Skrabattu ja pesty

Neljä miestyöpäivää armotonta skrabausta ja pesemistä on takana. Nyt Kisen on sisältä valmis hiottavaksi. Tässä kuvassa kylkilaudat sisältä a) vanhalla lakalla ja b) mahongille skrabattuna. Ero on melkoinen. Vanha lakkapinta oli tullut tiensä päähän.




Kansikaaren kannatinten lisäksi sisältä on purettu kaikki muutkin rakenteet. Teimme sittenkin niin, että otimme kaikki rakenteet irti yhtä aikaa ja kiinnitimme kaariin muutamaan kohtaan puisen tuen tukemaan veneen muotoa - vaikka onhan meillä kansirakenteiden tarkat mitat.


Rustirautoja on alunperin ollut kaksi kummallakin puolella, ja uutta takilaa varten on jossain vaiheessa lisätty kolmas. Vanhat rustiraudat on niitattu kaaresta ja kyljestä läpi, ja kiinnitykset ja puu vaikuttavat ihan hyväkuntoisilta, joten jätimme ne paikalleen. Nämä uusimmat ja takimmaiset irroitimme koska joudumme vaihtamaan/paikkaamaan ne kaaret joissa ne on kiinni. Samalla huomasimme, että uusimmat rustit olivat kaarissa kiinni lyhyillä messinkiruuveilla (!!), joista noin puolet oli poikki. Että sillä lailla.

Poikki on muutakin. Tässä kuvassa näkyy hyvin sekä Kisenin erittäin kaunis rakenne - nyt vanhasta lakasta vapautuneena - että seuraava ongelmamme. Todella monta kaarta on poikki, ja niille pitää tehdä jotain.


Samoin itseasiassa ylimmälle kylkilaudalle, jonka olimme ajatelleet säästää, pitää tehdä jotain. Lauta pitää paikata tai vaihtaa. Pitää vielä vähän miettiä kumpi on parempi ratkaisu. Toisaalta paikkaus on rumempaa, toisaalta alkuperäisten rakenteiden säilyttämisessäkin on oma arvonsa; komea, hieman yli yhdeksänmetrinen mahonkilauta on suurimmalta osaltaan täysin kunnossa.

Ensi viikolla sitten vaan kovaa hiomista.

Kansi purettu

Parraslista irroitettiin kylmän rauhallisesti lyömällä se taltalla irti kansikaaren kannattimesta ja hivuttamalla sen jälkeen sauma auki ylimmästä laudasta puukolla ja vasaralla. Parraslista ja kansikaaren kannatin vaihdetaan kokonaisuudessaan, joten niiden kunnolla ei ole juuri väliä. Ylin lauta sen sijaan jätetään paikalleen, joten pyrimme varjelemaan sitä parhaamme mukaan.



Kun kansi saatii lopullisesti purettua saatiin myös kaikki vauriot näkyviin. Jälki kannen läpivientien kohdalla oli melko karmaisevaa.

Vanttien läpiviennit


Barduunoiden läpiviennit


Lopulta kansikaaret katkottiin käsisirkkelillä ja irroitettiin. Kuvassa näkyvät rimat estävät runkoa leviämästä, kun lateraalinen tuki poistuu kansikaarien mukana. Lisäksi kirjasimme muistiin kaikkien kansikaarien pituuden ja etäisyyden keulasta, näin voimme uutta kantta rakentaessa varmistaa että veneen mitat säilyvät.



Lopuksi ryhdyimme irroittamaan kansikaaren kannattimia piteleviä niittejä. Päätimme purkaa aluksi vain toisen kansikaaren kannattimista, laminoida uuden ja tehdä vasta sitten toisen puolen. Näin vene pysyy vielä varmemmin muodossaan purku- ja rakennustyön läpi.

Kansi auki

Viime viikolla Juho, Eero ja Lauri aloittivat kannen purkamisen. Aluksi tiikkikansi leikattiin auki kansikaarien kohdalta, jotta varsinainen kansirakennen saatiin näkyviin. Käsisirkkelin leikkaussyvyyttä säätämällä ja Feinillä viimeistelemällä kansi saatiin nätisti auki, kuitenkin niin että rakenne kantaa vielä itsensä, eikä runko pääse lerpsahtamaan.



