lauantai 2. lokakuuta 2010

Pilssin laudoitus

Olimme jo jonkin aikaa toivoneet, että purkamiselle olisi tullut jo loppu, ja jäljellä olisi vain korjaamista. Pilssin laudoituksen kohdalla jouduimme kuitenkin antamaan vielä periksi ja päätimme purkaa pätkän pilssin ylintä lautaa veneen molemmilta puolilta.


Kaksi uutta lautaa korvaavat yhden vanhan

Pilssiin menevät kaaret olivat katkenneet joskus 60-luvulla ja ne olivat ilmeisesti olleet poikki jonkin aikaa ennen kuin kaarille laiminoitiin sisarkaaret tueksi. Tästä johtuen laudoitus oli pilssin kaarteen kohdalla pitkittäin ikään kuin aalloilla, niin että kölitukkien kohdalla laudoitus oli kohdallaan ja niiden välillä painunut sisäänpäin. Painelmista lautojen saumat olivat päässeet raolleen ja vettä tihkumaan lautojen väliin.


Uudet ja vanhat osat on kiusallisen helppo erottaa toisistaan

Tämän seurauksena laudoitus oli pilssin kaarteen kohdalta varsin huonossa kunnossa. Lautoja olisi voinut hyvällä omallatunnolla vaihtaa vielä muutaman parin, mutta päätimme rajata työn nyt vain kaikkein onnettomimpiin lautoihin. Loputkaan vedenalaisista laudoista eivät, tietenkään, ole aivan uudenveroisia, mutta niillä on sentään useampia vuosia palvelusaikaa jäljellä.

Pilssin viides lauta oli mennyt erityisen huonoon kuntoon keulan päästään, vaikka peränpuoleinen pää oli yhä kohtalaisen hyvässä kunnossa. Tästä syystä vaihdamme vain osan laudasta, paapuurin puolelta hiukan pidemmän pätkän ja styyrpuurin puolelta hiukan lyhyemmän.

Vanha lauta on vahvasti kaarella ja ensimmäinen yritys höyryttää lauta paikoilleen päättyi laudan halkeamiseen. Meille on yhä täysi arvoitus miten lauta on alunperin saatu taivutettua paikoilleen, mutta meidän ratkaisumme on tehdä lauta kahdesta kapeammasta laudasta. Tässä tavassa on enemmän työtä ja veneeseen tulee yksi pitkittäinen sauma lisää, mutta laudan istuvuus on paljon parempi kuin mitä olisimme millään muulla tavalla saaneet aikaan.

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Mielenkiintoinen artikkeli kaarien laminoinnista

Veneen kunnostusurakkaa tekeville tai suunnitteleville tiedoksi: Puuvene-lehdessä on menossa mielenkiintoinen juttusarja A-vene Ali-Baban kaarien vaihdosta. Tätä aihetta on käsitelty paljon myös meidän blogissamme, ja Puuveneen juttusarja kertoo yhden mielipiteen lisää aiheesta. Sarjasta on nyt julkaistu kaksi osaa lehden numeroissa 62 ja 63 (2010/2 ja 2010/3). Numerossa 62 on myös laaja historia veneestä. Jos et ole lehden tilaaja, niin toimituksesta saa tilata irtonumeroita myös arkistosta.


A-vene L-15 Ali-Baba (kuva Jorma Rautapää)

Ali-Baba ei ole ensimmäistä kertaa telakalla, vaan veneeseen on aikaisemmin tehty muun muassa laaja kansiremontti. Yhteisen purjenumeron, suunnittelijan ja rakennuspaikan lisäksi Ali-Baba ja Kisen jakavat siis myös melko samanlaisen kunnostushistorian.

Puuveneen jutussa esitellään varsin kätevä keino tehdä kaarisabluuna kovalevynpaloista yhteen kuumaliimaamalla. Itse kaaret tehdään tammisoiroista laminoimalla. Jos veneesi kaaret ovat siinä määrin raskasrakenteisia tai veneen muodot niin jyrkkiä, ettei kaaria voi tehdä höyryttämällä, suosittelen ehdottomasti tutustumista tähän juttusarjaan. Artikkeleissa työvaiheet on kuvattu ja kuvitettu hyvin ja menetelmässä on muutamia hyviä oivalluksia, jotka olisivat auttaneet meitäkin.

lauantai 18. syyskuuta 2010

Parraslistan ja kansivanerin sovitus

Voi voi, kun taas on kaikilla työ- ja opiskelukiireitä, putkiremontteja, sun muita esteitä veneen korjaamiselle; telakkapäiviä on tänäkin syksynä harmillisen vähän. Kaikesta huolimatta työmaa edistyy, vaikkakin välillä hitaammin kuin haluaisimme.

