erittäin tiiviisti lautojen uriin. Rimoja asetellessa on vielä varottava, ettei lyö rimoja liian kovaa. Muutoin on vaarana että rima murtaa uran pohjaan jätetyn kynnyksen. Näin murtuneet saumat pilaavat pahasti sisätilojen ulkonäön ja tekevät tietenkin myös rimoituksesta vähemmän tiiviin.

5.5 m -luokan MM-kisat Helsingissä

Kansainvälisen 5.5 m -luokan maailmanmestaruuskisat järjestetään tänä vuonna Helsingissä. Tapahtuma liittyy osana NJK:n 150-vuotisjuhlallisuuksiin ja kisojen yhteydessä kilpaillaan myös alunperin NJK:n perustamasta Kultapokaalista.


5.5 m -luokan arvokkain palkinto NJK:n Kultapokaali (kuva Suomen 5.5m yhdistys)

Kultapokaalipurjehdukset päättyivät eilen lauantaina ja voittajaksi selvisi suomalaisen Kenneth Thelenin venekunta Kan-Bei II:lla. Suomalaiset ovat voittaneet Kultapokaalin 5.5 m -luokassa vain neljästi, vuosina 1985, 1986, 1989 ja 1995, joten voitto on Suomen purjehdushistoriassa todella merkittävä, ja hieno lisä NJK:n juhlavuoteen.

Kilpailut jatkuvat tänään SM-kisoina ja huomenna alkavat MM-kisat, jotka jatkuvat ensi viikon perjantaihin asti. Lähdöt ovat päivittäin kello 12.00. Tarkemmat tiedot kisoista löytyvät kilpailukutsusta (pdf). Kultapokaalipurjehduksista vastaa NJK ja maailmanmestaruuskisoista HSS.

Paras paikka seurata kisoja on toimitsijavene, johon pääsee ilmoittautumalla vapaaehtoiseksi avustajaksi kilpailuihin. Kisajärjestelyissä on kova tarve avustajille, joten jos kiinnostusta löytyy kannattaa ilmoittautua mukaan. HSS:n kisatoimikunnan s-postiosoite on tinke.m(a)gmail.com.

Kisojen tulokset julkaistaa myöhemmin 5.5 m -liiton nettisivujen kilpailuosiossa. Kuvia tapahtumasta löytyy Esko Kilven Flickr-profiista ja Jorma Rautapään Purje ja meri -sivuilta.

Rimoitus

Kyllästyksen jälkeen koitti totuuden hetki. Työmaalla oli viikon tauko kun työväki oli lomamatkoilla odottamassa pellavaöljyn kuivumista. Kylkilautojen ammottavat saumat pitää saada kiinni. Kyse ei ole pelkästään siitä, että vesi suihkuaa sisään avoimista saumoista, vaan veneen rungon jäykkyys syntyy suurelta osin siitä, etteivät kylkilaudat pääse liikkumaan toisiinsa nähden pituussuunnassa.

Jättäessämme Kisenin viikoksi lepäilemään, yritimme puuvenemiesten vanhaa kikkaa. Jätimme kolmisenkymmentä täyttä vesiastiaa veneen alle, ja peitimme koko komeuden maahan asti ulottuvalla pressulla. Itse rungon täyttäminen vedellä tai muu kastelu ei tulisi kysymykseen pellavaöljyn kuivuttuakaan, koska märkää venettä ei kuitenkaan voisi pintakäsitellä. Tarkistaessamme tilanteen viikkoa myöhemmin, tulos oli selvä: saumat eivät olleet turvonneet kiinni, eivätkä turpoasi myöhemminkään. Edessämme oli siis jälleen yksi suuri työvaihe, jonka olimme haaveilleet välttävämme: kylkilautojen saumojen rimoitus.

Rimoitusta varten saumat pitää ajaa auki. Pienimmät saumat sirkkelillä ja suurimmat jyrsimellä 5 mm:n terällä. Tämän jälkeen pitää tehdä kiilamaista rimaa, joka liimataan tehtyyn uraan epoksilla. Lopuksi ohjausriman kiinnittämisestä jääneet naulanreiät pitää tapittaa, ja ylimääräinen rima ja epoksi hiotaan pois.