Kuten aikaisemmin jo arveltiin, kannen läpivientien, barduunoiden, vanttien ja takastaagin kohdalta puu oli melkolailla pahasti pehmennyt. Näistä kohdin kannen vaneri, kansikaaret ja kansikaaren kannatin olivat käytännössä kompostoituneet, puu pöllysi irti sormella raapimalla. Kaikeksi onneksi vaurio näyttää myös rajoittuvan näihin kohtiin, eikä ole levinnyt alaspäin rungon kaariin tai kyljen ylimpään lautaan.



Eilen höyläsimme myös köliin tulevat mahonkilankut. Puutavara tuli sahalta noin 27 mm lankkuna ja kölissä aikaisemmin ollut vaneri oli ylälaidastan 15 mm ja alalaidastaan 13 mm. Näin ollen jouduimme höyläämään lankuista lähes puolet pois. Allaolevassa kuvassa on sekä raakalankku että valmiiksi höylätty lauta. Kun laudat olivat valmiit Lauri aloitti kölin uudelleen laudoittamisen. Homma ei ole ihan helppo, kölissä ei ole yhtä ainutta suoraa linjaa ja uusilla laudoilla pitää täyttää vanhan laudoituksen ja uuden kölipuun välinen osa. Sovittaminen taitaa olla pääosassa ainakin muutaman päivän ajan.



Etenkin kannen uudelleen rakentamista ja kyljen viimeistelyä ennakoiden suurensimme myös telttaa. Kaikeksi onneksi päivä oli melko tuuleton ja saimme turvallisesti avattua kattokaaret ylälaidastaan yhdistäneet vanerikolmiot. Irrotimme kolmiot ja sahasimme ne hiukan jyrkempään kulmaan. Lopuksi siirsimme kaarien jalkoja ulommas ja ruuvasimme levyt paikoilleen.



Vaikka katto näin ollen tuli muutaman kymmenen senttiä alaspäin, saimme sivuille paljon lisää tilaa. Nyt veneen ohi mahtuu kulkemaan molemmilta sivuilta ja kannella on yhä tarpeeksi tilaa, ilman että päät osuvat jatkuvasti tukilevyihin. Aikaisempi teltta oli selvästikin suunniteltu talvisäilytystä ja pientä tilantarvetta silmälläpitäen, näillä korjauksilla se sopii paremmin kunnostukseen. Vaikka työhön meni useampi tunti kahden miehen tiimillä, luulen että työmukavuus korvaa vaivan vielä nopeasti.

Köliremontti etenee

Saimme kölipuun liimattua monien vaiheiden kautta keskiviikkona ja sunnuntaina saimme myös kölitukit ja -pultit asennettua. Nyt vene on taas yhtenä kappaleena.



Tuntuu aika julavalta saada työ päätökseen uuden kölipuun ja kölitukkien osalta. Uusia osia valmistettiin ja sovitettiin kolmatta kuukautta ja välillä tuntui siltä, ettei homma etene laisinkaan. Nyt minulla on sellainen olo, että köliremontti on onnistunut, se pitää enää saattaa loppuun. Lisäksi on helpottavaa saada köli kiinnitettyä taas loppuun veneeseen, enää ei tarvitse huolehtia siitä, liikkuvatko osat suhteessa toisiinsa.



Nyt pääsemme aloittamaan myös kansiremontin. Aina, kun saamme vähintään kaksi tekijää paikalle, toinen voi purkaa kantta ja toinen rakentaa pilssin kylkilaudoitusta. Kansi pitää mitata ja kansijärjestely dokumentoida huolellisesti. Sitten helat voidaan merkitä, irrottaa ja varastoida ja aloittaa varsinainen kannen purkaminen.



Kansiremontissa dokumentointi on todella tärkeässä osassa. Helojen ja kansikaarten paikkoja on aivan mahdoton muistaa ulkoa. Ilman inventaariolistaa emme varmaan muistaisi asentaa edes kaikkia heloja takaisin paikoilleen.

