Uusi venepukki

Saimme kovan metsästyksen jälkeen viimein hankittua Kisenille uuden venepukin. Ilmoituksemme oli osunut sattumalta kaverin silmiin, jonka takapihalla lojui käyttämättömänä hyväkuntoinen AB L. Press & Son:in pieni venepukki.


Uusi venepukki, vielä palasina

Samaa venepukkia myy myös Waltic, mutta uuden pukin hinta (> 700 eur) oli meille aivan kestämättömän kova. Pukista puuttuu kölille tarkoitettu keskituki, mutta onnistunemme korjaamaan sen ongelman ominkin voimin.

Nyt meillä on taas yksi huoli vähemmän ja voimme periaatteessa keskittyä taas kunnostamiseen. Veneen, teltan ja pukin talvikuntoon laittamisessa taitaa tosin olla vielä hieman puuhaa.

Tulpparalli

Kunnostustyö alkaa hiljalleen edetä siihen vaiheeseen, että pääsemme viimeistelemään veneen kylkiä. Aluksi kaikki vaihdetut ruuvit tulpataan ja kyljet hiotaan. Tätä seuraa kyllästäminen ja lopulta lakkaus, johon pääsemme ehkä ensi keväänä.


Uusia tulppia vanhassa kyljessä

Kisenin kyljessä tulppia riittää vaihdettavaksi helposti kolmatta tuhatta, homma ei siis ole mitenkään pieni. Olemme tehneet tulppia puhdetöinä kaikista mahongin jämistä, joita muista työvaiheista on jäänyt, ja naputelleet niitä paikalleen milloin ehdimme. Nyt tahtia pitäisi vähitellen kiristää, että kyllästämiseen päästäisiin ennen kylmiä säitä.

Tulppien tekemiseen käytettävän materiaalin pitäisi mieluiten olla samasta rungosta, tai ainakin samaa puulajia, kuin laudan johon tulpat tulevat, jotta tulppien ja laudan värisävyt olisivat mahdollisimman samat. Meidän tapauksessamme tämä ei ikävä kyllä ollut mahdollista, koska hondurasin tai karibian mahonkia, joista jommasta kummasta Kisen on alunperin tehty, ei ole juurikaan saatavilla enää.

Alla olevassa kuvassa näkyy vanhaa laudoitusta sekä hiomattomana, hiottuna että lakattuna. Ennen lakkausta selvästi tummemmat uudet sapelimahonkiset tulpat erottuvat selvästi, mutta lakkaus tasoittaa värieroja melko lailla. Kuvasta näkyy myös miten tulpat on asetettu syysuunnan mukaan pitkittäin lautoihin. Tämä on tärkeää, jotta puun turpoaminen ei halkaise lautaa, johon se on asetettu.


Lakka tasoittaa hyvin mahongin värieroja

Puutappien poraaminen ja nakuttelu paikalleen on melko suoraviivaista hommaa, johon ei liity juurikaan salatiedettä. Ratkaisevaa on, että tappipora on hyvälaatuinen ja terävä, muuten suuren tappimäärän poraaminen menee kihnuttamiseksi, johon hukkaantuu aikaa turhaan.

Sen sijaan tappien tasoittamisesta ja kiinnittämisestä on paljon erilaisia mielipiteitä ja neuvoja, joista kunkin kunnostajan pitää valita mieleisensä. Peter H. Spectren Planking and Fastening -kirjan sivulla 39 neuvotaan käyttämään tappien liimaamiseen mikropalloilla paksunnettua epoksia. Tulppien tasaamiseen taas vinkataan taltan sijaan kustomoitua yläjyrsintä. Tämä saattaisi olla meillekin sopiva ratkaisu, kun pääsemme kunnolla vauhtiin tapittamisen kanssa.

Tähän asti olemme käyttäneet kiinnittämiseen hiukan vanhaa puuvenelakkaa. Lakan etuna on melko hidas kuivumisaika, jolloin lakka voi maata purkissa pitkäänkin ilman, että se kuivuu työskentelyn aikana. Lakka ei myöskään erotu väriltään viimeistellystä puusta ja se kuivuu kovaksi ja helposti murtuvaksi, jolloin tulppien poistaminen on tarvittaessa helppoa.

Tasoitimme myös pienen koe-erän tulppia taltalla ja hiomapaperilla ja työ sujui ihan kivasti, vaikka huteja tuli niitäkin muutama. Pahimmillaan tappi katkeaa huonosta iskusta laudan pinnan alapuolelta ja se on korvattava uudella.