Suosittelemme lämpimästi ohjausriman käyttöä saumoja avatessa. Sirkkeli ja jyrsin ovat ohjurin kanssakin aivan riittävän väkivaltaisia työkaluja ajettavaksi viittä vaille valmiin veneen kylkeen. Lienee sanomattakin selvää, että myös terän syvyyssäädön kanssa kannattaa olla kohtuullisen tarkkana, jos ei halua pilkkoa venettään osiin.















Siisti, 3 mm:n levyinen sirkkelin terän jälki.















Matias pääsi valmistamaan ja liimaamaan noin 200 metriä kiilanmuotoista 3 mm:n ja 5 mm:n mahonkirimaa.















Hionnan jälkeen rimoitettu sauma on siistimpi kuin olisimme osanneet edes toivoa. Tajusimme juuri, että kun Kisen vielä maalataan ja lakataan, ei ole jäljellä montaa sellaista puuveneille tehtävää korjausta, jota emme olisi Kisenille tehneet näiden kolmen vuoden aikana.

Muita osia asennusvalmiiksi

Sitlådan etureunaan tuleva konsoli, johon mastolta ja keulasta tulevat köydet ohjataan.

Vaikka emme ole vielä päässeet lakkaamaan venettä, olemme jo saaneet harjoitella lakkaamista asennusta odottaviin irrallisiin osiin, kuten sivukannen tukiin ja etukonsoliin. Muut korjatkoon, jos olen väärässä, mutta muistaakseni lakkana on tässä Hempelin 01100.

Asennusvalmiiksi pitää tehdä niin ikään keskikonsoli (josta Matias kirjoitti jo aiemmin), masto ja peräsin. Heloituksen suunnittelu - ja hankinta - on niin ikään käynnissä.

Kyllästys

Kyllästystä varten sekoitimme itse pellavaöljyn, tärpätin ja sinkkinaftenaatin (homemyrkky) seoksen. Tärpätti haihtuu ajan myötä ja pellavaöljy kyllästää puun. Pellava itsessään on herkkua pieneliöille, joten sekaan on laitettava myrkkyä.

Pellavaöljyn kanssa on oltava varovainen, koska huokoisessa materiaalissa kuten sahanpurussa, se saa paljon haihtumispinta-alaa, ja saattaa syttyä itsestään palamaan. Siksi työmaa oli siivottava huolellisesti. Vene imuroitiin yltä päältä, ja lopuksi veneen alta pestiin kaikki purut ja roskat pois.



















Työmaa puhtaaksi. Väriero ennen ja jälkeen kyllästyksen on melkoinen.

Pellavaöljyä voi levittää pensselillä, mutta ruiskuttaminen on hyvin suositeltava vaihtoehto nopeutensa vuoksi.



















Käsin pumpattava suihkupullo, halpa ja tehokas työkalu. Hengityssuojain ehdottoman välttämätön.

Kyllästysainetta pitää levittää niin kauan kuin puu sitä imee. Me kylläsimme Kiseniä kolme päivää. Loppua kohden ohensimme öljyä vähemmän. Paksumman seoksen levitimme pensselillä. Kyllästykseen tehty seos on huomattavan myrkyllistä, joten suojavälineet ovat välttämättömät: hengityssuojain (ei pölysuojain vaan kemiallinen), suojapuku ja kumihanskat.















Kyllästyksen jälkeen.

Kannen maalaus

Kisen sai jo muutama viikko sitten kauniin uuden pinnan kanteensa, mutta ikävä kyllä kaiken muun tekemisen ohella siitä kertominen on unohtunut. Aikaisemmin pohjamaalatut ja yhteenliimatut kansilevyt spaklattiin vielä ennen maalausta epoksikitillä ja kun kitti oli kuivunut ja hiottu päästiin maalaushommiin.