Sikaa ja kesäsuunnitelmia

Eilinen 5.5m yhdistyksen kokous ja siihen liittynyt vierailu työmaalla meni oikein mukavasti, huolimatta rakennustöiden aiheuttamasta lisäjännityksestä. Niistä lisää lopummalla. Kokouksessa keskusteltiin alustavasti tämän ja myös tulevien kesien suunnitelmista. Suomen yhdistykselle oli esitetty virallinen toive osallistua viisvitosten maailmanmestaruuskisoihin Hanköön, mutta se todettiin lähinnä toiveajatteluksi. Sen sijaan päätettiin panostaa muutamaan kotimaan kisaan osallistumiseen - ennen kaikkea RRegattaan, Suomen luokkamestaruuskisoihin, Viaporin Tuoppiin ja Musto Classicsiin. Hartaimpana toiveena oli herätellä nukkuvia veneitä mukaan kilparadoille, ja näin edesauttaa maailmanmestaruuskisojen saamista Suomeen vuonna 2011.

Kokouksen jälkeen siirryimme Kirkkonummelle katsomaan Kiseniä. Eero oli varoitellut jo aikaisemmin, että tilanne työmaalla oli vähintäänkin vauhdikas. Keskiviikon työlistalla oli deadwoodin ja keulasteevin liimaus, ja kun saavuimme paikalle oli pressun alla työ täydessä vauhdissa ja tuhti määrä sikaa ja epoksia kuivumassa ympäriinsä. Lauri, joka olisi parhaiten osannut kertoa töistä ja veneestä, oli tästä syystä niin sanotusti liimaantunut töihin, joten minä kerroin sen minkä osasin. Toivottavasti kaikille vierailijoille jäi kiireestä ja touhusta huolimatta jotain positiivistakin mieleen. Meistä ainakin oli rohkaisevaa huomata, että projekti on mielenkiintoinen ja merkittävä myös muiden mielestä.

Vieraiden lähdettyä jatkoimme liimaustöitä, jotka oli saatava loppuun nopeasti ennen kuin epoksi kovettuu. Aikaisemmin päivällä kaksi kölitukeista oli haljennut kun kölipultit lyötiin niistä läpi. Ilmeisesti jatkovartinen poranterä oli päässyt kääntymään aavistuksen kappaleen sisällä ja tästä syystä piikkisuora kölipultti kampesi tukit halki. Tästä hommat alkoivat mennä väärälle polulle - koska osa kölitukeista rikkoutui ei kölilautaa ja deadwoodia saatu tarpeeksi voimakkaasti puristettua lyijyköliä vasten kölipulteilla. Tästä syystä kölilaudan ja deadwoodin väliin jäi lopulta isompi rako kuin mitä olimme suunnitelleet.

Lopulta saimme kuitenkin kölin liimattua ja puristettua liimapuristimilla, kölipulteilla ja kuormaliinoilla yhteen niin että työmaan pystyi jättämään odottamaan seuraavaa päivää. Tässä vaiheessa kello läheni jo kymmentä ja Lauri ja Eero, jotka olivat aloittaneet päivän jo ennen kahdeksaa, olivat vähintääkin poikki. Kiitos molemmille rankasta, mutta hienosta suorituksesta!

Päätimme jatkaa työtä seuraavalla kerralla liimaamalla haljenneet kölitukit kasaan ja poraamalla niihin uudet reiät, hiukan kölipultteja leveämmällä poranterällä. Seuraavassa kirjoituksessa lisää tästä aiheesta.

Leikkikavereita

Nyt olisi Kisenille leikkikavereita tarjolla! Jokseenkin yllättäen internetissä tuli vastaaan kaksikin myytävänä olevaa viisvitosta, toinen vuodelta 1961 (hp. 13 000 €) ja toinen vuodelta 1954 (hp. 5000 €), siis samalta kuin meidän veneemme.

Kummassakaan ilmoituksessa ei kerrottu veneiden purjenumeroita, enkä osannut nopeasti yhdistää noita mihinkään nimettyihin veneisiin. Lisäksi vain toisessa ilmoituksessa on edes kuva mukana, joka sekään ei juuri tunnistamista edistä. Ehkä jollakulla muulla on paremmat tiedot?

Tuohon vanhempaan veneeseen on jossain vaiheessa rakennettu ruffi, mutta sen saa varmasti pois, jos haluaa veneestään kisakelpoisen. Meidän tuleva kansiremonttimme on sekin ruhdisti isompi homma, ja kuten aikaisemmin todettu, Kisen on mukava kilpakumppani!

