Kaarien vaihtamista suunnitteleville

Kaikille kaarien vaihtamista suunnitteleville tiedoksi - kaarien vaihtaminen koko veneestä ei ole mikään pikkuhomma. Varsinaisen kaarien vääntämisen lisäksi työhön liittyy koko joukko valmistelevia ja viimeisteleviä työvaiheita, joitten osuutta koko työn kestosta ei kannata aliarvioida.


Rungon rakennekaaret merkittyinä laudoitukseen

Alusta loppuun työvaiheet ovat kyljen hionta, tapitusten avaaminen, kaarien irroittaminen, kyljen sisäpuolen hionta, tappien upotusten poraaminen, uusien kaarien sahaaminen, jyrsiminen muotoon, pätkiminen ja vesiurittaminen, paikalleen vääntäminen, kiinnittäminen ja kyllästäminen, uusien tulppien tekeminen, kiinnittäminen ja rungon hiominen sekä pintakäsittely.

Pelkästään alustavat työt, tulppien avaaminen ja uusien kaarien tekeminen, vievät helposti toistakymmentä miestyöpäivää kumpikin. Sama pätee varmasti viimeistelyihin, kaaria on paljon ja samoin tulppia. Lisäksi yksittäiset vastoinkäymiset työkalujen toimivuuden ja sopivuuden tai materiaalien riittävyyden kanssa viivästyttävät töitä aina.


Runko styyrpuurin puolelta kaikki tulpat poistettuina

Itse kaarien vääntäminen ei ole ainakaan Kisenin kokoisessa veneessä mitään rakettitiedettä. Kaaret ovat niin ohuita, että niiden taivuttaminen onnistuu käsivoimin. Riittävä liottaminen etukäteen ja tarpeeksi kuuma höyry ovat ratkaisevia asiassa.

Työpari vaihtaa hyvänä päivänä 15-20 kaarta, huonona ei puoltakaan siitä. Hommassa on omat murheensa, höyrykattila kuumenee melkein tunnin aina päivän alusta ennen kuin höyryä saadaan pasuun ja ensimmäiset kaaret uuniin. Lisäksi ilmakuivatusta saarnesta katkeaa vähintään 20 prosenttia auttamatta. Asiaa auttaisi merkittävästi, jos käytettävissä olisi tuoretta puuta. Meillä tätä mahdollisuutta ei ollut.

Väännettäessä katkenneita kaaria

Lisäksi hölmöilimme kaarien sahaamisen kanssa. Pätkimme saarnirimat viiteen eri pituuteen (80 - 160 cm) vanhojen kaarien mukaan. Tuloksena oli nippu eri pituisia kaaria, jotka hukan ollessa pienempi olisivat riittäneet erinomaisesti koko veneeseen, mutta myös kasa pätkiä rimojen päästä, jotka jäivät yli kun mittatavara oli leikattu.

Fiksumpaa olisi ollut jättää ylijäämä viimeisen sahatun kaaren päähän, näin suurempi osa kaarista olisi ollut pidempiä ja sopinut siis suurempaan osaan venettä. Lisäksi puolen tusinan eripituisen nipun hallinnassa oli omat ongelmansa. Kun kaaria ei voinut irroittaa kaikkia kerralla, oli pasuun huolehdittava aina sitä tavaraa, mille oli paikka valmiina. Mahdollisuuksien mukaan kaaria kannattaisi olla vain yhtä tai kahta pituutta, jotka sopisivat (lähes) minne tahansa veneessä. Hukkaa tulisi näin enemmän laidan yli menevistä osista, mutta puutavaran hinta on loppujen lopuksi pieni osa kokonaiskustannuksesta, jos otetaan huomioon myös työhön menevä aika.

Uutta kaaritusta paikallaan

Vaikeuksista huolimatta työ Kisenin kanssa etenee. Vaihtamatta ovat pääosin vain rakennekaaret ja rungon tukien kohdalla olevat kaaret. Näiden viimeisten vaihtaminen vaatii oman shownsa, kun kukin jalustan tukijaloista irroitetaan vuorollaan ja sen alla olevat kaaret vaihdetaan.

Erityisen haasteen tuo Kisenin rungon muoto. Rungossa on kaksi jyrkkää taitosta, toinen kyljen ja pohjan välillä ja toinen pohjan ja kölin liitoksessa. Näissä kohdissa kyljen kaari taittuu hyvin lyhyen säteen ympäri. Kaarien taittaminen näiden kohtien ympäri on koko lailla vaikeaa. Pilssin kohdalla olemme antaneet periksi, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy. Tämä jo osittain siksi että kaikki Kisenin vanhat kaaret olivat katkenneet tästä kohtaa ja taitos oli paikattu laminoiduilla sisarkaarilla. Ajattelimme tehdä samoin, sillä erotuksella, että jatkamme sisarkaaret pilssin palteesta alas kölipuuhun asti. Tästä syystä kuvassa näkyvät uudet kaaret eivät taitu alas pilssiin.