Woodenboat-lehden foorumin keskustelijoiden mielestä tulpanreiät pitäisi tulpata mahdollisimman pian poraamisen jälkeen. Tätä neuvoa emme tulleet ajatelleeksi, vaan vanhat tulpat on otettu pois jo yli vuosi sitten. Katsotaan, tuleeko tästä meille vielä vaikeuksia. Ainakin ensimmäiset koetapit näyttävät henkäyksen verran liian pieniltä reikiinsä, mutta tämä varmasti muuttuu, kun puu turpoaa kyllästämisen yhteydessä

Jos haluaa säästää itseään, niin tulppaamisen sijaan vesirajan alapuolella olevat ruuvinreiät voi kitata. Tällöin reiät pohjustetaan kyllästämisen jälkeen sellakalla ja kitataan liitukitillä. Työjärjestys on siis päinvastainen verrattuna puutappeihin, jotka laitetaan paikalleen ennen kyllästystä.

Uutta laudoitusta II

Kiseniä on kunnostettu vuosien aikana useampaan otteeseen, aina vähän kerrallaan. Ainakin uusia kaaria on laitettu paikoilleen, peräsintä paikattu tai vaihdettu, kansikaaren kannattimia korjailtu ja koko kansi rakennettu uudelleen. Sen sijaan laudoitus on ilmeisesti kokonaan alkuperäistä.


Ruuvipuristimella kiinnitetyt palikat määräävät paikan pystysuunnassa

Yli viisikymppisistä puupurjeveneistä sanotaan, että niihin on joko tehty steevien vaihto ja pilssiremontti, tai se on seuraavana työlistalla. Näin oli myös Kisenin kanssa. Pilssin kunnostus oli yksi niistä työvaiheista, jonka totesimme välttämättömäksi jo veneen hankinnan yhteydessä. Kunnostuksen yhteydessä olemme vaihtaneet sekä deadwoodin että osan keulasteeviä. Niiden mukana vaihtoon menivät myös pilssin laudat.

Lautojen sovittaminen on aikaa vievää touhua, mutta sitäkin voi helpottaa muutamalla niksillä samaan tapaan kuin kaarien sovittamisesta, josta kirjoitimme aikaisemmin.


Pystyjanat osoittavat sovitettavan laudan paikan pituussuunnassa

Tärkein asia sovittamisessa on varmistaa, että lautaa sovittaa joka kerta samaan paikkaan. Jos lauta pääsee liikkumaan höyläysten välillä, on vaara, että lautaa sovitetaan aina eri kohtaan. Näin koloja ja kohoumia ilmestyy sinne, missä niitä ei ollut äsken, eikä työ edisty yhtään mihinkään. Esimerkiksi laudan ylälaitaa työstettäessä lauta saattaa nousta aavistuksen ylöspäin, kun materiaalia poistuu sovitettaessa. Tämä on harvoin ongelma, mutta kannattaa ottaa huomioon, jos sovittaminen on kovakätistä tai lauta on viimeinen aukkoon laitettava.

Sen sijaan pituussuunnassa paikan määrittäminen on erityisen tärkeää. Me ratkaisimme tämän piirtämällä pystyjanat sovitettavaan lautaan ja yläpuolella olevaan lautaan ja asettamalla laudat aina sovittamisen alussa niin, että jana jatkuu laudasta suoraan piikkisuorana. Tämä on selkeä ja helppo tapa varmistaa, ettei lautaa tule sovitettua milloin mihinkin.


Kenttähöyläpenkki nopeuttaa sovitustyötä

Hyvät työkalut ovat myös tärkeitä, terävä höylä ja höyläpenkki lähellä sovituspaikkaa nopeuttavat työtä paljon. Itse rakensimme yksinkertaisen höyläpenkin veneen alle, jolloin lautaa voi sovittaa ja työstää vain parin metrin päässä toisistaan.

Jos lautoja on vaihdettavana monta, on sovitettavan laudan toinen reuna hyvä höylätä suoraan 90 asteen kulmaan. Tällöin mahdollinen viiste kahden laudan välillä tulee tehtyä vain toiseen laudoista, ja sekin muun sovittamisen yhteydessä. Tämäkin säästää mukavasti aikaa.