Tutustuminen telakkaan

Suomen 5.5m yhdistyksen jäseniä on tulossa tutustumaan telakkaan yhdistyksen kevätkokouksen jälkeen 15.4.2009. Tervetuloa!

Nyt ainoana pelkona on vierailun aiheuttama sosiaalinen paine, tästä projektista ei ehkä pääsekään enää livahtamaan vähin äänin pois.

Vaikeuksia ja voittoja

Eilinen päivä telakalla oli jälleen melkoista kyytiä. Alkuperäisenä tarkoituksenamme oli sovittaa ja viimeistellä perästeevin polvio ja keulasteevistä vaihdettava osa, jotta ne säiden lämmetessä voitaisiin liimata lopullisesti kasaan. Orastava kevät oli kuitenkin päättänyt muuta.



Kun saavuimme paikalle Lauri huomasi että viime kerralla paikalleen sovitettujen osion välille oli syntynyt rakoa. Ei paljon, mutta rungon ja kölin välissä oli silti lähes sentin rako. Syy ei ollut millään lailla selvä, ensimmäinen epäilyksemme oli entä runko olisi notkahtanut niin että perä ja keula olisivat laskeutuneet alaspäin ja veneen keskiosa kölin kohdalta näin noussut ylöspäin.

Runko on kuitenkin tuettu useammasta kohtaa, myös aivan perästä ja keulasta, eikä näissä tukirakenteissa näkynyt mitään vikaa. Todellisen syyn jäljille pääsimme kun huomasimme että kölin alle oli kertynyt vettä paikkaan, jossa sitä ei aikaisemmin ollut. Tästä päättelimme että ilmeisesti maan sulaessa köli oli painunut alaspäin ja syntyseen kuoppaan kertyi vettä ympäristöstä. Köli oli tällöin vielä täysin irti rungosta, joten kölin paino ei suinkaan jakautunut koko tukirakenteen pinta-alalle, vaan ainoastaan sille kohtaa, jossa köli makasi. Painoa olisi siis alle neliön alueella reilut tuhat kiloa.



Päivän ohjelma meni siis jokseenkin uusiksi. Sovittaminen ja kappeleiden viimeistely sai jäädä vähemmälle kun ryhdyimme kiinnittämään köliä veneeseen. Työssä oli onneksi päästy aikaisemmin jo pitkälle ja pääosa kölipulttien rei'istä oli jo porattu. Ainoastaan uusiin paloihin kiinnitettävien pulttien reiät puuttuivat.

Alun hämmästelyn jälkeen porasimme reiät sekä perä- että keulasteeviin. Koska porattavaa paksuutta oli useammassakin kohtaa enemmän kuin pisimmässä (65 cm) löytämässämme poranterässä improvisoimme Laurin kollegan avustuksella hylsyavaimen jatkovarsista pidennyksen terään. Tällä tavalla saimme lähes metrisen, joskin itsekseen viipottavan ja vain magneeteilla yhteen liitetyn, terän, jolla työ sujui lopulta oikein hyvin.



Ylläolevassa kuvassa näkyy perästeevin uusi polvio, sen kiinnittämiseen käytettävät pultit ja polvion reunoihin jyrsitty lautaura. Uuden polvion ura jatkaa virheettömästi vanhojen rakenteiden linjaa.

Lopulta saimme kuitenkin kaikki pultit kiinni. Nyt steevit, kölipuu ja deadwood muodostavat kokonaisuuden, joka jakaa kölin painon edelleen koko rungon matkalle. Näin ollen veneen ei pitäisi enää jatkaa vajoamistaan maan sulaessa. Järjestely on auttamatta väliaikainen ja se täytyy vielä purkaa kun uudet puuosat liimataan paikallleen. Samoin rakenne vahvistuu vielä merkittävästi, kun kölitukit ja niiden läpi menevät pultit saadaan myös paikoilleen.

Puualan tavarantoimittajia

Löysin erinomaisen linkkilistan puualan tavarantoimittajista Woodworking Puuntyöstö sivuilta. Klikkaamalla "uutiset" ja edelleen "arkisto" saa näkyviin listan kunkin numeron ilmoittajista ja linkit ilmoittajien kotisivuille ("ilmoittajat tässä numerossa"). Listoilta löytyy kymmeniä kotimaisia ja ulkomaisia tavarantoimittajia ja vaikkei toimialoja erikseen mainita, ovat nimet yleensä riittävä viite.