Säänkestävien ammattimaalien käsittely vaatii hyvää suojautumista

Kansimaaliksi valittiin Tikkurilan Temadur, joka sävytettiin vanhan ajan kilpaveneilyn tunnelmissa Signal Yellow -keltaiseksi. Nyt Kisen erottuu kilparadalla varmasti muista veneistä, vaikka purjenumero ei näkyisikään.


Kirkkaankeltainen kansimaali käyttövalmiina

Kansimaali levitettiin karkealla telalla, jolloin pintaan tulee hieman enemmän tekstuuria. Ajatuksena oli, että täysin tasainen ja kiiltävä pinta on vaikeampi pitää siistinä, kun taas epätasaisempi pinta peittää pienet lommot paremmin. Maston ympärille maalattiin vielä erikseen yksi kerros maalia, johon oli sekoitettu Hempelin Anti Slip -karhennushelmiä, jotta toiminta maston ympärillä esimerkiksi spinaakkeripuomin kanssa on turvallisempaa.


Valmis maalipinta näyttää keltaisessa teltassa vielä tummemmalta

Kannen maalaaminen oli varsin vaivatonta Tikkurilan maalisarjalla, mutta jälkikäteen arvioituna Temadur-sarjan maaleilla on se onneton haitta, että niitä saa ainoastaan kolmen litran pakkauksissa. Näin ollen mahdollisten korjaustöiden yhteydessä uuden maalin hankkiminen tulee paljon kalliimmaksi kuin kuluttajatuotteiden yhteydessä. Toisaalta, Temadur oli ainoita kaksikomponenttisia ja kulutusta kestäviä maaleja, joita sai sävytettynä moniin eri väreihin.

Pari tusinaa työvaihetta on jäänyt dokumentoimatta...

Huh huh. Touhua riittää. Kansi on maalattu, maston ympärille on maalattu karhennukset, kannen ja parraslistan sauma (ja tusina muuta saumaa) on siattu, heloja on kiinnitetty, niitä paria alkuperäistä helaa, jotka tulevat kiinni veneeseen, onkunnostettu, keskikonsolia on rakennettu, muutama osa ollaan jo lakattukin, parraslistat on pyöristetty, ja niin edelleen, ja niin edelleen. Ja sitten on hiottu ja hiottu ja hiottu ja hiottu...

Ja se, joka kokee suurella vaivalla tekemänsä työvaiheen jääneen vaille mainintaa (ja itse asiassa kaikki muutkin), tuntekoon piston sydämessään; kaikessa tohinassa olemme laiminlyöneet blogin ylläpidon tyystin. Itse asiassa työvaiheiden valokuvaaminenkin meinaa unohtua. Nyt skarppaamme, ja huomenna aloitettavasta kyllästyksestä lupaamme tehdä täyden selon.

Kuvassa yksityiskohta dacaponkeltaisesta kannesta. Tässä kuvassa parraslista on vielä pyöristämättä.

Istumalaatikon kalustus

Kisenin viimeistelysuunnitelmat ovat jo pitkällä. Pellavaöljyt ja pineenitärpätit on jo hankittu ja ensi viikolla pitäisi alkaa kyllästyksen. Myös lakkojen ja maalien valintaa on pohdittu, mutta niiden hankkimiseen on vielä viikko pari, kun kyllästysaineet imeytyvät.

Istumalaatikon keskikonsoli kipparin näkökulmasta

Samaan aikaan suunnittelu on siirtynyt rakenteellisista ratkaisuista sisustukseen. Säilytämme Kisenin alkuperäisen kansijaon istumalaatikon muodon ja koon osalta, mutta istumalaatikon sisäosat pyrimme rakentamaan nykyaikaisten vaatimusten mukaan.

Tästä syystä juoksevaan rikiin ja isopurjeeseen liittyvät kontrollit keskitetään istumalaatikon keskelle tulevaan konsoliin. Mahongista ja vanerista rakennettavaan keskikonsoliin tulevat tavallisesti istumalaatikon pohjalle ja reunoille sijoitetut säädöt, mutta konsolissa ne ovat jatkuvasti käden ulottuvilla ilman kyyristelyä. Vastaava yksikkö tulee myös istumalaatikon etulaitaan, jonne tulevat purjeiden trimmit ja fallit.