Tänään aloimme valmistella itse kannen kiinnitystä kesällä tehtyjen tukirakenteiden päälle. Ennen täytyy varmistaa 9 mm vanerilevyllä sovittamalla, että vaneri istuu muotoon, ja tukirakenteet kantavat joka kohdasta, ja tarvittaessa sovittaa hiomalla. Lisäksi täytyy tehdä parraslista.

Jyrsimellä tehty parraslistan paikka ja vanerista tehty parraslistan malli

Löytääksemme oikean työtavan teimme ensin parraslistan malleja vanerista. Vaneriin voi huomattavasti huolettomammin koeajaa erilaisia jyrsimen ohjurien asentoja, yms. Tällä tavoin voi sekä säästää hieman mahonkia, että varmistaa, että parraslistoista tulee mahdollisimman tarkoituksenmukaiset.

Parraslistan malli paikallaan


Parraslista on lopullisessa rakenteessa, paitsi tekemässä ryhdikästä ulkonäköä kannen reunoihin, myös uhrin asemassa; sen tehtävä on estää kosteutta pääsemästä kannen saumoista alempiin rakenteisiin.

Keulakolmio pitää niin ikään viimeistellä. Kannen muoto oli höylätty kansikaariin, kansikaarenkannattimiin ja kuningaslautoihin, mutta keulakolmiossa valmista muotoa ei vielä ollut. Tänään liimasimme kuningaslaudan kiinni keulakolmioon, ja keulakolmion päälle lisää puuta työstövaraksi. Tähän liimaamalla tehtyyn palikkaan teimme sitten hiomalla kauniin, vähän kaarevan muodon, ja tietenkin parraslistan paikan. Nyt kansivaneria varten tehty taso jatkuu keulaan asti.



Keulakolmio viimeisteltynä. Nyt voi itse kansivaneria alkaa sovittamaan paikalleen.

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Rinnakkaislaminointi

Olin miettinyt rinnakkaislaminoinnin mahdollisuuksia jos aikaisemmin, mutta keväällä 8mR Windyn työmaalla käydyssä keskustelussa kuulin ensimmäisen kerran, että tekniikkaa on oikeastikin käytetty. Meille tieto tuli liian myöhään, mutta ehkä tämä ratkaisu voisi helpottaa jotain toista kunnostusprojektia. Tässä lyhyesti esittely rinnakkaislaminointiin, niin kuin minä olen sen ymmärtänyt.


Voisiko laminointi onnistua näin?
Punainen on veneen alkuperäinen kaari, vihreä on sen rinnalla laminoitava uusi kaari ja keltaisella on kuvattu L-kirjaimen muotoiset tuet, jotka ruuvataan kiinni vanhaan kaareen. Uuteen kaareen tulevaa puristusta voi liimauksen aikana vielä entisestään vahvistaa lyömällä tukien ja uuden kaaren väliin kiilat. Pelkästään ruuveilla kiristämällä puristuksesta tuskin saa riittävää.

Tämän menetelmän ideana on, että laminointi voitaisiin tehdä paikallaan veneessä, jolloin uuden kaaren istuvuus saadaan mahdollisimman hyväksi. Liimauksessa käytetään hyväksi purettavia rakenteita, siis vanhoja kaaria, jolloin säilytettäviin osiin ei jäisi mitään jälkiä. Luonnollisesti tämä menetelmä ei sovi joka paikkaa, esimerkiksi kohtiin, joissa veneen runko muuttaa voimakkaasti muotoaan. Tällöin vieressä laminoitu kaari olisi joka tapauksessa liian eri muotoinen sopimaan vanhan kaaren paikalle. Silti tällä tavalla voisi saada suurimman osan veneen kaarista laminoitua helposti paikallaan veneessä ja, näin ollen, mahdollisimman vähällä sovittamisella.
Jos tiedätte käytännön esimerkkejä rinnakkaislaminoinnin käytöstä, niin niistä olisi hauska kuulla.

lauantai 4. syyskuuta 2010

Pilssin kaaret

Pääsimme vielä kerran pasuttamaan saarnipuuta kun teimme pilssiin kaaret. Alkuperäisessä rakenteessa samat kaaret jatkuivat kölipuusta aina partaaseen saakka. Vanhat kaaret olivat ikäänkuin S-kirjaimen muotoisia, taipuen ensin jyrkästi ulospäin kaaren noustessa pilssistä, ja sitten veneen laidan mukana takaisin sisäänpäin kohti parrasta. Tämä muoto on todistettavasti liian vaikea; kaikki alkuperäiset kaaret olivat poikki jyrkimmän taivutuksen kohdalta, kölin yläosasta. Alkuperäisten kaarten rinnalle olikin jo aikaisemmissa remonteissa lisätty uusia, rinnakkaisia kaaria rakennetta tukemaan.


