Seuraavaksi kansi

Lauri on tehnyt viime viikkoina erinomaista työtä kölin kunnostamisen kanssa ja tulokset alkavat todellakin näkyä. Kun deadwood, keulasteevi ja kölipuut saadaan paikalleen niin rakenne kantaa taas itsensä. Silloin uskaltaa taas liikkua kannella vähän varmemmin ja alkaa purkaa kantta.

Tällä hetkellä kannen kunto on aika hyytävä. Aikaisemmin purettu osio paapuurin vanttien läpivientien ympäriltä paljasti pahaa jälkeä. Kannen tiikkirimojen tiivistykset ovat vuotaneet ja vesi on jäänyt rimoituksen ja alla olevan vanerikannen väliin. Tulos on sitten juuri sitä mitä voi odottaa. Vanerikansi on mädäntynyt ja vahinko on levinnyt parraslistaan, kansikaariin, kansikaaren kannattimiin ja kannen polvioihin. Ilmeisesti kuitenkin kylkien ylimmät laidat ja kaarien päät ovat vielä kunnossa. Nyt on siis aika lailla viimeinen hetki lähteä korjaamaan.


On vaikea sanoa milloin vahinko on tullut. Voi olla että kansi on ollut aivan kunnossa niin kauan kun Kisen on ollut vesillä. Mutta useampi vuosi säilytystä maalla on kai ollut viimeinen niitti. Tai viimeistään siinä vaiheessa kun Kisenin vieressä säilytetty vene on palanut ja polttanut mukanaan Kisenin teltan ja tilalle on vedetty vain pressu sitloodan päälle on alkanut kello tikittää. Lisää selviää varmaan kun saadaan kantta auki. Jos hyvin käy, rajoittuu vahinko vanttien ympärille.

Alla olevassa kuvassa näkyy hyvin tilanne kannen alla. Vanteille tulevat kansikaaret ovat aivan mustia ja valkoisessa vanerissa näkyy tummia läikkiä siellä täällä. Kansikaaren kannatin (kyljen ylälaidan mukaan juokseva kaari) on myös pahasti mustunut.

Kuvasta näkyy myös vantteihin tulevat metallikaaret, jotka kiertävät mastonjalan alitse toiselle puolelle. Vanhassa puisessa mastossa on ollut kolmet vantit, uudemmassa alumiinimastossa vain kaksi taaimmaista ovat käytössä.



Uusi kansi rakennetaan kosteussuojatusta vanerista, alkuperäisen mallin mukaan. Tai alkuperäisyydestä ei ole aivan täyttä varmuutta, koska kuvia veneestä on löytynyt vain yksi, eikä sen perusteella pysty sanomaan vielä mitään asiasta. Aikaisemmin hankkimissamme piirrustuksissa todetaan kannen olevan vaneria, mutta piirrustusten ja lopullisen rakenteen välillä on tehty suurempiakin muutoksia.

Muitakin hommia on. Kun ilmat lämpenevät ja päivät pitenevät päästään eteenpäin myös kylkien kyllästämisessä ja joskus vielä keväämmällä lakkaamaan ja maalaamaan.

Kölitukit

Hiihtolomaviikon ansiosta pääsin tekemään viisi täyttä työpäivää putkeen pilssiremontin parissa. Eerokin pääsi paikalle maanantaina ja torstaina. Hiihtolomaa edeltävällä viikolla olimme saaneet kölipuun aihion liimattua Sikaflexillä kasaan ja työstettyä suunnileen muotoonsa.


Hiihtolomalla aloitimme kölitukkien työstämisen. Etukäteen suurimmalta tuntunut ongelma oli kölipultin reikien poraaminen tukkeihin. Tekemällä muutamia muutoksia pylväsporakoneeseen saimme reiät porattua kuitenkin kohtuullisen helposti.



Pääsimme käyttämään vanhoja kölitukkeja malleiksi uusillle. Leikkasimme kölitukkien muodon vasta reikien poraamisen jälkeen. Ratkaisu osoittautui hyväksi, sillä emme saaneet reikiä kulkemaan täysin toivotulla tavalla. Olimme kuitenkin jättäneet riittävät työvarat ja pystyimme kompensoimaan reikien vinouden leikkaamisvaiheessa.

Alla olevassa kuvassa näkyy kölitukkien kaksiosainen rakenne. Se noudattaa alkuperäistä ratkaisua.