Keskikonsoli keskigastin näkökulmasta

Kipparille keskikonsolissa tärkeimmät ovat hekki ja kompassi, sekä lenssillä storan skuutti. Keskigastille konsolista löytyvät barduunat ja kryssillä stora. Pilssipumppu on kumman tahansa gastin ulottuvilla kun siihen vain löytyy sopiva hetki.

Kompassiksi tulee Suunnon K-95-taktiikkakompassi, jonka nappasimme edullisesti poistohyllystä. Kuuleman mukaan Suunto on lopettamassa jo 1960-luvulla aloitetun purjehduskompassien valmistamisen, nyt on siis hyvä aika ostaa uusi kompassi!

Uusi painos Träbåtsrenovering-kirjasta

Paljon kehutusta Thomas Larssonin Träbåtsrenovering-kirjasta on vihdoin otettu uusi painos. Aikaisempi, vuoden 2002 painos ehti olla jo pitkään poissa kauppojen hyllyiltä ja alkoi kerätä hiukan hintaa myös antikvariaateissa. Nyt julkaistu painos on uudistettu ja täydennetty ja tulee varmasti olemaan ehdottoman tärkeä osa kaikkien puuveneenomistajien kirjahyllyä.



Thomas Larssonin kirja kattaa kaikki tärkeimmät puuvenetyöt kunnossapidosta korjauksiin ja on ehkä ainoa laaja pohjoismaalainen teos aiheessaan. Kymmenien amerikkalaisten puuvenekirjojen rinnalla Larssonin kirja korostaa hiukan erilaista otetta veneiden kunnostukseen ja ylläpitoon. Jo pelkästään tästä syystä kirja on tärkeä puuveneilylle.

Thomas Larsson on työskennellyt puuveneiden kunnostuksen parissa yli kolmekymmentä vuotta, joten kirja perustuu pitkän ajan kuluessa kerättyyn tietoon ja kokemukseen. Merkittävä osa Träbåtsrenovering-kirjan artikkeleista on alunperin julkaistu Veteranbåten-lehdessä, johon Larsson on kirjoittanut puuveiden kunnostusta ja ylläpitoa koskevia artikkeleja vuodesta 1994.

Suomessa Stora boken om träbåtsrenovering - Grundtekniker, underhåll, reparationer -kirjaa myyvät ainakin monet nettikirjakaupat noin 35 euron hintaan.

Arvid Laurinin Vis-a-vis myynnissä

Arvid Laurinin suunnittelema ja Wileniuksen telakalla rakennettu FIN-009 Vis-a-vis on myynnissä Suomenlinnassa. Ingmar Nylundille talvella 1951-52 rakennettu Vistra oli viimeinen Helsingin olympialaisiin valmistunut suomalainen viisvitonen. Vene ei menestynyt olympialaisten karsinnoissa, mutta sillä on vahva sukutausta, joka edelleen näkyy sen kisatuloksissa.

Vis-a-vis:n suunnitellut Arvid Laurin oli Helsingin olympialaisten alla kuuma nimi purjevenepiireissä. Laurin oli niittänyt jo aikaisemmin mainetta rohkeilla ja kokeellisilla vitosillaan, jotka veivät kilpavenesuunnittelua vahvasti eteenpäin, mutta keräsivät myös kritiikkiä epätavanomaisuudellaan.


FIN-009 Vis-a-vis Suomenlinnan pursiseuran satamassa

Ehkä tunnetuin Laurinin vene on kosterimallinen ja kutteririkattu 5 m-luokan vene SWE-035 Gullmar II, joka oli rohkea irtiotto luokan perinteistä, mutta vähemmän menestyksekäs. Myöhemmin rakennetussa SWE-066 Gullmar III:ssa näkyy jo selvästi Laurinille tyypilliset linjat ja vene menestyi viitosluokassa erinomaisesti. Lopullisesti Laurin lunasti paikkansa 6 mR-luokan veneellä SWE-062 Trickson VI, joka voitti NJK:n Kultapokaalin vuonna 1950.

