Puuveneen turvottaminen

Kevät 2014 ei ollut puuveneille kaikkein hellin. Aikaisin alkanut kuiva ja lämmin kevät kuivatti ainakin Kisenin pahanpäiväisesti. Siinä vaiheessa kun pintakäsittelytyöt piti aloittaa näki veneestä läpi melkein yhtä pahasti kuin pari vuotta sitten ennen rimoitusta (no ei nyt ihan!).

Pintakäsittelyä ei voi tehdä ennen kuin saumat ovat kiinni, sillä muuten lakka ja maali menevät avoimeen saumaan ja kun puu turpoaa aukeaa sauma vuorostaan saumaan menneen maalin tai lakan vierestä. Sen jälkeen ravistuminen ottaa vauhtia jokaisen pintakäsittelyn yhteydessä.

Caro VI näyttää mallia, suojakalvo kannattaa toki teipata kiinni asti

Jotain oli siis tehtävä ja nopeasti. Meillä oli onneksi pari aikaisemmin hankittua 70-luvun ruskeaa Ufox-kostutinta (joita saa käytettynä parilla kympillä), mutta kireä aikataulu asetti haasteensa. Pursiseuran vesillelaskuaikataulu ei odota ja hieman yli kahdessa viikossa vene piti saada turpoamaan, lakattua ja maalattua.

Suojakalvo pitää hyvin kosteuden halutussa paikassa, kunhan ei tuule

Kiire on aina pahin virhe, mutta se ei enää ollut vältettävissä. Laitoimme kostuttimet ja kaksi läpimärkää räsymattoa veneen sisään ja pressut istumalaatikon päälle estämään kosteuden karkaamisen. Puoliteholla Ufoxit höyryttävät noin vuorokauden ja päivittäin vettä lisäämällä vene oli viikon kulutta jälleen entisensä ja parin päivän kuivattelun jälkeen pinta oli valmis lakattavaksi.

Kiireen hintana oli se, että ensi talvena saamme pestä homepilkkuja pois kansilevyjen sisäpinnasta. Jatkossa toimimme fiksummin.

Se fiksumpi, mutta hitaampi tapa on laittaa kostuttimet rungon ulkopuolelle ja estää kosteuden karkaaminen maalaustarvikehyllystä löytyvällä teippireunaisella suojakalvolla (esimerkiksi Tesa Easy Cover).

Ohut muovikalvo on helppo kiinnittää ja pitää kosteuden rungon ympärillä, kunhan paikka on tuulelta suojassa. Tuulisessa paikassa kevyt kalvoverho lentelee minne sattuu.Verhon voi ripustaa vesilinjaan tai partaaseen sen mukaan miten vene tarvitsee turvottaa.

Aikaa kannattaa varata enemmän kuin viikko ja mieluummin ylläpitää kosteutta koko telakointikauden ajan, kuin yrittää lisätä sitä kerralla kovin paljon. Nopeasti turvotettaessa rakenne elää enemmän, muun muossa koska turpoaminen alkaa saumoista ja pinnoista ja vasta sitten syvemmältä puusta, ja kuluttaa niin ollen rakennetta.

Kaariteltta, malli 2.1

Kesäkuussa sattuneessa tulipalossa tuhoutuivat myös Kisenin talvipeitteet, joten syksyn tullen oli aika pohtia tarvittavia parannuksia talvisäilytykseen. Aikaisemmin rakennettu A-teltta palveli pari talvea erittäin hyvin, ainoa huono puoli oli kahdesta peitteestä koottu katto, joka jätti kattoon avoimen poikittaissauman, joka päästi lunta sisään sopivalla tuulensuunnalla.

Havainnekuva kulkupäädystä, tukiristikko umpinaista päätä korkeammalla

Tämän lisäksi halusimme vähentää teltan purettavien ja koottavien osien määrää - tavoitteena oli, että teltan saisi koottua tai purettu yhdessä päivässä. Tähän ratkaisuna oli ennen kaikkea se, että koska vene ei enää siirry minnekään, käytettävät telttarakenteet voivat olla kookkaampia. Kaikkea ei tarvitse purkaa enää pakettiautoon meneviin osiin.