Alkuperäiset, katkenneet kaaret ja myöhemmin lisätyt vahvistukset.

Emme itse edes yrittäneet tehdä kestäviä S:n muotoisia kaaria, vaan teimme suoraan kahdet kaaret. Toiset ulottuvat partaalta kölitukkien luokse, ja pilssin erilliset kaaret ulottuvat kölitukkien päiden luota kölipuuhun asti.

Koska pilssin kaarten muoto on jyrkkä, sahasimme ne vielä pitkittäissuunnassa kahtia taivutettavan osan kohdalta, jolloin ne taipuvat ja kestävät paremmin. Lopuksi tämä osittain kahteen osaan sahattu kaari vahvistetaan liimalla.


Pilssin uudet kaaret.

Puoliväliin asti halkaistujen saarnikaarten päistä näkee selvästi kuinka ulompi puolisko on taivutettuna tullut parin kymmenen sentin matkalla yli sentin pidemmälle kuin sisempi puolisko. Ei siis ihme, että alkuperäiset kaaret eivät kestäneet - taivutus on todella raju.

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Uusi venepukki

Saimme kovan metsästyksen jälkeen viimein hankittua Kisenille uuden venepukin. Ilmoituksemme oli osunut sattumalta kaverin silmiin, jonka takapihalla lojui käyttämättömänä hyväkuntoinen AB L. Press & Son:in pieni venepukki.


Uusi venepukki, vielä palasina

Samaa venepukkia myy myös Waltic, mutta uuden pukin hinta (> 700 eur) oli meille aivan kestämättömän kova. Pukista puuttuu kölille tarkoitettu keskituki, mutta onnistunemme korjaamaan sen ongelman ominkin voimin.

Nyt meillä on taas yksi huoli vähemmän ja voimme periaatteessa keskittyä taas kunnostamiseen. Veneen, teltan ja pukin talvikuntoon laittamisessa taitaa tosin olla vielä hieman puuhaa.

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Tulpparalli

Kunnostustyö alkaa hiljalleen edetä siihen vaiheeseen, että pääsemme viimeistelemään veneen kylkiä. Aluksi kaikki vaihdetut ruuvit tulpataan ja kyljet hiotaan. Tätä seuraa kyllästäminen ja lopulta lakkaus, johon pääsemme ehkä ensi keväänä.


Uusia tulppia vanhassa kyljessä

Kisenin kyljessä tulppia riittää vaihdettavaksi helposti kolmatta tuhatta, homma ei siis ole mitenkään pieni. Olemme tehneet tulppia puhdetöinä kaikista mahongin jämistä, joita muista työvaiheista on jäänyt, ja naputelleet niitä paikalleen milloin ehdimme. Nyt tahtia pitäisi vähitellen kiristää, että kyllästämiseen päästäisiin ennen kylmiä säitä.

Tulppien tekemiseen käytettävän materiaalin pitäisi mieluiten olla samasta rungosta, tai ainakin samaa puulajia, kuin laudan johon tulpat tulevat, jotta tulppien ja laudan värisävyt olisivat mahdollisimman samat. Meidän tapauksessamme tämä ei ikävä kyllä ollut mahdollista, koska hondurasin tai karibian mahonkia, joista jommasta kummasta Kisen on alunperin tehty, ei ole juurikaan saatavilla enää.

Alla olevassa kuvassa näkyy vanhaa laudoitusta sekä hiomattomana, hiottuna että lakattuna. Ennen lakkausta selvästi tummemmat uudet sapelimahonkiset tulpat erottuvat selvästi, mutta lakkaus tasoittaa värieroja melko lailla. Kuvasta näkyy myös miten tulpat on asetettu syysuunnan mukaan pitkittäin lautoihin. Tämä on tärkeää, jotta puun turpoaminen ei halkaise lautaa, johon se on asetettu.


Lakka tasoittaa hyvin mahongin värieroja

Puutappien poraaminen ja nakuttelu paikalleen on melko suoraviivaista hommaa, johon ei liity juurikaan salatiedettä. Ratkaisevaa on, että tappipora on hyvälaatuinen ja terävä, muuten suuren tappimäärän poraaminen menee kihnuttamiseksi, johon hukkaantuu aikaa turhaan.