Ostetaan venepukki - OSTETTU

Kisen tarvitsee kipeästi uuden venepukin. Jos sinulla on käyttämätön venepukki, tunnet jonkun jolla on tai olet nähnyt sopivan lojumassa jossain, niin vinkkaa! Sopiva pukki olisi mielellään terästä ja noin kaksi metriä leveä, kolmisen pitkä ja vajaa puolitoista korkea, sekä kestäisi hiukan alle pari tonnia painoa. Parhaimmillaan pukki voisi olla purettavaa mallia.


Tämä venepukki on antanut kaikkensa

Kisenin nykyinen pukki on puusta rakennettu ja se on aika pahassa kunnossa. Pukkia on purettu, rakennettu uudelleen ja purettu edelleen kunnostuksen aikana, jotta kaikki kaaret ja kölipultit saatiin vaihdettua. Kaiken tämän seurauksena pukki alkaa olla aika viimeisimmillään, eikä ainakaan tarjoa riittävää tukea Kisenille missään muualla kuin nykyisessä sijoituspaikassa.

Pukkiehdokkaita voi tarjota minulle, yhteystiedot: Matias 040-5900 313, kisen(a)netti.fi.

Olemme ostaneet erinomaisen venepukin elokuussa!

Parraslistan paikka

Pilssin laudoitus on edelleen työn alla, samoin kylkilautojen paikkaus. Kannen tukirakenteisiin höylätty kannen muoto alkaa sen sijaan olemaan valmis, joten kansiremontti eteni seuraavaan työvaiheeseen.

Valmiissa kannessa vaneri lepää kansikaarten, kansikaaren kannattimien ja osittain myös parraslistan päällä. Parraslistasta tulee L-kirjaimen muotoinen siten, että näkyviin jäävän osan lisäksi siinä on kansivanerin alle ulottuva lippa, joka muodostaa vanerin kanssa tiiviin liitoksen siten, ettei vesi valu saumasta sisään.

Tämä rakenne päätettiin tehdä niin, että kun on ensin höylätty kantta kantamaan kaunis muoto, niin lopuksi tehdään siihen jyrsimellä parraslistalle paikka.


Jyrsimen ohjurit kiinnitettynä kylkeen ja kansikaaren kannattimeen.

Jyrsimen kanssa saa olla tarkkana. Uran oikea syvyys vaati huolellista mittaamista. Onneksi Feston jyrsimessä on tarkka ja jämäkkä säätö. Leveyssuunnassa tarkkaan jälkeen päästään asentamalla puristimilla ja nauloilla ohjurit kiinni kansikaaren kannattimeen ja ylimpään lautaan. Jyrsimeen kiinnitettävä metallinen ohjainkappale estää terää pääsemästä 1 mm lähemmäksi ohjuria.


Ohjureiden välistä jyrsitty ura on tarkka ja siisti.

Ulkolaitaan puristettu ohjuri myös estää lautaa repeämästä ja halkeilemasta uraa jyrsittäessä. Lisäksi on hyvä, että koneessa on tarpeeksi voimaa, ja terä on laadukas ja terävä.


Kannen muodon hahmottaa jo selvästi.

Uutisia kevätkokouksesta

Tämä on onnettomasti myöhässä, mutta pieni kertaus 5.5 m yhdistyksen kevätkokouksessa keskustelluista aiheista on varmaankin hyvä saada esille. Ennen varsinaista kokousta vierailimme vanhalla Raine Lindgrenin telakalla Ouritsaarissa katsomassa 8 mR veneen, FIN-8 Windyn, kunnostusta. Paikalla oli venepuuseppä Mika Louhivaara kertomassa projektista. Veneestä vaihdetaan kaikki kaaret, merkittävä osa laudoituksesta ja kölipuu, joten kyseessä on varsin suuren luokan remontti.


8mR Windy spinaakkeri lennossa (kuva Jorma Rautapää)

Tuttuun tapaan kevätkokouksen tärkeimmät uutiset koskivat kesän kisakalenteria. Viime aikojen luonnollisena erikoisteemansa on ollut myös vuoden 2011 maailmanmestaruuskisat Helsingissä.