Havainnekuva sivulta, harmaa on 2x3", punainen 1x4" ja oranssi 1x2"

Uuden teltan pohjana olivat vanhat A-malliset pystykaaret. Näiden määrää vähennettiin yhdellä (6 -> 5), lisäksi sivuseinien diagonaalituet korvattiin korkemmalla (150 cm) vesivanerilevyllä. Suurin muutos oli kuitenkin pohjan rakenteessa ja sen yhdistämisessä pystykaariin.

Aikaisemmin kymmenestä pitkittäispalkista ja lähes neljästäkymmenestä (!) kiinnityspolviosta koostunut pohja korvattiin neljästä moduulista koostuvalla pohjarungolla, joka tuetaan pystykaariin vain neljällä polviolla. Pohjan moduulit ovat päädyt, joissa on jäykistetyt kulmat, ja suorat sivut. Näissä on valmiina pitkät 50 cm liitokset yhdistämistä varten.

Sivuttaisjäykkyys syntyy ennen kaikkea päädyn ristikoista ja entistä korkeammista tukipolvioista (kaarissa 2 ja 4). Pitkittäisjäykkyys syntyy seinien vanereilla, jotka myös pitävät lumet ulkopuolella.

Teltta pystyssä, ankkurointiharukset pitävät päädyn paikallaan

Uudeksi peitteeksi valitsimme 250 grammaisen OceanFlex-kestopeitteen. Olimme nähneet näitä veneiden päällä aiemminkin, joten ajattelimme että tuotteen täytyy olla hyvä. Peite on toistaiseksi pysynytkin hyvin ja läpinäkyvän peitteen alla on erittäin hyvä työskennellä, sillä valoa riittää todella paljon enemmän kuin raskaspeitteen alla.

Toisaalta läpinäkyvyys aiheuttaa omat ongelmansa puuveneelle, joka saattaa talven aikana kuivua liikaa auringonpaisteessa. Olemme peittäneet veneen auringonpuoleisen kyljen erillisellä peitteellä estääksemme tämän.

Peite on ankkuroitu paikalleen puurimoilla, jotka kiristetään siipimuttereilla

Teltan mitat on suunniteltu niin että kalleimman rakennusmateriaalin käyttö minimoidaan, meidän tapauksessamme tämä tarkoittaa vesivaneria. Puutavaraa meni noin 15% enemmän, koska vakiomittaisesta laudasta kaikkea ei voitu hyödyntää. Toisaalta kalleinkin käytetty lauta maksoi vain noin 1,60€/m.

Mitat ovat hiukan alle 2,5 x 10 m, joka riittää viisvitoselle hyvin ja sisään jää vielä työskentelytilaakin.

Rakentamiseen käytettiin

• Kestopeite kattoon 8x12 m, 250 g/m2, 280 eur
• Kevytpeite päätyihin 4x6 m, 120 g/m2, 15 eur
• Pystykaaret 48x73 mm (2x3”) yhteensä 45 jm á 1,60 €, 85 eur (+15 %)
• Pohjakehikko ja kurkihirsi 48x73 mm (2x3”) yhteensä 61 jm á 1,60 €, 115 eur (+15 %)
• Hartialaudat, päätyristikot ja kattolaudat 22x100 mm yhteensä 58 jm á 0,60 €, 45 eur (+15 %)
• Ankkurointirimat 22x50 mm yhteensä 20 jm á 0,50 €, 15 eur (+15 %)
• Vesivaneri 2500x1250 mm yhteensä 8 kpl á 44 eur, 352 eur
• Ruuvit, pultit, mutterit, kulma- ja liitosraudat, 150 eur

Kokonaishinnaksi tuli siis noin 1 100 euroa.

Aiotko puuveneenkorjaajaksi?