Kun Kansainvälinen purjehtijaliitto vahvisti 5.5 m-luokan Arvid Laurin alkoi nopeasti suunnittelemaan veneitä myös tähän mittasääntöön. Kaikkiaan kymmenen seitsemästätoista Ruotsissa ennen Helsingin olympialaisia rakennetusta viisvitosesta oli Laurinin käsialaa. Itse kisoihin osallistui kaksi Laurinin venettä, portugalilaisten vuokraama SWE-001 Sjöhäxa ja Suomen FIN-010 Teresita. Vuonna 1956 Laurinin piirtämä SWE-024 Rush V voitti Melbournen olympialaiset.


Vis-a-vis:n linjat ovat tunnistettavaa Laurinia

Olympialaisten jälkeen Vis-a-vis kilpaili ahkerasti Peter Tallbergin omistuksessa ja vene pysyi radoilla 1990-luvun loppuun asti eri omistajien kipparoimana. Vuosien 1986-96 ranking-kisoissa Vis-a-vis:llä on 17 lähdössä 6 ensimmäistä sijaa, 6 toista sijaa ja 4 kolmatta sijaa ja vuosien 1989-98 Kruunuvuorenselän regatassa 11 lähdössä 2 ensimmäistä sijaa, 4 toista sijaa ja 3 kolmatta sijaa.

Viime vuodet Vis-a-vis on ollut pääosin päiväpurjehduskäytössä. Venettä on huollettu hyvin ja viimeisen kymmenen vuoden aikana merkittävä osa rungon saumoista on rimoitettu ja veneeseen on rakennettu uusi vanerikansi. Samalla joskus aikaisemmin rakennettu kansihytti purettiin.

Mahongin kyllästäminen

Koko Kisen-remontin suurin urakka, painokaarien vaihtaminen, ja siihen liittyvät messinkiruuvien ja puutulppien uusiminen valmistuvat pian. Tästä eteenpäin painopiste on viimeistelyssä ja siinä isoin, ja veneen kestävyyden kannalta tärkein, vaihe on kyllästäminen.

Kyllästäminen on selvästi puuveneilyn suuria vedenjakajia - joissain maissa jalopuita ei kyllästetä lainkaan, joissain kyllästetään lähes kaikki puulajit. Jotkut neuvovat kyllästämään mahonkia vain kiinanpuuöljyllä, toisten mielestä kaikille puille käyvät kaikki öljyt. Loppujen mielestä luonnonöljyt ovat ajanhukkaa ja vain teolliset Impreg ja Owatrol ovat luottamuksen arvoisia. Kyllästeiden ohenteet jatkavat riitaa, mineraaliöljyt kuulemma kuivattavat ja vain pineenitärpätti sopii veneelle.


Kyljet on tapitettu melkein keulasta perään

Jarmo Niinimäki tavoittaa Puuveneemme-blogissa hyvin kyllästämiseen liittyvän tuskan. Tämä, kuten moni muukin puuveneilyyn liittyvä päätös on tehtävä pitkälti juoruihin, veikkauksiin ja musta tuntuu -arvioihin perustuen.

Jonkinlaista puolueetonta ja mietittyä tietoa on sentään edes vähän saatavissa. Suomenlahden puuveneilijät ry:n julkaisemat puuveneen hoito-ohjeet (pdf) ja Puuveneveistäjä-lehden artikkeli Kaikki puuveneen kyllästämisestä (pdf) avaavat vaihtoehtojen viidakkoa jonkin verran. Aikaisemminkin tässä blogissa mainitut Tuomas Raivion Viking-saaristoristeilijän kunnostusartikkelit ja Pekka Huhdan puutyö- ja askartelusivut kuvaavat myös hyvin kyllästämiseen liittyviä eri työvaiheita.