Kisenin pilssi on aika helpon muotoinen. Pilssin leveys ei juuri muutu pituussuunnassa, joten kölitukit ovat melko yksinkertaisen muotoisia. Tukit leikattiin pistosahalla. Terää kallistamalla kaikki tukit saatiin suoraan leikattua koko lailla oikeaan muotoonsa ja oikeisiin kallistuksiin. Pahimmillaankin muodon löytämiseen meni pari sovituskertaa.



Viikon tuloksena kölitukit ovat viimeistelyä vaille valmiit ja kölipuun ja -tukkien kiinnittäminen on enää muutamien työpäivien päässä. Enää puuttuu kölitukkien viimeistely, peräpolvion viimeistely, ja lautauran tekeminen kölipuuhun ja peräpolvioon. Sitten pitää odottaa, että ulkona on riittävän lämmintä liimaamiseen ja kölipuu saadaan paikoilleen.

Puutyöt edistyvät

Vihdoin ja viimein olemme saaneet tarvittavat materiaalit, jotta työ voi siirtyä purkamisesta rakentamiseen. Ensimmäisessä tilauksessa saimme siis tuhdin paketin irokoa ja mahonkia. Näillä pitäisi päästä pitkälle kölin kunnostamisessa ja ehkä jonkin matkaa kansiremonttiakin.



Kölistä vaihdamme pääosan deadwoodia, perästeevin polvion, osan keulasteevistä sekä kölin alimmat kylkilaudat. Vaikka vanhat osat ovatkin kehnossa kunnossa, saa niistä vielä mallia uusiin osiin. Paljon pidempää säilytysaikaa Kisen tuskin olisi enää kestänyt joutumatta kokkoon. Vanhan kölipuun toista metriä pitkä ja toista tuumaa paksu lankku halkesi pitkittäin kesken työn. Onneksi tämä tapahtui verstaalla eikä vedessä!

Uusi perästeevin polvio tehdään irokosta epoksiliimaamalla. Lisäksi kappaleet on kiinnitetty toisiinsa puutapeilla, jotka vahvistavat liitosta ja estävät palojen liikkumisen liimaamisen aikana. Näin lopullisesta kappaleesta tulee tarkalleen suunnitellun kokoinen ja työstövarat voidaan pitää pieninä. Alla olevasta kuvasta näkyy uuden polvion rakenne erinomaisesti, vielä ennen lopullista sovittamista ja työstämistä muotoon.



Tällä hetkellä Kisen kelluu kokonaan tukien varassa. Keulasteevi on poikki ja perästeevi ei ole oikeastaan missään kiinni. Alla olevassa kuvassa Lauri leikkaa viimeistä kölipulttia pois uuden deadwoodin tieltä. Puuvenetyömaalla laikkaaminen on aina kuumottavaa touhua, maassa on aina roskaa ja ilmassa pölyä, jotka kipinöiden kanssa muodostavat selvän riskin. Tästä syystä vartioimme työmaata aina useamman tunnin tulitöiden jälkeen ja puuhaamme muita ulkotöitä ohessa. Viimeaikaisissa pakkasissa tämä on toisinaan ollut vähemmän mukavaa!



Jonkin aikaa sitten saapui myös ensimmäisen kemikaalitilaus: sikaa, maaleja ja muuta tarpeellista. Kun pilssi saadaan umpeen alkaa töissä jälleen uusi vaihe - siirrytään rakentamisesta viimeistelyyn. Vaikka köli onkin vain ensimmäinen vaihe on todella rohkaisevaa nähdä miten projekti edistyy.

Kisen venemessuilla

Kävimme tänään porukalla venemessuilla katselemassa kevään meininkejä ja etsimässä sopivia liikkeitä tavarahankinnoille. Vain Juho ei töiden takia päässyt mukaan. Vierailun tulos ei ollut lainkaan surkea, parhaassa tapauksessa löysimme ainakin puutavarantoimittajan kansiremppaan ja purjeverstaan. Molemmissa oli kerrankin oikein rehti meno, hintoja ei salailtu eikä aloittelijakysymyksiä lyöty maahan. Näin sitä kai hankitaan asiakkaita oikeassa elämässä.

Lisäksi Lauri bongasi Kisenin kuvan Mahogany Yachting Societyn osastolta ja sai alustavan lupauksen lisätiedoista koskien venettämme. Katsotaan mitä tapahtuu.

Niin, ja jo purjehduskautta silmälläpitäen hankimme Windexin mastoon ja Eero taisi myös onnistua varustamaan itsensä valmiiksi skönariksi kiireestä kantapäähän.