Klassikkoveneen korjaaminen itse on joillekin ainoa keino päästä ajamaan hyväkuntoista puuvenettä. Se on myös eräs tapa, jolla klassikoita saadaan lisää kilparadoille. Vaikka veneremontti ei ole keino säästää rahaa (valtaosa ellei kaikki nyt myynnissä olevista puisista viisvitosista on halvempia kuin meillä on kulunut rahaa projektiin), itse tekeminen on kuitenkin todella paljon halvempaa kuin työn teettäminen ammattilaisella. Suon ilolla puuveneenkorjaajille heidän elantonsa mutta omasta lompakosta ei löydy riittävästi rahaa työn teettämiseen.

Korjausurakkaa ei kannata aloittaa viimeisillä rahoilla mutta työssäkäyvälle se on taloudellisesti täysin mahdollinen harrastus. Taloudellista ja työtaakkaa on hyvä jakaa ryhtymällä remonttiin isommalla porukalla. Neljällä hengellä työtä riitti kaikille hyvin ja luultavasti kolmen hengen miehistön kasaamiseen joudutaan ajoittain käyttämään ulkopuolisia gasteja kunhan purjehtimaan päästään. Monen veneen käyttöaste on niin pieni, että omistusta voi hyvin jakaa. Kalliiseen ja välillä stressaavaankin harrastukseen on hyvä ottaa mukaan todella hyviä ystäviä tai sellaisia, joilla ei ole niin väliä. Itse otin hyviä ystäviä.

Meillä kölipuun, kaarten ja kannen vaihtamiseen, kylkien paikkailuun ja rikauksen modernisointiin meni neljässä vuodessa noin 1000 €/henki/vuosi. Rahaahan se on mutta eivät muutkaan harrastukset ilmaisia ole. Ensimmäinen asia, jonka opimme kantapään kautta oli se, että veneelle kannattaa heti (jopa ennen töiden alkua) perustaa tili, johon maksetaan kuussa vakiosumma. Aloimme tähän vasta urakan jatkuttua jo jonkun aikaa mutta se helpotti oloa ja taloudenpitoa suuresti. Kuluja kertyy todella epätasaisesti ja on mukavampi maksaa vaikka satanen kuussa kuin melkein tonnin laskuja aina joskus.

Toinen tärkeä asia on se, että remontilla pitää olla työnjohto. Jonkun pitää tietää kokonaiskuva projektista, varata tarvittavat välineet ja materiaalit ja jonkun pitää olla perillä taloustilanteesta. Vastuut voivat muuttua projektin aikana mutta jonkun pitää olla koko ajan tilanteen tasalla. Meillä runko tehtiin pitkälti minun tiedoillani mutta rikaus ja taloushallinto ovat Matiaksen käsialaa.

Käsityötaidon puutetta ei pidä pelätä liikaa. Pitkälti kyse on tiedosta ja huolellisuudesta ja tietoa saa kirjoista ja kysymällä. Veneenrakennus ei oikeasti ole kultamokkatouhua, piiloon jäävät rakenteet voi tehdä aika krouvisti riittävän lujiksi. Julkisivua on taas aikaa hinkuttaa. Työ kannattaa aloittaa helposta, jotta työkalut tulevat tutuiksi. Taito karttuu nopeasti. Toki joku kyky työkalujen käyttöön on välttämätöntä mutta riittävä perustaso löytyy yllättävän monelta.

En suosittelisi emäpuun vaihtoa ilman mitään veneenrakennuskokemusta mutta esimerkiksi kansiremontti on jo paljon parempi (mutta silti tosi iso) aloitusprojekti. Mahdollisiin töihin vaikuttaa myös se, minkälaiset tilat remonttiin on käytettävissä ja saatavilla olevat työkalut.

Venettä ei ole pakko saada halliin korjauksen ajaksi, hyvä pressuteltta riittää. Itseasiassa huonohkokin pressuteltta riittää mutta sitä en suosittele kenellekään. Me teimme projektia käsittämättömän pitkälle ilman kunnollista telttaa. Melkein kolme vuotta käytettiin sen miettimiseen, että isompi teltta olisi hyvä, jos sellaisen ehtisi joskus rakentaa. Eihän sitä koskaan ehtinyt, aina oli mielenkiintoisempia töitä tehtävänä.

