torstai 31. joulukuuta 2009

Kaikki painokaaret paikallaan!

Saimme eilen viimeiset painokaaret paikalleen ja jo toukokuussa alkaneen työvaiheen viimein päätökseen. Kaarien vaihtaminen osoittautui lopulta monella tapaa vaikeammaksi ja vaativammaksi projektiksi kuin arvelimme, mutta nyt se on tehty. Uudet kaaret ovat hohtavan vaaleita mahonkikylkeä vasten, Kisen näyttää nyt oikein juhlavalta.

video
Painokaaren asettaminen

Yllä olevassa videossa näkyvät kaikki painokaaren asettamisen työvaiheet ja kaaren vääntämiseen vaadittava voima. Kaiken kaikkiaan saarni taipuu helposti, mutta sen painaminen tarkasti muotoon ja pitäminen paikallaan sillä aikaa kun kaari ruuvataan rungon ulkopuolelta noin kolmellakymmenellä ruuvilla paikalleen on silti kovan työn takana. Ylimääräinen pituus laidan yli auttaa taivuttamisessa paljon, mutta juuri tämän nimenomaisen kaaren kanssa sitä etua ei ollut, koska kaari on yksi veneen pisimmistä.

Kaaren painaminen ja paikalleen kiinnittäminen kestää hiukan kolmatta minuuttia. Mutta jälleen kerran alustavat työt pidentävät vaadittavaa aikaa melko lailla. Sen sijaan hiukan yllättäen esimerkiksi pasun keittäminen ei kestänyt talvella juuri lainkaan pidempään kuin kesällä ja kaaret taipuivat yleisesti ottaen helpommin kuin aikaisemmin. Emme oikein tiedä johtuiko tämä siitä että uusi erä saarnea olisi ollut tuoreempaa, vai säilyttivätkö kaaret paremmin kosteutensa talvisessa ilmassa.

Joka tapauksessa meillä on vielä pari rakennekaarta vielä kiinnitettävänä. Niiden jälkeen pääsemme sovittelemaan kansikaaren kannattimia ja siitä hiljalleen rakentamaan kantta. Kurjaa vain, että kaikki nyt edessä olevat työvaiheet vaativat liimaamista ja, kuten aikaisemmin mainittu, nyt on kaikkein huonoin mahdollinen aika siihen.

Silti, oikein hauskaa uutta vuotta kaikille!

torstai 24. joulukuuta 2009

Reilu peli

Isojen poikien innoittamana päätimme laittaa oman kortemme kekoon reilun puuveneilyn puolesta. Iloisen joulutunnelman myötävaikutuksella pistimme 30 puuntainta kasvamaan. Kehittyviin ja kehitysmaihin istutettavat puut hillitsevät eroosiota, suojaavat alueiden luonnollista kasvistoa ja tarjoavat asukkaille elinkeinon metsänhoidon tai hedelmäviljelyn kautta. Meidän mielestämme nämä ovat kaikki oikein kannustettavia tavoitteita. Esikuvanamme on tietenkin 12 mR-veneen Blue Marlin kunnostusprojektin Offsetting Mahogany Needs -kampanja.


(Kuva: Wikipedia, Creative Commons Attribution ShareAlike 3.0)

Vanhat klassiset puuveneet on tehty puulajeista, joita ei maapallolla kasva enää kiusaksi asti. Kisenin kunnostukseen on käytetty sekä sapelimahonkia, että irokoa, joiden alkuperän dokumentoinnissa on ikävä kyllä omat ongelmansa. Mahonkiveneen voi korjata vain mahongilla, joten harvinaisempien puiden käytöstä on turha ottaa ylimääräistä murhetta paitaan. Sen sijaan astetta reilumpi on helppo olla.