Parhaat voisi ehkä listata meidänkin blogissamme, mutta tähän asti olemme linkanneet vain sellaisia tavarantoimittajia, joiden palvelu on mielestämme ollut kohdallaan tai enemmän. Taidamme pysyä tässä käytännössä myös jatkossa.

Seuraavaksi kansi

Lauri on tehnyt viime viikkoina erinomaista työtä kölin kunnostamisen kanssa ja tulokset alkavat todellakin näkyä. Kun deadwood, keulasteevi ja kölipuut saadaan paikalleen niin rakenne kantaa taas itsensä. Silloin uskaltaa taas liikkua kannella vähän varmemmin ja alkaa purkaa kantta.

Tällä hetkellä kannen kunto on aika hyytävä. Aikaisemmin purettu osio paapuurin vanttien läpivientien ympäriltä paljasti pahaa jälkeä. Kannen tiikkirimojen tiivistykset ovat vuotaneet ja vesi on jäänyt rimoituksen ja alla olevan vanerikannen väliin. Tulos on sitten juuri sitä mitä voi odottaa. Vanerikansi on mädäntynyt ja vahinko on levinnyt parraslistaan, kansikaariin, kansikaaren kannattimiin ja kannen polvioihin. Ilmeisesti kuitenkin kylkien ylimmät laidat ja kaarien päät ovat vielä kunnossa. Nyt on siis aika lailla viimeinen hetki lähteä korjaamaan.


On vaikea sanoa milloin vahinko on tullut. Voi olla että kansi on ollut aivan kunnossa niin kauan kun Kisen on ollut vesillä. Mutta useampi vuosi säilytystä maalla on kai ollut viimeinen niitti. Tai viimeistään siinä vaiheessa kun Kisenin vieressä säilytetty vene on palanut ja polttanut mukanaan Kisenin teltan ja tilalle on vedetty vain pressu sitloodan päälle on alkanut kello tikittää. Lisää selviää varmaan kun saadaan kantta auki. Jos hyvin käy, rajoittuu vahinko vanttien ympärille.

Alla olevassa kuvassa näkyy hyvin tilanne kannen alla. Vanteille tulevat kansikaaret ovat aivan mustia ja valkoisessa vanerissa näkyy tummia läikkiä siellä täällä. Kansikaaren kannatin (kyljen ylälaidan mukaan juokseva kaari) on myös pahasti mustunut.

Kuvasta näkyy myös vantteihin tulevat metallikaaret, jotka kiertävät mastonjalan alitse toiselle puolelle. Vanhassa puisessa mastossa on ollut kolmet vantit, uudemmassa alumiinimastossa vain kaksi taaimmaista ovat käytössä.



Uusi kansi rakennetaan kosteussuojatusta vanerista, alkuperäisen mallin mukaan. Tai alkuperäisyydestä ei ole aivan täyttä varmuutta, koska kuvia veneestä on löytynyt vain yksi, eikä sen perusteella pysty sanomaan vielä mitään asiasta. Aikaisemmin hankkimissamme piirrustuksissa todetaan kannen olevan vaneria, mutta piirrustusten ja lopullisen rakenteen välillä on tehty suurempiakin muutoksia.

Muitakin hommia on. Kun ilmat lämpenevät ja päivät pitenevät päästään eteenpäin myös kylkien kyllästämisessä ja joskus vielä keväämmällä lakkaamaan ja maalaamaan.

Kölitukit

Hiihtolomaviikon ansiosta pääsin tekemään viisi täyttä työpäivää putkeen pilssiremontin parissa. Eerokin pääsi paikalle maanantaina ja torstaina. Hiihtolomaa edeltävällä viikolla olimme saaneet kölipuun aihion liimattua Sikaflexillä kasaan ja työstettyä suunnileen muotoonsa.


Hiihtolomalla aloitimme kölitukkien työstämisen. Etukäteen suurimmalta tuntunut ongelma oli kölipultin reikien poraaminen tukkeihin. Tekemällä muutamia muutoksia pylväsporakoneeseen saimme reiät porattua kuitenkin kohtuullisen helposti.