Aikaa ja hermoja olisi kuitenkin säästynyt, jos teltta olisi ollut riittävän iso ja sopivan mallinen. Muutama asia, joita kannattaa ottaa huomioon telttaa suunniteltaessa ja rakennettaessa:

• pystyt seinät partaan yli ja viisto katto
• metrin verran tilaa joka suuntaan veneen ympärille
• seinät ja katto raskaasta pressusta
• isommalle veneelle tukevat työtasot veneen ympäri, jotta joka paikkaan yltää hyvältä alustalta
• hyvä työvalaistus koko telttaan ja riittävät sähkövedot.

Me jouduimme siirtämään telttaa monta kertaa työn kuluessa, jotta mahduimme työskentelemään ja alkuvuosina kevytpeitteitä piti olla sitomassa uudelleen ja paikkaamassa melkein joka kerralla. Teltassa säästetty raha on säästetty väärässä kohdassa.

Telttaan kannattaa myös tehdä jonkunlainen lattia, ainakin maahan kannattaa varata runsaasti trukkilavoja jos ei muuta. Kuivassa rakennettu teltta voi tuoda ikäviä yllätyksiä syksyn sateilla tai viimeistään lumen sulaessa. Kuivaa laskutilaa työkaluille ja rakennusmateriaaleille ei ole koskaan liikaa ja sulava maa voi muuttaa veneen ja teltan tuentoja yllättävänkin paljon.

Jos työ on tarkoitus suorittaa venetelakan mailla omin voimin, on syytä sopia pelisäännöistä telakoitsijan kanssa ajoissa. Työmaan pitää voida olla paikoillaan parikin kautta, siinä ajassa veneen saa siirtokuntoon mistä tahansa lähtötilanteesta. Samoin sähkön ja työkalujen käytöstä pitää sopia erikseen ja etukäteen, kuten myös alueen mahdollisesta käytöstä esimerkiksi viikonloppuisin ja työajan jälkeen.

Työkalujen tarve vaihtelee todella paljon riippuen tehtävästä työstä, mutta joitakin vakiotarpeita löytyy.

• hyvä ja huonoja puukkoja
• vasara, ehkä myös nuija talttaamiseen
• talttasarja
• karkea- ja hienohampainen saha (japaninsaha on todella hyvä)
• vaihtopääruuvari ja kärkisarja
• yksi tai mielellään kaksi hyvää akkuporakonetta 13 mm istukalla
• puuporasarja (ainakin 3 mm - 12 mm)
• erikokoisia tulppaus- ja upotusteriä
• käsijyrsin (mielellään vaihdettavalla istukalla)
• paljon erilaisia mittavälineitä (ainakin tavallisia ja yksi >10 m mittanauha, suorakulma, teräsviivain, työntomitta ja siirtokulma).
• lyijykyniä, paljon lyijykyniä. Puolikkaiksi katkaistut katoavat puolet hitaammin

Kaikkia työkaluja ei ole tarpeen ostaa samalla kertaa, eikä kaikkia tarvittavia laitteita voi tietää etukäteen. Myös työkaluvuokraamot kannattaa pitää mielessä. Harvinaisemmissa hommissa hyvä vuokrattu kone on usein parempi kuin huono oma. Myös siihen on alistuttava, että joskus hommat seisovat työkalujen puutteessa.

Suurten puuntyöstökoneiden, kuten oiko- ja tasohöylän sekä levysirkkelin tarpeelta voi välttyä ostamalla puutavara valmiina aihioina. Meillä oli koneet käytettävissä ja mänty ostettiin stammwarena (tuppeensahattu raakalankku) ja muut puut höyläämättömänä lankkuna. Työstämiseen menee kuitenkin paljon aikaa ja hukka on merkittävä raakapuutavarasta aihioksi työstettäessä, puhumattakaan valmiista osasta. Kannattaa siis muistaa hintoja vertailtaessa, että todellinen ero puun kuutiohinnassa raakapuuna ja mitallistettuna aihiona ei ole niin suuri, kuin miltä se hinnastoa lukiessa vaikuttaa.