Sen sijaan tappien tasoittamisesta ja kiinnittämisestä on paljon erilaisia mielipiteitä ja neuvoja, joista kunkin kunnostajan pitää valita mieleisensä. Peter H. Spectren Planking and Fastening -kirjan sivulla 39 neuvotaan käyttämään tappien liimaamiseen mikropalloilla paksunnettua epoksia. Tulppien tasaamiseen taas vinkataan taltan sijaan kustomoitua yläjyrsintä. Tämä saattaisi olla meillekin sopiva ratkaisu, kun pääsemme kunnolla vauhtiin tapittamisen kanssa.

Tähän asti olemme käyttäneet kiinnittämiseen hiukan vanhaa puuvenelakkaa. Lakan etuna on melko hidas kuivumisaika, jolloin lakka voi maata purkissa pitkäänkin ilman, että se kuivuu työskentelyn aikana. Lakka ei myöskään erotu väriltään viimeistellystä puusta ja se kuivuu kovaksi ja helposti murtuvaksi, jolloin tulppien poistaminen on tarvittaessa helppoa.

Tasoitimme myös pienen koe-erän tulppia taltalla ja hiomapaperilla ja työ sujui ihan kivasti, vaikka huteja tuli niitäkin muutama. Pahimmillaan tappi katkeaa huonosta iskusta laudan pinnan alapuolelta ja se on korvattava uudella.

Woodenboat-lehden foorumin keskustelijoiden mielestä tulpanreiät pitäisi tulpata mahdollisimman pian poraamisen jälkeen. Tätä neuvoa emme tulleet ajatelleeksi, vaan vanhat tulpat on otettu pois jo yli vuosi sitten. Katsotaan, tuleeko tästä meille vielä vaikeuksia. Ainakin ensimmäiset koetapit näyttävät henkäyksen verran liian pieniltä reikiinsä, mutta tämä varmasti muuttuu, kun puu turpoaa kyllästämisen yhteydessä

Jos haluaa säästää itseään, niin tulppaamisen sijaan vesirajan alapuolella olevat ruuvinreiät voi kitata. Tällöin reiät pohjustetaan kyllästämisen jälkeen sellakalla ja kitataan liitukitillä. Työjärjestys on siis päinvastainen verrattuna puutappeihin, jotka laitetaan paikalleen ennen kyllästystä.

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Uutta laudoitusta II

Kiseniä on kunnostettu vuosien aikana useampaan otteeseen, aina vähän kerrallaan. Ainakin uusia kaaria on laitettu paikoilleen, peräsintä paikattu tai vaihdettu, kansikaaren kannattimia korjailtu ja koko kansi rakennettu uudelleen. Sen sijaan laudoitus on ilmeisesti kokonaan alkuperäistä.


Ruuvipuristimella kiinnitetyt palikat määräävät paikan pystysuunnassa

Yli viisikymppisistä puupurjeveneistä sanotaan, että niihin on joko tehty steevien vaihto ja pilssiremontti, tai se on seuraavana työlistalla. Näin oli myös Kisenin kanssa. Pilssin kunnostus oli yksi niistä työvaiheista, jonka totesimme välttämättömäksi jo veneen hankinnan yhteydessä. Kunnostuksen yhteydessä olemme vaihtaneet sekä deadwoodin että osan keulasteeviä. Niiden mukana vaihtoon menivät myös pilssin laudat.

Lautojen sovittaminen on aikaa vievää touhua, mutta sitäkin voi helpottaa muutamalla niksillä samaan tapaan kuin kaarien sovittamisesta, josta kirjoitimme aikaisemmin.


Pystyjanat osoittavat sovitettavan laudan paikan pituussuunnassa

Tärkein asia sovittamisessa on varmistaa, että lautaa sovittaa joka kerta samaan paikkaan. Jos lauta pääsee liikkumaan höyläysten välillä, on vaara, että lautaa sovitetaan aina eri kohtaan. Näin koloja ja kohoumia ilmestyy sinne, missä niitä ei ollut äsken, eikä työ edisty yhtään mihinkään. Esimerkiksi laudan ylälaitaa työstettäessä lauta saattaa nousta aavistuksen ylöspäin, kun materiaalia poistuu sovitettaessa. Tämä on harvoin ongelma, mutta kannattaa ottaa huomioon, jos sovittaminen on kovakätistä tai lauta on viimeinen aukkoon laitettava.