Tänä kesänä viisvitosia nähdään ainakin Viaporin Tuopissa 14.8. ja luokkamestaruuskisoissa 21-22.8. Myös RRegatassa pari viikkoa sitten oli viisvitosia. Muita kesän 2010 kilpailukalenterin kiinnostavimpia kisoja klassisten veneiden omistajien kannalta ovat tänä viikonloppuna (3-4.7) oleva Helsingin Regatta, Stanton Chase Classic Nationals 21-22.8. ja Musto Classics 28-29.8. Kiinnostava on myös uusi tapahtuma, Nicolas Feuillatte Baltic Classic Master Cup, joka järjestetään Viaporin Tuopin aattona 13.8. (kisakutsu, pdf). Kisa on osa Baltic Classic Circuitia, jonka järjestää Scandinavian Classic Yacht Trust.

Lähestyvien maailmanmestaruuskisojen alla venemarkkinatkin ovat vilkastuneet. Kevään aikana myytiin K. Albin Johanssonin 1961 suunnitelema FIN-21 Caro V. Ostajina olivat Jyrki ja Janne Mäki Inkoosta. Lisäksi tällä hetkellä ainakin Raymond C. Huntin FIN-25 Caro VI ja Gösta Kyntzellin FIN-12 Pohjantähti II ovat myös myynnissä. Markkinalla on muutenkin liikehdintää, tarkempia tietoja julkisessa ja "hiljaisessa" myynnissä olevista veneistä saa luokkaliitosta.

Lisäksi Suomeen ollaan mahdollisesti ostamassa jopa kaksi modernia viisvitosta ensi kesän maailmanmestaruuskisoja varten. Yksi uusi klassinen vene, SWE-19 Lotten, saapui Suomeen jo toukokuussa samasta syystä.

Suunnitelmat muuttuivat

Olemme jo useammassa artikkelissa pohtineet jigissä laminoinnin ja paikallaan laminoinnin etuja ja haittoja, ja tarkoituksena on ollut koko ajan kokeilla paikallaan laminointia pilssin sisarkaarien kanssa. Tärkein syy siihen, että valitsimme paikallaan laminoinnin pilssin kaarien tekemiseen oli jigissä laminnoista saadut huonot kokemukset.

Tämän suunnitelman mukaisesti aloitimme jonkin aikaa pilssin kaarien laminoinnin, mutta muutaman kokeilukappaleen perusteella voidaan todeta, ettei paikallaan laminointikaan aivan autuasta touhua ole.


Kaarien paikallaan laminointi

Puristukseen käytettiin aikaisemmin paikalla olleita lyhyitä laminoituja kaaria, joilla saatiin hyvä puristus koko pilssin kaarteen matkalle. Yllä olevassa kuvassa osa puristimista on jo purettu, tärkeimpänä vanhan kaaren puolessa välissä ollut iso puristin, joka puristi laminoitavat viilut koko palteen matkalta. Kaaren yläreunassa näkyvä vaalea pystyasennossa oleva mäntyrima on tuettu kannen rakenteisiin ja puristaa laminoitavien viilujen päät yhteen.

Itse paikallaan laminointi ei ole kovinkaan vaikeaa. Riittävällä määrällä puristimia ja erilaisia puristusvirityksiä saimme noin kolmemilliset viilut liimattua toisiinsa ilman suurempia ongelmia. Suurin vaikeus syntyy siitä, että viilujen oli oltava näin ohuita, jotta ne voitiin kylmälaminoida ongelmitta paikoilleen. Koska liimaiset viilut ovat kohtalaisen liukkaita, niitä voitiin liimata vain muutama kerrallaan, tai tarkemmin, ensin kolme, sitten kaksi lisää ja lopuksi vielä kaksi. Seitsemän viilua oli vähemmäismäärä, jotta lopullisella kaarella olisi tarpeeksi paksuutta ruuveja varten.


Laminointijigi pilssissä, vaaleat stringerit antavat oikean muodon

Tätä ongelmaa ei olisi, jos pilssin kaari olisi loivempi, joten toisenlaisiin sovelluksiin paikallaan laminointi voisi sopia hyvinkin. Olisimme voineet myös taivuttaa kaaret ensin paikalleen märkinä ja antaneet niitten kuivua muotoonsa, tai höyryttää ne, mutta loppujen lopuksi tämä ei olisi vähentänyt työvaiheita, vaan ainoastaan nopeuttanut jonkin verran itse liimausta.

Paikallaan laminointiin liittyy myös paljon alustavia työvaiheita ja viimeistelytöitä, joita emme olleet tulleet aluksi ajatelleeksi. Paikallaan laminointia varten oli rakennettava pitkittäiset tukirimat avoimeen pilssiin, joiden mukaan kaaret laminoitiin. Lisäksi, kun kaikki kolme liimauvaihetta olisivat valmiit olisi kaaret pitänyt vielä höylätä tasalevyisiksi ja siistiä.