Valmiiden aihioiden ostaminen vaatii suunnitelmallisuutta mutta se on vain hyvä asia. Mitä paremmin asiat on mietitty etukäteen, sitä paremmin ne sujuvat. Oikeat työkalutkin muistuvat mukaan ja työtavat muotoutuvat jo päässä ensimmäistä ideaa paremmiksi.

Aikataulun venymiseen ja motivaation loppumiseen on syytä varautua. Kysyy itseltä vakaamusta ja perheeltä ymmärrystä lähteä viikonloppuisin ennen auringon nousua pakkaseen resuamaan veneen kanssa. Porukalla tekemisessä on se hyvä puoli, että yleensä ainakin yhdellä on motivaatiota. Meillä oli pahimmillaan koko porukalta motivaatio hukassa melkein kokonaisen kesän.

Jälkikäteen ajateltuna silloin olisi kannattanut olla pari kolme viikkoa käymättä veneellä ollenkaan, luultavasti työ olisi alkanut sujumaan nopeammin. Sinnikkyys on kuitenkin kannattanut. Veneen näkeminen ensimmäistä kertaa vedessä oli aika mieleenpainuva kokemus, samoin ensimmäinen purjeiden nosto. Luulen, että hyviä kokemuksia on veneellä luvassa vielä jatkossakin.

Uusi venekatos valmis

Kisenin muutto Jätkäsaaren sujui hienosti, mutta siitä eteenpäin turpaan on tullut reilusti. Kurjan tuulisen ja sateisen sään takia emme saaneet telttaa rakennettua melkein kahteen viikkoon veneen siirron jälkeen. Loppua kohden vene alkoi olla niin läpimärkä, ettei sellaista ole kyllästyksen jälkeen nähty.

Uusi venekatos on samaa hehkuvan keltaista kuin veneen kansikin

Syksyn säistä ei koskaan tiedä ja pakkanen olisi voinut iskeä missä vaiheessa tahansa. Reilu pakkanen olisi jäädyttänyt puuhun imeytyneen veden ja lopettanut kunnostusurakan siihen. Ainoaksi onneksi pakkasta ei tullut. Sen sijaan tuli myrsky - päivä sen jälkeen kun olimme saanet venekatoksen pystyyn.

Venekatoksen sivujen polviot ovat tärkein runkoa jäykistävä elementti

Syksyn ensimmäinen myrsky iski perjantai-aamusta ja heitti telttaamme miten huvitti. Sama kaariteltta oli palvellut meitä jo kolmen vuoden ja kahden pitkään aikaan lumisimman talven ajan ongelmitta, mutta Jätkäsaaren veneiden talvisäilytysalue on ympäristönä vähintään haastava.

Katon polviot toimivat samalla kurkihirren kannattimina

Kiitos reilun telttanaapurimme tarkkaavaisuuden ja parin ripeäotteisen pursiseuralaisen katoksen peitteet saatiin pääosin pelastettua, mutta kaarirunko vääntyi, taittui ja murtui korjauskelvottomaan kuntoon. Näin ollen viimeiset pari viikkoa ovat menneet uutta telttaa rakentaessa.

Vaihdoimme aikaisemman kaarirakenteen A-rungoksi, jonka pitäisi olla jykevämpi. A-runkoinen venekatos antaa myös enemmän tilaa veneen sivuille työskentelyä varten kuin kaarirunkoinen katos samalla lattiapinta-alalla. Rungon kulmien jäykistämiseen käytimme pultattuja polvioita. Niiden pitäisi jäykistää runkoa enemmän kuin pelkkien kulmarautojen. Viimeiseksi varmuudeksi teltta on ruuvattu kiinni venepukkiin ja pultataan vielä aloilleen. Toivotaan, että tämä rakenne kestää tulevan talven ongelmitta.

Kisen muutti Helsinkiin!