Sen sijaan pituussuunnassa paikan määrittäminen on erityisen tärkeää. Me ratkaisimme tämän piirtämällä pystyjanat sovitettavaan lautaan ja yläpuolella olevaan lautaan ja asettamalla laudat aina sovittamisen alussa niin, että jana jatkuu laudasta suoraan piikkisuorana. Tämä on selkeä ja helppo tapa varmistaa, ettei lautaa tule sovitettua milloin mihinkin.


Kenttähöyläpenkki nopeuttaa sovitustyötä

Hyvät työkalut ovat myös tärkeitä, terävä höylä ja höyläpenkki lähellä sovituspaikkaa nopeuttavat työtä paljon. Itse rakensimme yksinkertaisen höyläpenkin veneen alle, jolloin lautaa voi sovittaa ja työstää vain parin metrin päässä toisistaan.

Jos lautoja on vaihdettavana monta, on sovitettavan laudan toinen reuna hyvä höylätä suoraan 90 asteen kulmaan. Tällöin mahdollinen viiste kahden laudan välillä tulee tehtyä vain toiseen laudoista, ja sekin muun sovittamisen yhteydessä. Tämäkin säästää mukavasti aikaa.

torstai 22. heinäkuuta 2010

Ostetaan venepukki - OSTETTU

Kisen tarvitsee kipeästi uuden venepukin. Jos sinulla on käyttämätön venepukki, tunnet jonkun jolla on tai olet nähnyt sopivan lojumassa jossain, niin vinkkaa! Sopiva pukki olisi mielellään terästä ja noin kaksi metriä leveä, kolmisen pitkä ja vajaa puolitoista korkea, sekä kestäisi hiukan alle pari tonnia painoa. Parhaimmillaan pukki voisi olla purettavaa mallia.


Tämä venepukki on antanut kaikkensa

Kisenin nykyinen pukki on puusta rakennettu ja se on aika pahassa kunnossa. Pukkia on purettu, rakennettu uudelleen ja purettu edelleen kunnostuksen aikana, jotta kaikki kaaret ja kölipultit saatiin vaihdettua. Kaiken tämän seurauksena pukki alkaa olla aika viimeisimmillään, eikä ainakaan tarjoa riittävää tukea Kisenille missään muualla kuin nykyisessä sijoituspaikassa.

Pukkiehdokkaita voi tarjota minulle, yhteystiedot: Matias 040-5900 313, kisen(a)netti.fi.

Olemme ostaneet erinomaisen venepukin elokuussa!

torstai 8. heinäkuuta 2010

Parraslistan paikka

Pilssin laudoitus on edelleen työn alla, samoin kylkilautojen paikkaus. Kannen tukirakenteisiin höylätty kannen muoto alkaa sen sijaan olemaan valmis, joten kansiremontti eteni seuraavaan työvaiheeseen.

Valmiissa kannessa vaneri lepää kansikaarten, kansikaaren kannattimien ja osittain myös parraslistan päällä. Parraslistasta tulee L-kirjaimen muotoinen siten, että näkyviin jäävän osan lisäksi siinä on kansivanerin alle ulottuva lippa, joka muodostaa vanerin kanssa tiiviin liitoksen siten, ettei vesi valu saumasta sisään.

Tämä rakenne päätettiin tehdä niin, että kun on ensin höylätty kantta kantamaan kaunis muoto, niin lopuksi tehdään siihen jyrsimellä parraslistalle paikka.


Jyrsimen ohjurit kiinnitettynä kylkeen ja kansikaaren kannattimeen.

Jyrsimen kanssa saa olla tarkkana. Uran oikea syvyys vaati huolellista mittaamista. Onneksi Feston jyrsimessä on tarkka ja jämäkkä säätö. Leveyssuunnassa tarkkaan jälkeen päästään asentamalla puristimilla ja nauloilla ohjurit kiinni kansikaaren kannattimeen ja ylimpään lautaan. Jyrsimeen kiinnitettävä metallinen ohjainkappale estää terää pääsemästä 1 mm lähemmäksi ohjuria.


Ohjureiden välistä jyrsitty ura on tarkka ja siisti.

Ulkolaitaan puristettu ohjuri myös estää lautaa repeämästä ja halkeilemasta uraa jyrsittäessä. Lisäksi on hyvä, että koneessa on tarpeeksi voimaa, ja terä on laadukas ja terävä.