Eri alueiden uudelleenmetsitystoimintaa voi tukea ainakin WWF:n Sademetsä, Kirkon Ulkomaanavun Toisenlainen lahja ja Suomen Lähetysseuran Onnen lahjat -ohjelmien kautta. Kannustamme myös muita puuveneilijöitä osallistumaan!

lauantai 19. joulukuuta 2009

Kannen rakenne

Olemme jo muutamaan otteeseen hämmästelleet pieteettiä, jolla Kisen on aikoinaan rakennettu. Esimerkiksi kaikki yli sata kaarta oli upotettu emäpuuhun, samoin jokainen pilssiin taivutettu kaari oli upotettu kölipuuhun ja varmistettu ruuvilla. Kaikkeen tähän viimeistelyyn on varmasti mennyt suunnattomasti aikaa!
Kansikaaren ja kansikaaren kannattimen loveukset
Kansikaaren ja kansikaaren kannattimen loveukset

Oletin näkemäni perusteella, että tämä viimeistelyn aste on edellytys veneen kestävälle rakenteelle, mutta tutustuttuani tarkemmin muihin veneisiin, olen tullut siihen tulokseen, että asia ei varmaankaan ole aivan näin - myös vähemmällä selviää. Esimerkiksi 6 mR May Be IV:n kannessa on vain muutava lovettu liitos kansikaaren ja kansikaaren kannattimien välillä ja 5.5 m Remi:n kaikki kaaret päättyvät ennen emäpuuta.

Kansikaaren lohenpyrstöliitos
Kansikaaren lohenpyrstöliitos

Uutta kantta rakentaessa olemme ajatelleet tehdä pääosan liitoksista kelluvina, toisin sanoen kansikaaren kannattimeen tehdään vain matala loveus ja kansikaari kiinnitetään siihen paikalleen ruuvilla. Ainoastaan istumalaatikon ympärille ja maston etu- ja takapuolelle tulee kansikaarten päihin lohenpyrstöliitokset. Nämä riittänevät jakamaan maston voimat runkoon ja pitämään veneen repsahtamasta levälleen. Lisäksi kansikaarten päälle tuleva vanerikansi jäykistää rakennetta vielä entisestään, joten kannen kestävyys on tuskin ongelma, vaikka työteliäiden liitosten määrää vähennämmekin.

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Kisen vedessä

Tällä viikolla pitkään jatkunut metsästys tuotti vihdoin tulosta kun saimme Jorma Rautapäältä kuvan Kisenistä vesillä. Tähän asti ainoa näkemämme kuva Kisenistä purjehduskunnossa on ollut Christoffer Ericssonin kirjassa "Skeppsbyggaren Gösta Kyntzell" julkaistu kuva vuodelta 1955. Pieni päivitys oli siis paikallaan!

Kuvassa Kisen (tai silloin Benita) on vuoden 2001 Helsinki Classicsissa, kipparina Mare Ruokonen Sarvaston venekerhosta, gasteina Pasi Ruokonen ja Jorma Ehrnrooth.

FIN-15 Kisen Helsinki Classics 2001
Kisen Helsinki Classicsissa 2001 (kuva Jorma Rautapää)

Tähän mennessä kuvasta havaittua - Kisen on hyvin vaalea verrattuna moniin muihin mahonkisiin puuveneisiin. On vaikea sanoa mistä tämä johtuu, onko puumateriaali vaaleampaa vai onko puu vaalentunut auringossa. Tämä selviää oikeastaan vasta kun hiomme veneen joskus keväällä.

Toinen havainto on että storan skuuttauspiste on ollut puomin päässä, vaikka olimme oletettaneet, että skuuttauspiste olisi ollut puomin keskellä. Tämä lähinnä siksi, että emme missään vaiheessa havainneet takakannella minkäänlaista kiinnityspistettä skuutille.

Moni muukin asia rikauksessa on meille vielä epäselvää ja kansiheloituksen ja rikin uudelleen rakentamista auttaisi paljon, jos tietäisimme enemmän siitä, miten Kisen on aikaisemmin rikattu. Jos sinulla on kuvia Kisenistä tai tiedät jotain sen historiasta, niin olisi mukavaa jos ottaisit yhteyttä! Veneen kunnostamisen lisäksi yritämme kerätä kasaan myös Kisenin historiaa.

