Vaikeuksia ja voittoja

Eilinen päivä telakalla oli jälleen melkoista kyytiä. Alkuperäisenä tarkoituksenamme oli sovittaa ja viimeistellä perästeevin polvio ja keulasteevistä vaihdettava osa, jotta ne säiden lämmetessä voitaisiin liimata lopullisesti kasaan. Orastava kevät oli kuitenkin päättänyt muuta.



Kun saavuimme paikalle Lauri huomasi että viime kerralla paikalleen sovitettujen osion välille oli syntynyt rakoa. Ei paljon, mutta rungon ja kölin välissä oli silti lähes sentin rako. Syy ei ollut millään lailla selvä, ensimmäinen epäilyksemme oli entä runko olisi notkahtanut niin että perä ja keula olisivat laskeutuneet alaspäin ja veneen keskiosa kölin kohdalta näin noussut ylöspäin.

Runko on kuitenkin tuettu useammasta kohtaa, myös aivan perästä ja keulasta, eikä näissä tukirakenteissa näkynyt mitään vikaa. Todellisen syyn jäljille pääsimme kun huomasimme että kölin alle oli kertynyt vettä paikkaan, jossa sitä ei aikaisemmin ollut. Tästä päättelimme että ilmeisesti maan sulaessa köli oli painunut alaspäin ja syntyseen kuoppaan kertyi vettä ympäristöstä. Köli oli tällöin vielä täysin irti rungosta, joten kölin paino ei suinkaan jakautunut koko tukirakenteen pinta-alalle, vaan ainoastaan sille kohtaa, jossa köli makasi. Painoa olisi siis alle neliön alueella reilut tuhat kiloa.



Päivän ohjelma meni siis jokseenkin uusiksi. Sovittaminen ja kappeleiden viimeistely sai jäädä vähemmälle kun ryhdyimme kiinnittämään köliä veneeseen. Työssä oli onneksi päästy aikaisemmin jo pitkälle ja pääosa kölipulttien rei'istä oli jo porattu. Ainoastaan uusiin paloihin kiinnitettävien pulttien reiät puuttuivat.

Alun hämmästelyn jälkeen porasimme reiät sekä perä- että keulasteeviin. Koska porattavaa paksuutta oli useammassakin kohtaa enemmän kuin pisimmässä (65 cm) löytämässämme poranterässä improvisoimme Laurin kollegan avustuksella hylsyavaimen jatkovarsista pidennyksen terään. Tällä tavalla saimme lähes metrisen, joskin itsekseen viipottavan ja vain magneeteilla yhteen liitetyn, terän, jolla työ sujui lopulta oikein hyvin.



Ylläolevassa kuvassa näkyy perästeevin uusi polvio, sen kiinnittämiseen käytettävät pultit ja polvion reunoihin jyrsitty lautaura. Uuden polvion ura jatkaa virheettömästi vanhojen rakenteiden linjaa.

Lopulta saimme kuitenkin kaikki pultit kiinni. Nyt steevit, kölipuu ja deadwood muodostavat kokonaisuuden, joka jakaa kölin painon edelleen koko rungon matkalle. Näin ollen veneen ei pitäisi enää jatkaa vajoamistaan maan sulaessa. Järjestely on auttamatta väliaikainen ja se täytyy vielä purkaa kun uudet puuosat liimataan paikallleen. Samoin rakenne vahvistuu vielä merkittävästi, kun kölitukit ja niiden läpi menevät pultit saadaan myös paikoilleen.