Kannen muodon hahmottaa jo selvästi.

sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Uutisia kevätkokouksesta

Tämä on onnettomasti myöhässä, mutta pieni kertaus 5.5 m yhdistyksen kevätkokouksessa keskustelluista aiheista on varmaankin hyvä saada esille. Ennen varsinaista kokousta vierailimme vanhalla Raine Lindgrenin telakalla Ouritsaarissa katsomassa 8 mR veneen, FIN-8 Windyn, kunnostusta. Paikalla oli venepuuseppä Mika Louhivaara kertomassa projektista. Veneestä vaihdetaan kaikki kaaret, merkittävä osa laudoituksesta ja kölipuu, joten kyseessä on varsin suuren luokan remontti.


8mR Windy spinaakkeri lennossa (kuva Jorma Rautapää)

Tuttuun tapaan kevätkokouksen tärkeimmät uutiset koskivat kesän kisakalenteria. Viime aikojen luonnollisena erikoisteemansa on ollut myös vuoden 2011 maailmanmestaruuskisat Helsingissä.

Tänä kesänä viisvitosia nähdään ainakin Viaporin Tuopissa 14.8. ja luokkamestaruuskisoissa 21-22.8. Myös RRegatassa pari viikkoa sitten oli viisvitosia. Muita kesän 2010 kilpailukalenterin kiinnostavimpia kisoja klassisten veneiden omistajien kannalta ovat tänä viikonloppuna (3-4.7) oleva Helsingin Regatta, Stanton Chase Classic Nationals 21-22.8. ja Musto Classics 28-29.8. Kiinnostava on myös uusi tapahtuma, Nicolas Feuillatte Baltic Classic Master Cup, joka järjestetään Viaporin Tuopin aattona 13.8. (kisakutsu, pdf). Kisa on osa Baltic Classic Circuitia, jonka järjestää Scandinavian Classic Yacht Trust.

Lähestyvien maailmanmestaruuskisojen alla venemarkkinatkin ovat vilkastuneet. Kevään aikana myytiin K. Albin Johanssonin 1961 suunnitelema FIN-21 Caro V. Ostajina olivat Jyrki ja Janne Mäki Inkoosta. Lisäksi tällä hetkellä ainakin Raymond C. Huntin FIN-25 Caro VI ja Gösta Kyntzellin FIN-12 Pohjantähti II ovat myös myynnissä. Markkinalla on muutenkin liikehdintää, tarkempia tietoja julkisessa ja "hiljaisessa" myynnissä olevista veneistä saa luokkaliitosta.

Lisäksi Suomeen ollaan mahdollisesti ostamassa jopa kaksi modernia viisvitosta ensi kesän maailmanmestaruuskisoja varten. Yksi uusi klassinen vene, SWE-19 Lotten, saapui Suomeen jo toukokuussa samasta syystä.

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Suunnitelmat muuttuivat

Olemme jo useammassa artikkelissa pohtineet jigissä laminoinnin ja paikallaan laminoinnin etuja ja haittoja, ja tarkoituksena on ollut koko ajan kokeilla paikallaan laminointia pilssin sisarkaarien kanssa. Tärkein syy siihen, että valitsimme paikallaan laminoinnin pilssin kaarien tekemiseen oli jigissä laminnoista saadut huonot kokemukset.

Tämän suunnitelman mukaisesti aloitimme jonkin aikaa pilssin kaarien laminoinnin, mutta muutaman kokeilukappaleen perusteella voidaan todeta, ettei paikallaan laminointikaan aivan autuasta touhua ole.


Kaarien paikallaan laminointi

Puristukseen käytettiin aikaisemmin paikalla olleita lyhyitä laminoituja kaaria, joilla saatiin hyvä puristus koko pilssin kaarteen matkalle. Yllä olevassa kuvassa osa puristimista on jo purettu, tärkeimpänä vanhan kaaren puolessa välissä ollut iso puristin, joka puristi laminoitavat viilut koko palteen matkalta. Kaaren yläreunassa näkyvä vaalea pystyasennossa oleva mäntyrima on tuettu kannen rakenteisiin ja puristaa laminoitavien viilujen päät yhteen.

Itse paikallaan laminointi ei ole kovinkaan vaikeaa. Riittävällä määrällä puristimia ja erilaisia puristusvirityksiä saimme noin kolmemilliset viilut liimattua toisiinsa ilman suurempia ongelmia. Suurin vaikeus syntyy siitä, että viilujen oli oltava näin ohuita, jotta ne voitiin kylmälaminoida ongelmitta paikoilleen. Koska liimaiset viilut ovat kohtalaisen liukkaita, niitä voitiin liimata vain muutama kerrallaan, tai tarkemmin, ensin kolme, sitten kaksi lisää ja lopuksi vielä kaksi. Seitsemän viilua oli vähemmäismäärä, jotta lopullisella kaarella olisi tarpeeksi paksuutta ruuveja varten.