Uusi suunnitelmamme on höyryttää pilssin kaaret saarnirimasta, mutta sillä erolla alkuperäiseen rakenteeseen, että halkaisemme rimat paksuussuunnassa yläpäästään, siltä matkalta, miltä ne asettuvat pilssin kaarteeseen ja asetamme ne osan matkaa rinnakkain kyljille nousevien kaarien kanssa. Yksi ja sama kaari ei siis mene partaalta pilssiin. Ajatuksenamme on, että höyryttämisessä on vain yksi työvaihe, jonka jälkeen kaaret ovat paikallaan ja pilssin laudoitus voidaan laittaa paikalleen. Lisäksi viimeisteleviä työvaiheita ei tarvita, kaarista tulee samantien tasaleveitä ja reunojen pyöristykset voidaan tehdä suoraan puutavaraan. Toivottavasti pilssiremontti saadaan nopeammin valmiiksi tällä tavalla.

Puuvenerakennuksen perusoppikirjan kirjoittajan, Ole-Jacob Brochin ohjeen mukaan rimojen odotetun kestävyyden voi laskea kaavasta K = r / d, jossa K on kestävyys, r on taivutettavan kaaren säde ja d on riman paksuus. Tavoiteltava K:n arvo on yli 14 ja optimi on yli 20. Useimmissa rakenteissa kaaren säde on vaikea määrittää tarkasti, mutta arvioimme, että Kisenin pilssin kaari on tiukimmillaan noin 125 mm. Kisenin painokaaret ovat noin 21 mm paksuja, joten halkaistuna ne ovat noin 2 x 9 mm (sirkkelin terän paksuus on noin 3 mm). Tällöin K:n arvoksi saadaan (125 / 9 =) 13,8, toisin sanoen aivan kestävän rakenteen minimi.

Kuvavaa on, että alkuperäisten kaarien K < 6, tältä pohjalta ei ole lainkaan yllättävää, että Kisenin alkuperäiset pilssikaaret olivat katkenneet jo 1960-luvun alussa. Kisaveneitä ei aikoinaan rakennettu kestämään vaan veneiden ja mittaluokkien nopea vaihtuminen nähtiin osana lajin kehitystä.

Kisakatsaus vuodelta 1955

Verkkaisen sunnuntain piristykseksi bongasin HSS:n Klassikkokomitean Facebook-sivulta mainion kisakatsauksen Ruotsin purjehduskesästä vuodelta 1955. Kymmenminuttisessa videossa käydään läpi tärkeimmät kisat Marstrandissa, Visbyssä ja Sandhamnissa, sekä KSSS:n 125-vuotisjuhlat. Mukana juhlimassa ovat kaikki Pohjolan kuningashuoneet, tottakai.


SVT Play Seglingssommaren 1955

Kisoissa nähdään monia viisvitosia, jotka olivat tuohon aikaan kovassa nousussa kansainvälisesti. Ruudussa vilahtavat US-1 Complex II, FIN-4 Trial ja monet ruotsalaiset veneet. Myös Kisen oli tuona vuonna kisaamassa Ruotsissa, mutta en nähnyt venettä yhdessäkään pätkässä. Etenkin videon loppupuolella näkyvät kuvat Kanholmin selän kisoista kahdenkymmenen metrin tuulessa ovat näkemisen arvoiset!

Perän paikkaus

Yksi jo aivan projektin alussa tunnistetuista korjauskohteista oli joukko styyrpuurin puoleisia lautoja aivan veneen perässä. Veneen perän rakenne vaikuttaa kaiken kaikkiaan hiukan puolivillaisesti suunnitellulta, sillä juuri ennen peräpeiliä laudat ohenevat kolmanneksella, jolloin ruuvien suojana oleville tulpille ei jää juurikaan tilaa.


Perän laudat, kaksi vaihdettu, kolme jäljellä

Laudanpäiden ohkaisuudesta johtuen osa tulpista on jossain välissä irronnut ja vesi päässyt ruuvinrei'istä rakenteisiin. Lopputuloksena lautojen päät ovat lahonneet ja revenneet osittain irti peräpeilistä.