Viime viikolla Kisen karisti viimein Kirkkonummen pölyt taakseen. Samalla päättyi lähes päivälleen kolme vuotta aikaisemmin alkanut veneen peruskunnostusurakka. Kaaret, iso osa laudoituksesta, deadwood, steevit ja kansi on nyt vaihdettu tai kunnostettu ja koko paketti pohjalakattu ja -maalattu.

Kiiltäväkylkinen kaunotar paljastuu auringonpolttaman teltan alta

Työlistalla on vielä hirveä kasa viimeistelytöitä, jotka pitävät meidät kiireisenä vielä kesään asti, mutta urakan pääosa on jo takanapäin. Tästä eteenpäin enemmistö töistä voidaan jo tehdä veneen talvisäilytyspaikalla ilman raskaita puuntyöstökoneita. Viimeisetkin rakenteelliset asennukset pitäisi saada valmiiksi alkukeväästä, jotta loppukevät voidaan käyttää rikaamiseen sekä lakkauksen ja maalauksen viimeistelyyn.

 

Timelapse-video Kisenin lastauksesta kuljetusauton kyytiin

Kisenin kuljetuksesta huolehti Nenne Brorström, ammattitaidolla, joka rauhoitti sen mikä suinkin oli mahdollista, huolestuneita veneenomistajia, jotka näkivät vaivalla kunnostetun veneensä ensimmäisen kerran ilmassa. Rekan lavalle lastattu vene näyttää auttamatta yläpainoiseilta ja jotenkin eksyneeltä. Onneksi seuraavan kerran kun Kiseniä nostetaan, suunta on veteen, ei maantielle.

Kisen nostetaan lavalta Helsingin Jätkäsaaressa

Nyt Kisen on talvisäilytyksessä HSS:n talvisäilytysalueella Jätkäsaaressa. Tulevia kunnostuspäiviä nopeuttaa reilusti se, ettei töihin tarvitse matkustaa tuntia, vaan paikan päälle pääsee pyörällä pikavauhtia. Tosin uusi tuulisempi talvisäilytyspaikka asettaa myös omat vaatimuksensa venekatokselle, joihin vanha rakenne ei pysty vastaamaan. Niinpä tämäkin syksy alkaa venekatoksen parantamisella!

Uusi pressu ja venekatos

Ostimme jo loppusyksystä Lainapeitteeltä 6 x 9 metrisen pirteän keltaisen poistopeitteen, siis vuokrauskäytöstä poistetun peitteen, josta pahimmat reiät on paikattu. Peitteitä saa myös paikkaamattomina, mutta ajattelimme, että paikkaamiseen menevä vaiva ei ole parin kympin arvoinen. Paikkaamattomien peitteiden väri olisi ollut hillitympi tummanvihreä, mutta ei tämä keltainenkaan ole mahdoton.


Kisenin uusi pressu loistaa syysauringossa

Uuden peitteen hankinta oli syksyllä enemmän kuin ajankohtaista, sillä vanha valkoinen kestopeite oli monin paikoin rispaantunut ja etenkin katoksen harjan kohdalta vesi pääsi tipottamaan suoraan rungon sisään ja pilssiin. Kun syksy oli muutenkin kostea, niin sisäänsatanut vesi kasteli venettä entisestään, osin kurjin seurauksin. Tästä syystä osa uusista painokaarista meni homeeseen, jota vahinkoa saamme nyt kansikaaren kannattimien asentamisen yhteydessä korjailla.


Kultahohtoinen näkymä uuden keltaisen peitteen alta

Uuden peitteen myötä päivitimme myös tulevia suunnitelmia koskien veneen telakointia. Koska veneseuroilla säilytystila maksetaan tavallisesti pinta-alan mukaan ajattelimme talvisäilytystä varten siirtyä kaariteltasta suorakulmaiseen venekatokseen, jossa kantava perusrakenne olisi suorakulmio, jonka päällä olisi harjakaton muodostava kolmio. Tämä malli näyttäisi olevan vallitseva katosmalli ainakin useimpien Helsingin eteläisten veneseurojen alueilla. Oman arvioimme mukaan suorakulmainen katos muodostaa tarkemmin veneenlevyisen ja matalamman rakenteen, kuin erinomaisesti ainakin kunnostukseen sopiva kaarikatos.