Laminointijigi pilssissä, vaaleat stringerit antavat oikean muodon

Tätä ongelmaa ei olisi, jos pilssin kaari olisi loivempi, joten toisenlaisiin sovelluksiin paikallaan laminointi voisi sopia hyvinkin. Olisimme voineet myös taivuttaa kaaret ensin paikalleen märkinä ja antaneet niitten kuivua muotoonsa, tai höyryttää ne, mutta loppujen lopuksi tämä ei olisi vähentänyt työvaiheita, vaan ainoastaan nopeuttanut jonkin verran itse liimausta.

Paikallaan laminointiin liittyy myös paljon alustavia työvaiheita ja viimeistelytöitä, joita emme olleet tulleet aluksi ajatelleeksi. Paikallaan laminointia varten oli rakennettava pitkittäiset tukirimat avoimeen pilssiin, joiden mukaan kaaret laminoitiin. Lisäksi, kun kaikki kolme liimauvaihetta olisivat valmiit olisi kaaret pitänyt vielä höylätä tasalevyisiksi ja siistiä.

Uusi suunnitelmamme on höyryttää pilssin kaaret saarnirimasta, mutta sillä erolla alkuperäiseen rakenteeseen, että halkaisemme rimat paksuussuunnassa yläpäästään, siltä matkalta, miltä ne asettuvat pilssin kaarteeseen ja asetamme ne osan matkaa rinnakkain kyljille nousevien kaarien kanssa. Yksi ja sama kaari ei siis mene partaalta pilssiin. Ajatuksenamme on, että höyryttämisessä on vain yksi työvaihe, jonka jälkeen kaaret ovat paikallaan ja pilssin laudoitus voidaan laittaa paikalleen. Lisäksi viimeisteleviä työvaiheita ei tarvita, kaarista tulee samantien tasaleveitä ja reunojen pyöristykset voidaan tehdä suoraan puutavaraan. Toivottavasti pilssiremontti saadaan nopeammin valmiiksi tällä tavalla.

Puuvenerakennuksen perusoppikirjan kirjoittajan, Ole-Jacob Brochin ohjeen mukaan rimojen odotetun kestävyyden voi laskea kaavasta K = r / d, jossa K on kestävyys, r on taivutettavan kaaren säde ja d on riman paksuus. Tavoiteltava K:n arvo on yli 14 ja optimi on yli 20. Useimmissa rakenteissa kaaren säde on vaikea määrittää tarkasti, mutta arvioimme, että Kisenin pilssin kaari on tiukimmillaan noin 125 mm. Kisenin painokaaret ovat noin 21 mm paksuja, joten halkaistuna ne ovat noin 2 x 9 mm (sirkkelin terän paksuus on noin 3 mm). Tällöin K:n arvoksi saadaan (125 / 9 =) 13,8, toisin sanoen aivan kestävän rakenteen minimi.

Kuvavaa on, että alkuperäisten kaarien K < 6, tältä pohjalta ei ole lainkaan yllättävää, että Kisenin alkuperäiset pilssikaaret olivat katkenneet jo 1960-luvun alussa. Kisaveneitä ei aikoinaan rakennettu kestämään vaan veneiden ja mittaluokkien nopea vaihtuminen nähtiin osana lajin kehitystä.

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Kisakatsaus vuodelta 1955

Verkkaisen sunnuntain piristykseksi bongasin HSS:n Klassikkokomitean Facebook-sivulta mainion kisakatsauksen Ruotsin purjehduskesästä vuodelta 1955. Kymmenminuttisessa videossa käydään läpi tärkeimmät kisat Marstrandissa, Visbyssä ja Sandhamnissa, sekä KSSS:n 125-vuotisjuhlat. Mukana juhlimassa ovat kaikki Pohjolan kuningashuoneet, tottakai.


SVT Play Seglingssommaren 1955

Kisoissa nähdään monia viisvitosia, jotka olivat tuohon aikaan kovassa nousussa kansainvälisesti. Ruudussa vilahtavat US-1 Complex II, FIN-4 Trial ja monet ruotsalaiset veneet. Myös Kisen oli tuona vuonna kisaamassa Ruotsissa, mutta en nähnyt venettä yhdessäkään pätkässä. Etenkin videon loppupuolella näkyvät kuvat Kanholmin selän kisoista kahdenkymmenen metrin tuulessa ovat näkemisen arvoiset!