Pääsimme käyttämään vanhoja kölitukkeja malleiksi uusillle. Leikkasimme kölitukkien muodon vasta reikien poraamisen jälkeen. Ratkaisu osoittautui hyväksi, sillä emme saaneet reikiä kulkemaan täysin toivotulla tavalla. Olimme kuitenkin jättäneet riittävät työvarat ja pystyimme kompensoimaan reikien vinouden leikkaamisvaiheessa.

Alla olevassa kuvassa näkyy kölitukkien kaksiosainen rakenne. Se noudattaa alkuperäistä ratkaisua.



Kisenin pilssi on aika helpon muotoinen. Pilssin leveys ei juuri muutu pituussuunnassa, joten kölitukit ovat melko yksinkertaisen muotoisia. Tukit leikattiin pistosahalla. Terää kallistamalla kaikki tukit saatiin suoraan leikattua koko lailla oikeaan muotoonsa ja oikeisiin kallistuksiin. Pahimmillaankin muodon löytämiseen meni pari sovituskertaa.



Viikon tuloksena kölitukit ovat viimeistelyä vaille valmiit ja kölipuun ja -tukkien kiinnittäminen on enää muutamien työpäivien päässä. Enää puuttuu kölitukkien viimeistely, peräpolvion viimeistely, ja lautauran tekeminen kölipuuhun ja peräpolvioon. Sitten pitää odottaa, että ulkona on riittävän lämmintä liimaamiseen ja kölipuu saadaan paikoilleen.

Puutyöt edistyvät

Vihdoin ja viimein olemme saaneet tarvittavat materiaalit, jotta työ voi siirtyä purkamisesta rakentamiseen. Ensimmäisessä tilauksessa saimme siis tuhdin paketin irokoa ja mahonkia. Näillä pitäisi päästä pitkälle kölin kunnostamisessa ja ehkä jonkin matkaa kansiremonttiakin.



Kölistä vaihdamme pääosan deadwoodia, perästeevin polvion, osan keulasteevistä sekä kölin alimmat kylkilaudat. Vaikka vanhat osat ovatkin kehnossa kunnossa, saa niistä vielä mallia uusiin osiin. Paljon pidempää säilytysaikaa Kisen tuskin olisi enää kestänyt joutumatta kokkoon. Vanhan kölipuun toista metriä pitkä ja toista tuumaa paksu lankku halkesi pitkittäin kesken työn. Onneksi tämä tapahtui verstaalla eikä vedessä!

Uusi perästeevin polvio tehdään irokosta epoksiliimaamalla. Lisäksi kappaleet on kiinnitetty toisiinsa puutapeilla, jotka vahvistavat liitosta ja estävät palojen liikkumisen liimaamisen aikana. Näin lopullisesta kappaleesta tulee tarkalleen suunnitellun kokoinen ja työstövarat voidaan pitää pieninä. Alla olevasta kuvasta näkyy uuden polvion rakenne erinomaisesti, vielä ennen lopullista sovittamista ja työstämistä muotoon.



Tällä hetkellä Kisen kelluu kokonaan tukien varassa. Keulasteevi on poikki ja perästeevi ei ole oikeastaan missään kiinni. Alla olevassa kuvassa Lauri leikkaa viimeistä kölipulttia pois uuden deadwoodin tieltä. Puuvenetyömaalla laikkaaminen on aina kuumottavaa touhua, maassa on aina roskaa ja ilmassa pölyä, jotka kipinöiden kanssa muodostavat selvän riskin. Tästä syystä vartioimme työmaata aina useamman tunnin tulitöiden jälkeen ja puuhaamme muita ulkotöitä ohessa. Viimeaikaisissa pakkasissa tämä on toisinaan ollut vähemmän mukavaa!



Jonkin aikaa sitten saapui myös ensimmäisen kemikaalitilaus: sikaa, maaleja ja muuta tarpeellista. Kun pilssi saadaan umpeen alkaa töissä jälleen uusi vaihe - siirrytään rakentamisesta viimeistelyyn. Vaikka köli onkin vain ensimmäinen vaihe on todella rohkaisevaa nähdä miten projekti edistyy.