Erilaisten venekatosten rakentamisesta on käyty paljonkin keskustelua. Yllä olevasta linkistä löytyy lyhyet ohjeet suorakulmaisen katoksen rakentamiseen ja kaarihallin rakentamiseen löytyy ohjeet Puuvene-lehden sivuilta. Eri katosvaihtoehtojen paremmuudesta on keskusteltu Puuvene-lehden foorumilla ketjuissa Venekatos-artikkelista ja Kaarihallin rakentamisesta.

Siivouspäivä

Tänään maanantaina Kisenillä oli siivouspäivä. Nöyrryimme jo aikaisemmin toteamaan että remontti venyy vielä ja nyt työmaalla on tehty töitä jo lähes vuosi. Maahan oli kertynyt maalinöyhtää, sahanpurua, ruuvinkappaleita ja puupaloja kasakaupalla. Kaikki joka putosi maahan oli kutakuinkin varmasti lopullisesti kadonnut. Alkoi olla siis korkea aika hiukan siivota.


Raakalankut omassa pinossaan teltan suojassa

Pelkästään irtoroskaa ja purettuja rakenteita siivosimme lopulta melkein kolme parinsadan litran jätesäkillistä. Samalla putsasimme myös venepukin alustan harjalla ja järjestelimme tarvikkeet. Tärkeimpänä osana oli ehkä puutavaran järjestäminen omiin pinoihinsa tulevien työvaiheiden mukaan ja pinojen asetteleminen niin, että puut kestävät tulevat syyssäät.


Valmiiksi höylätty puutavara on varjon puolella ettei se haalistu

Viime viikolla Lauri, Juho ja Eero purkivat ja rakensivat Kisenin venepukin uudestaan. Nyt venettä tukevat tukijalat on siirretty eri kohtaan ja aikaisemmin luoksepääsemättömät kaaretkin saadaan vaihdettua. Samalla tulevista hionta-, lakkaus- ja maalausvaiheista pitäisi tulla astetta helpompia.

Kansi auki

Viime viikolla Juho, Eero ja Lauri aloittivat kannen purkamisen. Aluksi tiikkikansi leikattiin auki kansikaarien kohdalta, jotta varsinainen kansirakennen saatiin näkyviin. Käsisirkkelin leikkaussyvyyttä säätämällä ja Feinillä viimeistelemällä kansi saatiin nätisti auki, kuitenkin niin että rakenne kantaa vielä itsensä, eikä runko pääse lerpsahtamaan.



Kuten aikaisemmin jo arveltiin, kannen läpivientien, barduunoiden, vanttien ja takastaagin kohdalta puu oli melkolailla pahasti pehmennyt. Näistä kohdin kannen vaneri, kansikaaret ja kansikaaren kannatin olivat käytännössä kompostoituneet, puu pöllysi irti sormella raapimalla. Kaikeksi onneksi vaurio näyttää myös rajoittuvan näihin kohtiin, eikä ole levinnyt alaspäin rungon kaariin tai kyljen ylimpään lautaan.



Eilen höyläsimme myös köliin tulevat mahonkilankut. Puutavara tuli sahalta noin 27 mm lankkuna ja kölissä aikaisemmin ollut vaneri oli ylälaidastan 15 mm ja alalaidastaan 13 mm. Näin ollen jouduimme höyläämään lankuista lähes puolet pois. Allaolevassa kuvassa on sekä raakalankku että valmiiksi höylätty lauta. Kun laudat olivat valmiit Lauri aloitti kölin uudelleen laudoittamisen. Homma ei ole ihan helppo, kölissä ei ole yhtä ainutta suoraa linjaa ja uusilla laudoilla pitää täyttää vanhan laudoituksen ja uuden kölipuun välinen osa. Sovittaminen taitaa olla pääosassa ainakin muutaman päivän ajan.