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Perän paikkaus

Yksi jo aivan projektin alussa tunnistetuista korjauskohteista oli joukko styyrpuurin puoleisia lautoja aivan veneen perässä. Veneen perän rakenne vaikuttaa kaiken kaikkiaan hiukan puolivillaisesti suunnitellulta, sillä juuri ennen peräpeiliä laudat ohenevat kolmanneksella, jolloin ruuvien suojana oleville tulpille ei jää juurikaan tilaa.


Perän laudat, kaksi vaihdettu, kolme jäljellä

Laudanpäiden ohkaisuudesta johtuen osa tulpista on jossain välissä irronnut ja vesi päässyt ruuvinrei'istä rakenteisiin. Lopputuloksena lautojen päät ovat lahonneet ja revenneet osittain irti peräpeilistä.

Miksi laudat on ohennettu tällä tavoin? Maalaisjärjellä ajatellen laudat olisi voinut yhtä hyvin liittää peräpeiliin normaalipaksuisina. Kisenin kylkilaudat ovat noin 12 milliä paksuja, joten ilman ohennusta peräpeiliin olisi tullut alle sentti lisää leveyttä. Tämä olisi tuskin ollut kriittistä ulkonäölle tai nopeudelle. Osassa Kisenin vanhoista piirrustuksista veneessä on pitkä negatiivinen peräpeili, joka eroaa suuresti nykyisestä. Jää epäselväksi, onko suunnitelmia ehkä muutettu viime hetkellä, ja olisiko tämä johtanut hätäiseen ratkaisuun peräpeilin viimeistelyssä.


Viistoliitos työn alla

Uudet jatkopalat liitettiin vanhoihin lautoihin viistoliitoksilla. Yllä olevassa kuvassa vanha, jatkettava lauta on väännetty ulos rungosta kiilan ja lyhyen laudanpätkän avulla. Oikeassa reunassa näkyvä tumma puupala on ruuvattu väliaikaisesti kiinni jatkettavaan lautaan viistoliitoksen höyläämistä varten. Vastaava viistoliitos höylättiin luonnollisesti myös uuteen jatkopalaan.


Viistoliitos liimattavana

Jatkopalat liimattiin kiinni jo luottoliimaksemme muodostuneella Soudalin polyuretaaniliimalla, joka vallitsevissa olosuhteissa kuivuu alle tunnissa. Kun liima kuivuu nopeasti päästään uusi kappale viimeistelemään lähes välittömästi. Kuvassa näkyvä ohut muovikalvo on suojaamassa puristukseen käytettyjä puukappaleita ja ympäröiviä rakenteita saumasta pursuavalta liimalta.


Uusi rakenne rungon sisältä

Lautojen jatkoliitokset jaettiin eri kaarien kohdalle niin, ettei kahdessa vierekkäisessä laudassa ole koskaan liitosta samassa kohtaa. Näin paikatun kohdan pitäisi olla ainakin yhtä kestävä kuin vanhan rakenteen.

Jatkokappaleita sovitettaessa on hyvä noudattaa samaa periaatetta kuin venettä laudoittaessa. Toisin sanoen, että uuden laudan yläreuna jätetään aina 90-asteen kulmaan ja ainoastaan alareunaan tehdään kallistus viereisen laudan mukaan. Näin aikaa ei tuhlaannu molempien reunojen sovittamiseen.

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Uusi keulakolmio

Osana kannen rakenteiden uusimista Lauri veisti Kiseniin myös uuden keulakolmion. Keulakolmio on aivan veneen keulassa ja yhdistää keulasteevin kylkiin, kansikaaren kannattimiin ja kuningaslautaan. Se tukee myös altapäin kannen etureunaa, jossa liikutaan paljon ja, etenkin rantauduttaessa, joskus rajustikin.


Keulakolmion viisteet työn alla

Keulakolmio veistettiin tukevasta mäntylankusta, jotta siinä on riittävästi paksuutta sekä kiinnityksiä, että kuningaslaudan upotusta varten.


Uusi keulakolmio paikallaan

Yllä olevassa kuvassa näkyy vielä styyrpuurin ylimpään lautaan viime vuonna tullut halkeama, jonka paikkasimme viime kerralla. Laudasta repesi osa yläreunasta vanhaa parraslistaa irroitettaessa. Kun perän laudat, tämä ja istumalaatikon kohdalla paapuurin puolella oleva vastaava repeämä on paikattu alkavat vedenpäälliset osat rungosta olla kunnossa.