Välillä eteenpäin

Tänään saatiin vihdoin hiukan valmistakin jälkeä, vaikka päivän aloittamiselle kertyi poikkeuksellisia ja kohtuuttomia vastoinkäymisiä. Niistä huolimatta sinnikkyys ja aikaisempien työkertojen opit tuottivat vihdoin tulosta. Liotimme kaikkia työstettäviä kaaria parista tunnista ylöspäin lämpimässä vedessä ennen höyryttämistä, höyrytimme ne niin kovassa kuumuudessa kuin vain pannuun saimme ja voilá - onnistunutta kaaritusta!



Pasu vaikuttaa todella herkältä liian vähäiselle höyrylle tai luukun turhan tiuhalle avaamiselle. Jos kaaret eivät saa riittävän kauan hiota riittävässä kuumuudessa, ei taivuttaminen ota onnistuakseen. Ja vaikka kuinka valmistelisi, niin kaaria menee silti poikki oksien tai huonojen syiden vuoksi. Tähän mennessä hävikki on ollut 20-30 prosentin luokkaa kaariaihioista. Se on aika paljon, joten saa nähdä joudummeko laminoimaan viimeiset kaaret kuusesta.

Nyt uusista kaarista on paikoillaan noin neljännes. Riippuen vanhojen kaarien poistamiseen ja kylkien sisäreunojen hiomiseen tarvittavasta valmisteluajasta, voidaan uudet kaaret saada paikalleen melko piankin. Nyt tarvitaan vain käsipareja työmaalle avuksi ja useampaa henkeä tuntuu olevan lomakauden alla vielä tavallistakin vaikeampi saada kokoon.

Kaarien höyrytystä

Viime viikon lopulla aloitimme uusien kaarien tekemisen Kiseniin. Päätimme aikaisemmin uusia kaikki 122 kaarta, koska lähes kolmasosa niistä oli poikki, pääosin keulasta ja pilssistä.

Vanhojen kaarien mallin mukaan päätimme tehdä kaaret saarnesta. Höyläsimme lankut aluksi paksuuteen ja sahasimme ne sitten rimoiksi. Rimat pätkimme kymmenen sentin tarkkuudella viiteen eri pituuteen tarpeen mukaan. Lopuksi leikkasimme kaarien päähän vesiurat, sekä kavennukset, jotka upotetaan emäpuuhun ja jyrsimme reunat pyöreiksi. Koko kaarentekourakkaan meni hiukan toista päivää kahdelta mieheltä.

Alla olevassa kuvassa on osa kaarista. Kaaria tehtiin urakalla aina vaihe kerrallaan, 122 toistoa peräkkäin. Kuvassa on leikattu kaappaus- ja vannesahalla kaarten alapäähän vesiuria, irtopalat lojuvat vielä sahapöydällä.



Seuraavaksi irrotimme joka kolmannen kaaren molemmista kyljistä. Kaksi kolmannesta kaarista jätettiin paikalleen, jotta vene ei menettäisi muotoaan. Kun kaaret oli irrotettu, puhdistettiin ja hiottiin aukinainen kohta tulevaa kyllästystä ja lakkausta varten. Kaarevan pinnan hiominen osoittautui kiusallisen vaikeaksi ja merkittävä osa työajasta menikin juuri hiomiseen. Kaarten tekeminen ja irrottaminen oli merkittävästi nopeampaa.



Viimein lauantaina pääsimme aloittamaan uusien kaarien asentamisen. Höyryttämistä varten meillä oli lainassa isäni vanhasta kaasupullosta rakentama höyrykattila, sekä kaasupoltin. Kuvassa näkyvä vanerikehikko toimii polttimen tuulensuojana.



Itse höyrytysastian teimme ilmastointiputkesta, jonka vuorasimme ulkopuolelta retkipatjalla. Putkessa on sisällä rautalangasta tehdyt hyllyt putken molemmissa päissä, jotta höyry pääsee kiertämään rimojen ympärillä vapaasti.



Aamupäivän höyrytys meni lähes täysin päin honkia. Kaasupoltin oli liian pienellä liekillä eikä höyryä syntynyt riittävästi. Kun jatkoimme työtä iltapäivällä laitoimme pannuun lisää tehoa ja noin kolmen vartin höyryttämisen jälkeen ensimmäiset rimat olivat valmiina.

Höyryä oli nyt selvästi enemmän, sillä rimat polttivat käsiä ja pannu oli aivan täynnä höyryä. Kolmen miehen voimin saimme muutaman riman paikoilleen. Veneessä yksi mies painoi riman paikalleen ja alhaalla yksi porasi alkureiät ja toinen ruuvasi messinkiruuvit paikalleen.

Osa rimoista oli kuitenkin huonohkoja ja ne katkesivat syiden mukaisesti ennen kuin ne saatiin muotoonsa. Iltapäivän aikana lähes yhtä monta rimaa katkesi, kuin saatiin paikalleen.

Loppuviikosta on tarkoitus yrittää höyrytystä uudelleen. Tällä kertaa suunnittelimme liottavamme rimoja yön yli ennen höyryttämistä löytämämme ohjeen mukaan. Näin kosteuden pitäisi olla syvemmällä ja lämmön vaikuttaa puuhun nopeammin. Toivotaan että nyt rimoittaminen sujuu mukavammin!