Vähän hiilenä

Tiistaina 11.6 sattunut tulipalo HSS:n isännöimällä Liuskasaarella sotkee tänä vuonna monen klassikkovenekunnan purjehduskauden. Vaikka kaikki klassikot ilmeisesti selvisivät palosta korkeintaan pintavahingoilla, tuhoutui vajassa kymmenien veneiden purjeet ja monesta veneestä myös masto ja muut varusteet. Erityisen pahasti tulipalo iski viitosluokkaan, jonka veneistä moni oli vasta laskettu vesille ja näin ollen mastot olivat edelleen vajassa. Palanut rakennus oli vanhin HSS:n rakennuksista, sen perustukset oli asetettu vuonna 1900.

Muun muossa näitä purjeita ei tarvitse enää katsella

Meidän venekunnassamme tilanteen etenemistä seurattiin tuona iltana sydän kylmänä, sillä Kisenin laituripaikka oli ensimmäisenä palaneen vajan vieressä. Paikan päältä nähtyjen kuvien perusteella pystyimme vain sanomaan, että masto näkyy edelleen, mutta oletus oli, että vene palaa takaisin telakalle. Siinä määrin hurjana ja lähellä venettä tulipalo roihusi. Seuraavan aamun tunnelmia, kun menimme katsomaan tilannetta, ei toivo kenellekään.

Liuskasaaren Itävaja paloi lähes maantasalle

Yllätys oli melkoinen, kun vene löytyi laiturista pääosin vaurioitumattomana. Tarkempi katsastus on edelleen tekemättä ja on epäselvää esimerkiksi kuinka paljon palo on kuivattanut runkoa tai haurastuttanut köysiä, mutta joka tapauksessa vauriot ovat merkittävästi vähäisempiä, kuin mitä odotimme.

Kisen palon jälkeisenä aamuna

Sen sijaan veneen varusteiden osalta tappiot olivat juuri sitä mitä odotimmekin. Pitkän kunnostusprojektin aikana kokoamamme runsas purjevarustus sekä kaikki veneen varusteet, korjaustöihin hankitut työkalut ja varaosat tuhoutuivat. Tuho oli siinä määrin totaalinen, että emme edes tunnistaneet oman kaappimme paikkaa rakennuksen raunioista.

Nyt tavoitteena on kuluvan purjehduskauden turvaaminen ja uusien purjeiden hankkiminen. Kaikeksi onneksi muut viisvitosvenekunnat ovat lupautuneet lainaamaan meille purjeita, jotta pääsemme takaisin vesille. Pidemmällä aikavälillä tarvitsemme kuitenkin uudet omat purjeet. Vakuutuksesta tuskin saamme rahaa uuteen purjekertaan, joten etsimme ensi sijaisesti hyväkuntoisia käytettyjä purjeita. Etenkin itseskuuttaavat fokat ja slöörispinaakkerit tuntuvat olevan kiven alla. Jos tiedät sopivista purjeista soita Matiakselle (040 5900 313)!

Tärkeintä on kuitenkin, että itse vene selviytyi ja siitä kuuluu kiitos Pelastuslaitoksen fiksulle toiminnalle. Tulipalon voimakkuudesta oli selvää, ettei rakennusta voida pelastaa. Sen sijaan palomiehet ilmeisesti keskittyivät hillitsemään paloa siitä päästä rakennusta, jonka läheisyydessä veneet olivat.  Tämä varmasti pelasti monta venettä suuremmilta vahingoilta ja venekuntaa harmailta hiuksilta.

Tämä olikin jo toinen tulipalo josta Kisen on selvinnyt. Hiukan ennen kuin me hankimme veneen oli se juuri selvinnyt viereisen moottoriveneen palosta. Silläkin kertaa vahingot olivat vähäisiä. Toivotaan, ettei kolmatta kertaa koskaan tule!

Turvallisuus ensin

Kisenin vakuuttamisesta on tullut hämmästyttävä seikkailu - sen seitsemästä vakuutusyhtiöstä useimpien kanssa on tullut seinä vastaan. Tapiola ei vakuuta yli 40-vuotiaita veneitä, Veritas ei yli 50-vuotiaita ja Alandia ei puuveneitä ollenkaan. Fennia vaatii puolestaan vakuutustarkastajan lausuntoa, joka, vaikka en tiedä mitä palvelu maksaisi, olisi noin 150 euron vuosimaksuun verrattuna todennäköisesti melko tuhti investointi. Sitäpaitsi yhtiöhän tässä on saamassa uuden maksajan, en itse ole varauksettoman kiinnostunut maksamaan jotta minut hyväksyttäisiin maksamaan lisää.

Tottakai yhtiö saa vapaasti valita asiakkaansa ja rajoittaa tietyt kohteet pois salkustaan, mutta onko yli 50-vuotias vene vakuuttamaton riski? Tarkoitan, että jos vene joutuu onnettomuuteen tai rikkoontuu koska se on vanha, niin silloinhan onnettomuus ei ole odottamaton, kuten koko vakuuttamisen idea edellyttää. Sen sijaan jos vene joutuu onnettomuuteen mistä tahansa syystä josta muutkin veneet onnettomuuksiin joutuvat niin vakuuttamisen kannalta veneen iän pitäisi olla samantekevä. Ja vakuutustekstejä viimeaikoina paljon lukeneena vakuutukset kattavat lähinnä "törmäämiset kelluviin tai kiinteisiin esineisiin" ja varkaudet. Törmäilevätkö vanhat veneet ylettömästi uusia enemmän?

Oma mielenkiintoinen piirteensä on vakuutusten myrskylauseke. Esimerkiksi takilavauriot korvataan vain jos "onnettomuuspaikan lähimmän mittauspaikan" keskituuli ylittää 15 m/s. Voihan venettä ajaa tälläisessä tuulessa turvallisestikin, mutta onko vahinko tällöin enää täysin odottamaton? Jos laittaisin pystyyn vakuutusyhtiön ja myisin liikennevakuutusta joka on voimassa vain kun nopeus on yli 120 km/h ja samalla vaatisin onnettomuuden olevan odottamaton, olisinko aivan rehellinen?

Mainioin ratkaisu löytyi silti nokkelasti nimetyltä Ifiltä (vakuutusyhtiö, ei valokuvaliike). Emme saa yhtiöstä vakuutusta koska meillä ei ole yhtiössä vakuutusta. Asiakaslähtöisestä käytännöstä päätellen rahoitusalan ongelmat eivät ole vielä saavuttaneet ainakaan kaikkia vakuutusyhtiöitä.

Lohduttavaa että emme ilmeisesti ole tilanteessa yksin. Vakuuttaminen ja vakuutusyhtiöiden vaihtelevien lausuntojen kanssa painiminen on ilmeisesti osa tätä harrastusta. Kaikeksi onneksi Pohjola otti meidät lopulta siipiensä alle.