Miksi laudat on ohennettu tällä tavoin? Maalaisjärjellä ajatellen laudat olisi voinut yhtä hyvin liittää peräpeiliin normaalipaksuisina. Kisenin kylkilaudat ovat noin 12 milliä paksuja, joten ilman ohennusta peräpeiliin olisi tullut alle sentti lisää leveyttä. Tämä olisi tuskin ollut kriittistä ulkonäölle tai nopeudelle. Osassa Kisenin vanhoista piirrustuksista veneessä on pitkä negatiivinen peräpeili, joka eroaa suuresti nykyisestä. Jää epäselväksi, onko suunnitelmia ehkä muutettu viime hetkellä, ja olisiko tämä johtanut hätäiseen ratkaisuun peräpeilin viimeistelyssä.


Viistoliitos työn alla

Uudet jatkopalat liitettiin vanhoihin lautoihin viistoliitoksilla. Yllä olevassa kuvassa vanha, jatkettava lauta on väännetty ulos rungosta kiilan ja lyhyen laudanpätkän avulla. Oikeassa reunassa näkyvä tumma puupala on ruuvattu väliaikaisesti kiinni jatkettavaan lautaan viistoliitoksen höyläämistä varten. Vastaava viistoliitos höylättiin luonnollisesti myös uuteen jatkopalaan.


Viistoliitos liimattavana

Jatkopalat liimattiin kiinni jo luottoliimaksemme muodostuneella Soudalin polyuretaaniliimalla, joka vallitsevissa olosuhteissa kuivuu alle tunnissa. Kun liima kuivuu nopeasti päästään uusi kappale viimeistelemään lähes välittömästi. Kuvassa näkyvä ohut muovikalvo on suojaamassa puristukseen käytettyjä puukappaleita ja ympäröiviä rakenteita saumasta pursuavalta liimalta.


Uusi rakenne rungon sisältä

Lautojen jatkoliitokset jaettiin eri kaarien kohdalle niin, ettei kahdessa vierekkäisessä laudassa ole koskaan liitosta samassa kohtaa. Näin paikatun kohdan pitäisi olla ainakin yhtä kestävä kuin vanhan rakenteen.

Jatkokappaleita sovitettaessa on hyvä noudattaa samaa periaatetta kuin venettä laudoittaessa. Toisin sanoen, että uuden laudan yläreuna jätetään aina 90-asteen kulmaan ja ainoastaan alareunaan tehdään kallistus viereisen laudan mukaan. Näin aikaa ei tuhlaannu molempien reunojen sovittamiseen.

Uusi keulakolmio

Osana kannen rakenteiden uusimista Lauri veisti Kiseniin myös uuden keulakolmion. Keulakolmio on aivan veneen keulassa ja yhdistää keulasteevin kylkiin, kansikaaren kannattimiin ja kuningaslautaan. Se tukee myös altapäin kannen etureunaa, jossa liikutaan paljon ja, etenkin rantauduttaessa, joskus rajustikin.


Keulakolmion viisteet työn alla

Keulakolmio veistettiin tukevasta mäntylankusta, jotta siinä on riittävästi paksuutta sekä kiinnityksiä, että kuningaslaudan upotusta varten.


Uusi keulakolmio paikallaan

Yllä olevassa kuvassa näkyy vielä styyrpuurin ylimpään lautaan viime vuonna tullut halkeama, jonka paikkasimme viime kerralla. Laudasta repesi osa yläreunasta vanhaa parraslistaa irroitettaessa. Kun perän laudat, tämä ja istumalaatikon kohdalla paapuurin puolella oleva vastaava repeämä on paikattu alkavat vedenpäälliset osat rungosta olla kunnossa.

Näin kieppuu uusi pinna

Osana kansirakenteiden suunnittelua ryhdyimme miettimään myös rikausta ja pinnan asettelua. Kuten aikaisemmin pohdimme, pinna täytyy siirtää kannen alle, jos haluamme isopurjeelle levangin, koska Kisenin puomi yltää vain hiukan yli istumalaatikon takareunan.


Kokeilupinna Kisenin kokeiluistumalaatikossa

Kannen alla pinna taas on omien rajoitteidensa uhri. Sitä ei voi nostaa ylös, kuten monissa veneissä on mahdollista, jolloin istumalaatikkoon saisi nopeasti lisää tilaa trimmikonsolin ja istumalaatikon takareunan väliin. Sitä ei voi myöskään kääntää rajattomasti sivuille, koska kyljet tulevat vastaan. Toisaalta tällainen voimaperäinen pinnankääntely harvoin palvelee mitään muuta tarkoitusta kuin panikointia tai jarruttamista. Silti pinnalla on oltava riittävä liikerata, jotta venettä voidaan tehokkaasti ohjata. Paljonko on tarpeeksi, on sitten oma kysymyksensä.