Kisen venemessuilla

Kävimme tänään porukalla venemessuilla katselemassa kevään meininkejä ja etsimässä sopivia liikkeitä tavarahankinnoille. Vain Juho ei töiden takia päässyt mukaan. Vierailun tulos ei ollut lainkaan surkea, parhaassa tapauksessa löysimme ainakin puutavarantoimittajan kansiremppaan ja purjeverstaan. Molemmissa oli kerrankin oikein rehti meno, hintoja ei salailtu eikä aloittelijakysymyksiä lyöty maahan. Näin sitä kai hankitaan asiakkaita oikeassa elämässä.

Lisäksi Lauri bongasi Kisenin kuvan Mahogany Yachting Societyn osastolta ja sai alustavan lupauksen lisätiedoista koskien venettämme. Katsotaan mitä tapahtuu.

Niin, ja jo purjehduskautta silmälläpitäen hankimme Windexin mastoon ja Eero taisi myös onnistua varustamaan itsensä valmiiksi skönariksi kiireestä kantapäähän.

Puutyöt alkavat

Maanantaina saamme viimein ensimmäisen puulastin. Puun tilaaminen meni meillä vähän puihin ja se aiheutti meille hieman viivästystä. Pilssin purkutyöthän valmistuivat jo vuodenvaihteen tienoilla mutta uutta kölipuuta ei vielä ole voitu rakentaa.

Nyt kuitenkin on toimitus sovittuna iroko ja mahonkilastille. Puista on tarkoitus valmistaa kölipuu/deadwood, kölitukit (iroko) ja pilssin kylkilaudoitus (mahonki). Jos mahonkia jää yli, niin siitä tehdään kuningaslauta kanteen. Maanantaina pitää myös tilata liimat, ruuvit ja täkkipultit pilssin kasaamista varten, ettei niiden puute aiheuta lisäviivästysiä.

Viivästys ei ole ollut pelkästään huono asia. Olen ehtinyt suunnittelemaan kölipuun rakennetta ja se on kehittynyt aika paljon siitä, mitä ensin ajattelin. Aikomuksenani on käyttää puutappeja pitämään osat paikallaan liimauksen aikana. Tarkoitus on, että voin työstää kappaleet mahdollisimman valmiiksi ennen niiden kiinnittämistä veneeseen.

Liimauksessa palat liikkuvat helposti sivusuunnassa kun niitä puristetaan yhteen ja niihin pitää jättää työvaroja. Ruuvitkin auttaisivat pitämään kappaleet paikoillaan mutta metallikiinnikkeet mädättävät puuta ja tahdon pitää niiden määrän minimissään.

Selvitän rakennetta myöhemmin kuvien kanssa, kunhan saamme kuvia otetuksi.

Olen todella innoissani puutöiden alkamisesta. Tätä on odotettu.

Suuri inventaari

Katsoimme tänään ajassa tulevaisuuteen, ohi köli- ja kansiremonttien ja kävimme läpi Kisenin varustuksen. Selvisi että tilanne ei ole lainkaan älytön. Kiinteästä ja juoksevasta rikistä on olemassa pääosa tarvittavasta varustuksesta, vain purjeiden fallit ja muutama juoksevan rikin köysi, pylpyrä ja lukko puuttui. Osittain entinen rikaus jäi yhä täysin arvoitukseksi, sieltä täältä tuntuu puuttuvan osia ja toisaalla niitä on liikaa.

No, ei sovi unohtaa että vene on ollut pitkään maalla, joten ei ole mikään yllätys jos palat ovat vaihtaneet paikkaa tai kadonneet matkan aikana. Vaikka, olisi tietenkin ollut kiva jos kaikki olisi ollut tallella.


Tarkastimme myös purjeiden kunnon ja onneksi tilanne ei ole aivan toivoton. Emme taida mitään ihan bränkkärirättejä saada mastoon, mutta eivät ne täydet raakitkaan ole. Muutamia auenneita saumoja ja yhtä revennyttä liitosta lukuunottamatta fokka ja stora olivat molemmat aivan käyttökunnossa. Muutama tunti neula kädessä pitäisi riittää peruspakan kuntoon saattamiseen.



Isompi ongelma onkin sitten spinnun kanssa. Ilmeisesti purjepussia on säilytetty tylysti happolammikossa, koska purjepussin läpi on palanut reikä keskelle spinaakkeria. Nyt pitäisi löytää jostain kohtuuhintainen purjeompelimo. Onko vinkkejä?