Monet saumat ovat auenneet kuumassa ja kuivassa ilmassa

Kisenin tapauksessa päädyimme pellavaöljyyn, eli pööhön, kuten venemiehet sanovat. Owatrol ja Impreg, jotka ovat pääosin soijaöljyä, sisältävät lisäksi kovetusaineita, jotka kyllä nopeuttavat kyllästämistä, mutta heikentävät kyllästysaineen imeytymistä puuhun. Monet Kisenin vanhat saumat irvistävät pahasti, joten on tärkeää että puuhun saadaan imeytettyä mahdollisimman paljon öljyä. Näin puu turpoaa, saumat menevät kiinni ja puu imee itseensä vähemmän vettä, jolloin se myös ravistuu hitaammin. Juuri puun turvottamiseen pellavaöljyn pitäisi parasta, sillä se imeytyy syvimmälle. Lisäksi pellavaöljy on lähellä tuotettu ja paljon käytetty aine. Sen varaan ja saatavuuteen on hyvä luottaa myös tulevaisuudessa.

Levittämiseen ajattelimme käyttää pumppuruiskua, jolla laajatkin alueet saa nopeasti katettua. Käsittelemme Kisenin sekä sisä- että ulkopuolelta, sillä kaikki vanha lakka on poistettu koko rungosta. Pellavaöljyä olemme arvioineet kuluvan noin 40 litraa ja imeyttämiseen pari viikkoa.

Kun puu on imenyt itsensä täyteen pinta pyyhitään kuivaksi, sen annetaan kuivua viikon tai kaksi ja lopuksi se viimeistellään tarvittaessa vernissalla ennen lakkausta. Kesän jo lämmettyä ei ole enää paras aika kyllästää, mutta nyt työ on silti tehtävä, jotta vene voidaan pintakäsitellä ennen talvea. Pidempi seisottaminen ei tule veneen kuntoa parantamaan.

Kyllästämiseen tarvittavien aineiden toimittajia löytyy netistä paljon. Asiallisen palvelumyönteisinä voi mainita ainakin seuraavat. Tarcon ja Norrex myyvät hyvään hintaan havupuutärpättiä eli pineenitärpättiä, joka tuntuu olevan juuri nyt erityisen pahasti kiven alla. Sini-Pellava myy pellavaöljyä suoraan pellolta ja toimittaa myös Matkahuollolla. Sateenkaarivärit myy sinkkinaftenaattia, jota käytetään kyllästämisessä homemyrkkynä.

Sellaisenaan pellavaöljy sopii kasvualustaksi varmasti kaikelle, mitä et halua veneessäsi kasvavan, joten sopivan myrkyn lisääminen on välttämätöntä. Samoin pellavaöljyä käytettäessä on tärkeää muistaa, että märät pellavaöljyrätit ja -purut syttyvät hanakasti tuleen omia aikojaan. Tästä syystä työmaan siisteys ja rättien ja muiden asianmukainen hävittäminen käytön jälkeen on ensiarvoisen tärkeää.

Kansi maalausvalmis

Kiinnityksen jälkeen kansi piti spaklata kahteen kertaan epoksikitillä saumojen, ruuvinreikien ja parin pienen kolhun kohdalta. Ensimmäinen kierros kittiä ja hiomista meni kolojen täyttämiseen, toisella kierroksella pinnasta sai tehtyä aivan tasaisen. Seuraavaksi päästäänkin maalaamaan kansi. Kanteen laitetaan vielä (ainakin) yksi kerros pohjamaalia ennen pintamaalia. Hyvässä lykyssä meillä on ensi viikonloppuna valmis, maalattu kansi. Silloin olemme taas askelen lähempänä kyllästystä - ja vesillelaskua.

Kittauksen ja hiomisen lopputulosta on hankala välittää kuvin. Esimerkkinä alla oleva kuva maalia vaille valmiista kannesta. Tasainen pinta on paikan päällä kaunis, mutta kuvassa näyttää lähinnä laikukkaalta, oli kittaus ja hionta tehty miten hyvin tahansa.

