Kaariteltta, malli 2.1

Kesäkuussa sattuneessa tulipalossa tuhoutuivat myös Kisenin talvipeitteet, joten syksyn tullen oli aika pohtia tarvittavia parannuksia talvisäilytykseen. Aikaisemmin rakennettu A-teltta palveli pari talvea erittäin hyvin, ainoa huono puoli oli kahdesta peitteestä koottu katto, joka jätti kattoon avoimen poikittaissauman, joka päästi lunta sisään sopivalla tuulensuunnalla.

Havainnekuva kulkupäädystä, tukiristikko umpinaista päätä korkeammalla

Tämän lisäksi halusimme vähentää teltan purettavien ja koottavien osien määrää - tavoitteena oli, että teltan saisi koottua tai purettu yhdessä päivässä. Tähän ratkaisuna oli ennen kaikkea se, että koska vene ei enää siirry minnekään, käytettävät telttarakenteet voivat olla kookkaampia. Kaikkea ei tarvitse purkaa enää pakettiautoon meneviin osiin.

Havainnekuva sivulta, harmaa on 2x3", punainen 1x4" ja oranssi 1x2"

Uuden teltan pohjana olivat vanhat A-malliset pystykaaret. Näiden määrää vähennettiin yhdellä (6 -> 5), lisäksi sivuseinien diagonaalituet korvattiin korkemmalla (150 cm) vesivanerilevyllä. Suurin muutos oli kuitenkin pohjan rakenteessa ja sen yhdistämisessä pystykaariin.

Aikaisemmin kymmenestä pitkittäispalkista ja lähes neljästäkymmenestä (!) kiinnityspolviosta koostunut pohja korvattiin neljästä moduulista koostuvalla pohjarungolla, joka tuetaan pystykaariin vain neljällä polviolla. Pohjan moduulit ovat päädyt, joissa on jäykistetyt kulmat, ja suorat sivut. Näissä on valmiina pitkät 50 cm liitokset yhdistämistä varten.

Sivuttaisjäykkyys syntyy ennen kaikkea päädyn ristikoista ja entistä korkeammista tukipolvioista (kaarissa 2 ja 4). Pitkittäisjäykkyys syntyy seinien vanereilla, jotka myös pitävät lumet ulkopuolella.

Teltta pystyssä, ankkurointiharukset pitävät päädyn paikallaan

Uudeksi peitteeksi valitsimme 250 grammaisen OceanFlex-kestopeitteen. Olimme nähneet näitä veneiden päällä aiemminkin, joten ajattelimme että tuotteen täytyy olla hyvä. Peite on toistaiseksi pysynytkin hyvin ja läpinäkyvän peitteen alla on erittäin hyvä työskennellä, sillä valoa riittää todella paljon enemmän kuin raskaspeitteen alla.

Toisaalta läpinäkyvyys aiheuttaa omat ongelmansa puuveneelle, joka saattaa talven aikana kuivua liikaa auringonpaisteessa. Olemme peittäneet veneen auringonpuoleisen kyljen erillisellä peitteellä estääksemme tämän.

Peite on ankkuroitu paikalleen puurimoilla, jotka kiristetään siipimuttereilla

Teltan mitat on suunniteltu niin että kalleimman rakennusmateriaalin käyttö minimoidaan, meidän tapauksessamme tämä tarkoittaa vesivaneria. Puutavaraa meni noin 15% enemmän, koska vakiomittaisesta laudasta kaikkea ei voitu hyödyntää. Toisaalta kalleinkin käytetty lauta maksoi vain noin 1,60€/m.

Mitat ovat hiukan alle 2,5 x 10 m, joka riittää viisvitoselle hyvin ja sisään jää vielä työskentelytilaakin.

Rakentamiseen käytettiin

• Kestopeite kattoon 8x12 m, 250 g/m2, 280 eur
• Kevytpeite päätyihin 4x6 m, 120 g/m2, 15 eur
• Pystykaaret 48x73 mm (2x3”) yhteensä 45 jm á 1,60 €, 85 eur (+15 %)
• Pohjakehikko ja kurkihirsi 48x73 mm (2x3”) yhteensä 61 jm á 1,60 €, 115 eur (+15 %)
• Hartialaudat, päätyristikot ja kattolaudat 22x100 mm yhteensä 58 jm á 0,60 €, 45 eur (+15 %)
• Ankkurointirimat 22x50 mm yhteensä 20 jm á 0,50 €, 15 eur (+15 %)
• Vesivaneri 2500x1250 mm yhteensä 8 kpl á 44 eur, 352 eur
• Ruuvit, pultit, mutterit, kulma- ja liitosraudat, 150 eur

Kokonaishinnaksi tuli siis noin 1 100 euroa.