Lopuksi vielä videosuositus, YouTubessa on katseltavana reportaasi vuoden 1998 5.5 metristen MM-kisoista. Mukana vilahtaa myös Matti Muoniovaaran Chaje 3 ja Johan Gullichsenin Kandoo.

torstai 10. joulukuuta 2009

Kansikaaren kannattimien sovitus

Testasimme viime viikolla aikaisemmin sahaamiamme kansikaaren kannattimia paikalleen. Kuten aikaisemmin julkaistuista kuvista näkyy, kaarien aihioina käytettävät laudat ovat melko rehdin mittaisia. Rakenteen kestävyyden kannalta olisi parasta, jos kaaressa olisi mahdollisimman vähän saumoja, joten pitkät laudat pitää saada taipumaan melko voimakkaasti, ja vieläpä niin että laudat saadaan nätisti liitettyä toisiinsa.

Kansikaaren kannattimien pitää taipua kahteen suuntaan, toisaalta vertikaalisesti veneen ketkan mukaan, toisaalta lateraalisesti ensin perästä ulospäin ja jälleen sisäänpäin keulaa kohti. Sinänsä lateraalinen taivutus ei pitäisi olla ongelma, koska kansikaaren kannattimet laminoidaan kolmesta 12 x 80 millimetrin rimasta, joten eniten jännitimme vertikaalista taivuttamista.


Höyläämätön pintalauta kansikaaren kannattimen sijaisena

Kaikeksi onneksi Kisenin ketka on melko loiva, joten suurin vertikaalinen muutos, nousu keskilaivasta keulaan on lopulta kohtalaisen maltillinen. Rimat taipuivat paikalleen kaiken kaikkiaan rohkaisevan helposti.

Vielä liittyen aikaisempaan liimakeskusteluun - valitsimme lopulta ulkoliimaustöihin Soudalin Pro 45P (pdf) D4-polyuretaaniliiman, jonka työskentelylämpötila alkaa 5 C-asteesta kuten aikaisemmin mainitulla Purocol Expressillä, mutta Pro 45P on olomuodoltaan juoksevampaa. Tätä ominaisuutta pidimme erityisen tärkeä, koska liima pitäisi saada levitettyä tasaisesti kaikille lamelleille koko matkaltaan varsin lyhyen työskentelyajan sisällä. Liima on väriltään ruskeaa, mutta lopulta liimasaumojen ei pitäisi jäädä juurikaan näkyviin.

Kiitokset vielä Soudalin maahantuojalle konsultaatiosta!

tiistai 1. joulukuuta 2009

History of Kisen

Kisen was built in 1954, just two years after Complex II had won the Olympics in Helsinki, for Ingmar Nylund a Finnish engineer and merchant. Kisen was not Nylund's first yacht, he had previously owned at least an 8 mR, a 6 mR (FIN-44 Toy) and another 5.5 m, Vistra (FIN-9, nowadays Vis-a-vis). Kisen, which was numbered FIN-15, was apparently named after Nylund's wife's nickname.


Complex II leading the fleet in the 1952 Summer Olympics (Olympiakuva / Wikimedia)

Wilenius båtvarv, the boatyard that built Kisen, was no beginner in making racing yachts, and together with Gösta Kyntzell, Kisen's designer, they where responsible for lauching a formidable part of Finland's classic 5.5 m fleet.

Gösta Kyntzell earned his living drawing ships, motorboats and yachts for companies, private individuals and the Finnish government and he was one of the most productive maritime architects in Finland ever. Unfortunately by the time Kisen was designed, the 5.5 m fleet was still very young and mostly followed concepts proven in other yacht classes. As such, Kisen is very classic in design, a fantastically well finished boat, but not outright astounding as a 5.5 m.

During her early years Kisen competed actively in the west coast of Sweden in Öresund, Sandhamn and Marstrand and at least during the season of 1955 the boat participated in a number of races in Finland as well. Typically Kisen showed up in races organized by NJK, Nylund's home club, and finished well after Pohjantähti II, skippered by Johan Gullichsen, and Teresita, skippered by Peter Fazer. Kisen's records are more in the same range as Bloss and Ariane IV, boats build much before itself.

In 1962 Ingmar Nylund sold Kisen to somebody in HSS and the boat has since passed through relatively few hands to us. We are still tracking the details of Kisen's ownership history, so any news are more than welcome.