Ratkaisematta on vielä istumalaatikkoon jäävä liikkumatila pinnamiehelle ja se riittääkö uudessa pinnassa vipuvartta kevyeen ohjaamiseen. Ensimmäistä asiaa voi selvitellä kokeilemalla, kunhan saamme istumalaatikon lopulliset rajat paikalleen. Jälkimmäiseen meidän on vaikea sanoa mitään tyhjentävää, koska meillä ei ole minkäänlaista kokemusta Kisenin pinnatuntumasta.

Legendaarinen Borgå Tippan II myynnissä

Yksi Suomen maineikkaimmista vanhoista viisvitosista, Wileniuksen telakalla vuonna 1952 rakennettu FIN-12 Borgå Tippan II on myynnissä. Vene on menestynyt kisoissa aina hyvin, mutta on ollut viimeisen kymmenisen vuotta pääosin poissa kilparadoilta. Sen sijaan veneen aikaisempi kilpailuhistoria on varsin vakuuttava. Borgå Tippan II on kilpaillut ainakin Helsingissä, Sandhamnissa ja Marstrandissa. Aikanaan venettä kipparoi usein myös yksi Suomen purjehdushistorian tähdistä, Yngve Pacius.


FIN-12 Pohjantähti II Hangon edustalla (kuva Peik Gestrin)

Borgå Tippan II:n rakennuttivat alunperin Wileniuksen veljekset itselleen Gösta Kyntzellin piirrustusten mukaan. Myöhemmin Maire Gullichsen osti veneen pojilleen Johanille ja Kristianille, jotka nimesivät veneen Pohjantähti II:ksi. Suomen 5.5 m -purjehduksen grand-old-man Johan Gullichsen kertoo paljon veneen historiasta Täällä Pohjantähden alla -haastattelussa. Myöhemmin vene on tunnettu ainakin Frejana ja nykyisin sen nimi on Jayne.

Veneen myynti-ilmoitus on nähtävillä Nettiveneessä, hintapyyntö on 10 500 EUR, hintaan sisältyy myös traktoritraileri talvisäilytystä varten. Annettujen tietojen mukaan vene myydään purjehduskuntoisena.

Kaksi täyttä työpäivää

Erittäin hyvä viikonloppu. Takana kaksi täyttä päivää veneellä, täydellä porukalla, ja perjantaina vielä vahvistuksena Timo L., mikä tekee noin 60 miestyötuntia. Ja kyllä saatiin aikaan! Tätä tahtia kun ehtisi venettä aina kunnostaa niin kyllä tulisi äkkiä valmista.

Teimme yhtäaikaa muutamaa työmaata. Matias otti hoitaakseen perän lautojen paikkauksen.

Ongelma ja ratkaisu

Muutama kylkilauta on peräpeilin vierestä mädäntynyt ruuvin reikien kautta. Nyt kun rikkinäiset kaaret on vaihdettu uusiin, voidaan uusia kaaria vasten paikata lautoja. Laudat pitää irroittaa riittävän pitkältä matkalta, jotta ne voi taivuttaa sen verran ulos, että niitä voi työstää. Mädästä laudasta pitää leikata niin paljon pois, että jäljelle jää tervettä puuta. Sitten valmistetaan mahongista oikean muotoinen jatkopala, ja valmistellaan liitos.


Matias höylän varressa. Kylkilauta on kiilattu ulospäin rungosta, ja ohjureiksi asetetut puukappaleet auttavat tekemään oikean kokoista viistettä.

Matias päätti käytää viistoliitoksia, ja jälki oli hyvää. Itse asiassa niin hyvää, että Lauri ilmeisesti harkitsee viistoliitosten käyttämistä parissa paikassa, joihin alun perin oli suunniteltu suorat puskuliitokset.

Lauri alkoi valmistaa pilssin loppuja kylkilautoja. Pilssi suljetaan lopullisesti vasta juuri ennen kyllästystä. Rakennusvaiheessa syntyy nimittäin paljon erilaista silppua ja purua, jota väistämättä putoaa pilssiin, ja joka on yläkautta huomattavasti vaikeampi saada pois.