Etenkin kannen uudelleen rakentamista ja kyljen viimeistelyä ennakoiden suurensimme myös telttaa. Kaikeksi onneksi päivä oli melko tuuleton ja saimme turvallisesti avattua kattokaaret ylälaidastaan yhdistäneet vanerikolmiot. Irrotimme kolmiot ja sahasimme ne hiukan jyrkempään kulmaan. Lopuksi siirsimme kaarien jalkoja ulommas ja ruuvasimme levyt paikoilleen.



Vaikka katto näin ollen tuli muutaman kymmenen senttiä alaspäin, saimme sivuille paljon lisää tilaa. Nyt veneen ohi mahtuu kulkemaan molemmilta sivuilta ja kannella on yhä tarpeeksi tilaa, ilman että päät osuvat jatkuvasti tukilevyihin. Aikaisempi teltta oli selvästikin suunniteltu talvisäilytystä ja pientä tilantarvetta silmälläpitäen, näillä korjauksilla se sopii paremmin kunnostukseen. Vaikka työhön meni useampi tunti kahden miehen tiimillä, luulen että työmukavuus korvaa vaivan vielä nopeasti.

Uusi teltta

Lauri ja Eero nykäisivät tehokkaan työpäivän telakalla ja vaihtoivat syystuulissa pahasti kärsineen pressukatoksen uuteen. Vanha katos oli tehty Kisenin mukana perimistämme katoskaarista ja kevytpeitteestä, jonka kai melko naivisti uskoimme kestävän Suomen säitä.

Viimeisen pikkutalven aikana katoksesta oli katkennut kaari ja pressu oli leikannut itsensä suurelta osin kahtia kattopuomia vasten. Tilanne alkoi siis olla kriittinen.






















Lisäksi vanha katos on kovin kapea, etenkin ajatellen törmäyslistan vaihtamista ja kylkien lakkausta. Katoksen ja veneen väliin ei todellakaan mahdu työskentelemään. Lisäksi kovalla tuulella ja sateella pressu oli painunut kylkeä vasten ja kastellut sen. Harkitsimme kokonaan uusien kaarien rakentamista, mutta tyydyimme lopulta vain kunnostamaan vanhat. Toisaalta leveämpi katos olisi nyt hyvä kun kylkien kanssa tehdään töitä, mutta toisaalta jatkossa talvisäilytyksestä maksetaan pinta-alan mukaan, joten isompi teltta tulisi kalliimmaksi.

















Uuteen telttaan tehtiin katos kestopeitteestä, joka on reilusti tukevampaa kuin kevytpeite, muttei sentään raskaspeitteen hinnoissa. Lisäksi uusi pressu on valkoinen, joten päivien toivottavasti pidentyessä se päästää valoa paremmin läpi ja tekee työskentelystä katoksen alla helpompaa. Seuraavaksi jatketaan varsinaisen kunnostamisen kanssa.

Pari kuvaa katostalkoista

Tässä on muutama kuva eilisistä katostalkoista. Kaaret saimme kaupan yhteydessä edelliseltä omistajalta. Kipaisimme Kirkkonummen Varubodenissa ostamassa kymmenen lankkua (~50€), joiden avulla kasasimme teltan kaarista ja 8x12 metrisestä pressusta. Näyttää siltä että pahimmat talven puhurit pysyvät kivasti ulkopuolella!

Koko rakennusurakkaan meni ehkä neljä tuntia ja fiilistelyyn muutama mokoma lisää. On se kyllä hieno ja kaunis! Vielä kun voisi olla hieman enemmän hyödyksi, tuntuu että kaikki remppataidot ovat täysin hakusessa.

Vaikka Kisen on jo kertaalleen hiottu, täytyy kölipuun vaihto-operaation loppupuolella käydä pintojen kimppuun vielä kerran. Punainen pohjamaali ja valkoinen raita ovat tämän hetken suunnitelmissa kaikkein kirkkaimmin hohtava vaihtoehto, joten eiköhän niillä mennä.