Kuvia kannen asennuksesta

Tässä vielä muutamia kuvia kannen asennuksesta. Mehän olimme valmistaneet talven aikana valmiita osia: keulakolmion, parraslistat ja kansilevyt, sekä näille paikat veneeseen. Nyt kun säät lämpenivät, osat oli viimein mahdollista kiinnittää.
















Tässä keulakolmio ja toisen puolen keulimmainen parraslista kiinni. Kuvassa näkyy hyvin ruuvien upotukset, ja parraslistan paikka keulakolmiossa ja kansikaaren kannattimessa.

















Sitten vaan toisenkin puolen keulimmainen lista huolellisesti oikealle paikalleen, ja ruuvit kiinni.

Tässä kuvassa keulakolmion ja parraslistojen ruuvien upotukset on jo tapitettu, ja liimaa levitetään kansilevyn kiinnittämistä varten. Huomatkaa parraslistaan jyrsitty kansilevyn paikka.

Kannen palojen saumojen viistoliitokset liimattiin epoksilla. Liimaukset puristettiin sauman päälle ruuvatulla rimalla, mikä oli vaivatonta ja toimi hyvin.

Vanerissa olevat upotukset kitattiin, mahonki tapitettiin. Viikonloppuna saumat ja ruuvien upotukset kitattiin ja hiottiin kertaalleen, ja parraslista höylättiin ja hiottiin samaan tasoon kansilevyn kanssa. Kaunis, yhtenäinen pinta vaatii onnistuakseen vielä uuden kierroksen kittausta ja hiontaa ennen kansilevyn maalausta. Lopullinen muoto on kuitenkin jo näkyä.

Kansilevyt paikallaan

Kaikki Kisenin kansilevyt ovat viimein paikallaan! Pohjamaalauksen jälkeen kansilevyt liimattiin ja ruuvattiin paikalleen kahden viimeisen viikon aikana ja nyt ollaan jo kannen viimeistelyssä.


Kisenin uusi kansi keulasta perään

Aikaisemmin sahatut viistoliitokset liimattiin epoksilla ja itse levyt kiinnitettiin kansikaariin ja kansikaaren kannattimiin Marin & Teknikillä. Kuivumisen jälkeen pääsimme tällä viikolla jo tasoittamaan ja spaklaamaan saumoja.


Tasoitetut saumat paistavat vielä rumasti valkoista pohjamaalia vasten

Viistoliitosten saumojen ja ruuvinreikien tasoittamiseen käytämme samaa epoksia kuin itse saumojen liimaukseen. Jotta epoksista saataisiin hyvä täytemassa lisäsimme siihen piituhkaa ja mikropalloja. Tavara tuntuu toimivan hyvin, mutta näyttää aika ronskilta valkoista kantta vasten.

Seuraavien parin viikon aikana kannen viimeistely jatkuu vielä. Parraslistojen ja kannen saumat on vielä tiivistettävä, istumalaatikon pisaralista asennettava ja kansi maalattava. Samaan aikaan työt jatkuvat kylkien ja pohjan kanssa - tärkeimpänä työvaiheena ruuvinreikien tulppaus, joka onkin edennyt oikein hyvin.

Ostetaan heloja, lukkoja ja muuta

Kannen ja rungon korjaustöiden edetessä on aika ajatella veneen purjehduskuntoon saattamista, ja Kisenin tapauksessa siinä tulee riittämään puuhaa. Tarkoituksena ei ole aluksi laittaa kaikkea uusimmasta ja parhaasta, vaan tarpeeksi hyvin jotta pääsee vauhtiin.

Viime vuoden ostoskierroksen jälkeen meillä on jo jotain kasassa, mutta tarvitsemme edelleen monenlaista helaa, lukkoa ja pylpyrää. Jos sinulla on nurkissasi pieneen veneeseen sopivia ylimääräisiä osia, niin laita meille sähköpostia osoitteeseen kisen(a)netti.fi. Pienetkin erät kiinnostavat!