Pilssin laudoitusta. Kuten ehkä muistatte, alkuperäisessä konstruktiossa näiden neljän leveän laudan paikalla oli yksi aivan jättimäinen lauta.

Alimmat kylkilaudat ovat aika mielikuvituksellisen muotoisia, ja niiden valmistus on melko työlästä. Lopputuloksesta tulee kuitenkin nätti. Vähän jopa harmittaa, että nämä kölin kylkien mahonkikaunottaret joutuvat ensin maalin ja sitten veden alle.

Kolmas työmaa oli kannen tuenta. Ensin peräkannen kansikaarten päälle upotettiin kylkilauta, ja liimattiin upotukseensa Sikaflexillä. Sitten kuningaslaudan ja taivutetun riman avulla piirettiin kansikaariin kannen muoto. Merkintöjen mukaan kansikaaret veistettiin höylällä ja kutterilla oikeaan muotoon. Kansi tulee olemaan keskeltä pari senttiä partaan yläpuolella, ja kannesta tulee aavistuksen verran kaareva.


Taivutetun listan mukaan saa piirrettyä kauniin kaaren


Peräkannen kuningaslauta ja kansikaariin höylätty kannen muoto

Ja vaikka kannen kiinnittämiseen on vielä pitkä aika, kokeilimme miten kanneksi suunniteltu 9 mm vanerilevy istuisi paikalleen. Ja hyvinhän se istuu!


Tältä kansi tulee näyttämään alapuolelta. Veneen rakenne hahmottuu hyvin tästä kuvasta: kylkilaudat, painokaaret, kansikaaren kannatin, kansikaaret, kuningaslauta ja itse kansi.

Kisen Nauticissa

Kisen oli päässyt mukaan Suomen Purjehtijaliiton julkaiseman Nauticin viimeisimpään numeroon, sivulle 57. Tämä blogi mainittiin lehden loppuosan luokkaliittokatsauksessa, yhdessä muiden 5.5 m yhdistyksen uutisten lomassa. Harmi kyllä, tekstin yhteydessä ollut yhdistyksen nettiosoite oli väärin, mutta toivottavasti kiinnostuneet löytävät silti perille.


Nauticin viimeisin numero

Tärkein Suomen 5.5 m -toimintaa koskeva uutinen on tietenkin ensi vuonna Helsingissä järjestettävät 5.5 m -luokan maailmanmestaruuskisat, joiden yhteydessä NJK järjestää myös Kultapokaalikisat. Tapahtuman lähestyminen on jo herättänyt liikehdintää Suomen 5.5 m -laivastossa, sillä ainakin yksi klassikko on vaihtanut omistajaa ja myös modernien veneiden omistajanvaihdoksista liikkuu huhuja. Toivottavasti Suomesta löytyy haastaja Kultapokaalikisoihin, joka on varmasti kuuluisin suomalainen kiertopalkinto.

Ensi vuonna Kultapokaalin alunperin luovuttanut NJK juhlii 150. juhlavuottaan. Viimeksi kun Kultapokaalikisat järjestettiin Suomessa NJK:n juhliessa vuosipäivään, vuonna 1961, kisoihin osallistui viisikymmentä viisvitosta ja lopulta Kultapokaalista kilpailivat Suomen edustajana Gösta Kyntzellin Inga-Lill XXXXIIII, kipparina Johan Gullichsen, ja Ruotsin edustajana Einar Ohlsonin Nowa, kipparina Folke Wassén. Toivotaan, että ensi vuoden kaksi merkkitapahtumaa houkuttelevat yhtä paljon osallistujia myös tällä kertaa!

Kansi alkaa hahmottua

Kannen tukirakenteet edistyy hyvää vauhtia. Ja kesäkin tulee kohta, joten pääsemme varmaan jossain vaiheessa kyllästämään. Kyllästäminen tehdään ennen kuin kansi kiinnitetään, jotta pääsemme tekemään huolellista työtä myös ihan keulassa ja ihan perässä.

Kahden jykevämmän kansikaaren väliin pistettiin stringerit, joiden ulkopuolelle tulee lyhyitä kansikaaria ja sisäpuolelle istumalaatikko. Kuvassa istumalaatikon muodosta vain karkea hahmotelma kahdella rimalla, lopullinen muoto on perästä vähän leveämpi ja keulasta kapeampi. Tänä viikonloppuna saadaan tehtyä kaksi täyttä työpäivää, joten uusia kuvia luvassa pian.