Kupari, kaksi tai monta

Kupari on varmasti kaikille tuttu kemian tunneilta, mutta ainakin minulla kaksi yleisintä kuparipohjaista metalliseosta, messinki ja pronssi, ovat aina menneet iloisesti sekaisin. Kisenin kunnostamisen rinnalla tämäkin teema on tullut tutuksi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan messinki on kuparin ja sinkin ja pronssi kuparin ja tinan metalliseos. Tarkemmin tarkasteltuna erot ovat paljon monimutkaisempia ja esimerkiksi korroosionkestävyyden kannalta messinki ja pronssi ovat aivan eri aineita.

Tämä asia nousi akuutisti pinnalle kun olin hankkimassa kiinnitystarvikkeita Kisenin kansikaaren kannattimien kiinnittämiseen. Sanomattakin on selvää, että kiinnitystarvikkeet ovat välttämättömän tärkeä rakenteellinen osa venettä, joten niiden hankintaan kannattaa jonkin verran käyttää harkintaa. Eri tuotteissa käytetyistä metalliseoksista on yleensä ottaen vaikea saada tietoa ja esimerkiksi ruuveissa sitä ei juuri koskaan ilmoiteta. Tiedustellessani hankkimiemme kiinnitystarvikkeiden raaka-ainetta sain myyjältä vastaukseksi vain, että seos on todennäköisesti viiskasia. Lyhyen etsinnän jälkeen selvisi että viiskasi on todennäköisesti MS 58 = Cu 58 Zn 39 Pb3, eli lyijymessinkiä.


Messinkisiä ruuveja ja pultteja kansikaaren kannatinta varten

Kotona huomasin kuitenkin, että ruuvit ja pultit ovat selvästi eri materiaalia. Ruuvit ovat tummia ja patinoituneen oloisia. Pultit taas väriltään lähellä rautakaupan tavallisia messinkisiä koristeruuveja. Pulttien väri ei herätä vankkaa luottamusta niiden kestävyyttä kohtaan. Kiiltävä on harvoin kestävä, kun esteettiset tekijät ovat menneet muiden ominaisuuksien edelle. Silti, kaikki kiinnitystarvikkeet tilattiin nimenomaan venekäyttöön, joten luotan että kauppias tiesi asiansa.

On hyvin mahdollista että joko ruuvit tai pultit ovat juuri myyjän mainitsemaa viiskasia. Onko se hyvä vai paha käyttökohteen kannalta onkin sitten toinen kysymys. Viiskasi sisältää melko paljon sinkkiä ja varsin tyhjentävässä korroosio-oppaassa Boatowner's Guide to Corrosion, kriittiseksi rajaksi sinkin määrässä on mainittu 15 %. Jos sinkkiä on sitä enemmän on messinkiseos altista korroosiolle merivedessä. Viiskasi ei siis ole erityisesti venekäyttöön tarkoitettu, mutta ei siihen täysin soveltumatonkaan. Viiskasi on ilmeisesti sama kuin englanninkielisessä kirjallisuudessa mainittu Muntzin metalli.

Metal Reference -sivuston kuparimetalliseosten tunnistusoppaasta saa hyvän kuvan kupariseosten monipuolisuudesta ja sen avulla voi yrittää tunnistaa käytettyä seosta. Kuvien perusteella näyttää siltä että pultit voisivat olla Muntzin metallia ja ruuvit ehkä mangaanipronssia (joka ei siis ole pronssia lainkaan, vaan Cu 60 Zn 38 Mn 2 -messinkiä). Tälläisen karvahattuanalyysin tarkkuus tosin jättää kokolailla toivomisen varaa.

Vaikka pronssi olisi messinkiä parempaa venekäyttöön, useimmissa tapauksissa päädytään kuitenkin messinkiin. Tärkein vaikuttava tekijä tässä on hinta. Sinkki on piin ohella maankuoren yleisimpiä mineraaleja ja siksi messinki on pronssia edullisempaa. Sinkki on kuitenkin galvaanisen sarjan pohjalla ja reagoi voimakkaasti itseään jalompien metallien kanssa luovuttaen auliisti elektroninsa niille. Tämä suojaa jalompaa metallia, mutta syövyttää itse sinkkiä. Käyttö uhrianodina kertoo paljon sinkin ominaisuuksista.

Messingissä on vaarana sinkinkato, jossa sinkki muodostaa galvaanisen parin metalliseoksen toisen osapuolen, kuparin, kanssa ja syöpyy pois. Tämän estämiseksi messinkiin voidaan lisätä tinaa, jolloin saadaan venekäyttöön paremmin sopivia messinkilejeerinkejä. Englanniksi tinaa sisältäviä messinkiseoksia kutsutaan nimillä admiralty brass ja naval brass.

Metalliseokset ja niiden korroosionkestävyys ovat monimutkainen kokonaisuus, johon vaikuttavat myös monet ulkopuoliset tekijät. Silti runsaampi tieto käytetyistä materiaaleista antaisi edes mahdollisuuden tehdä omat johtopäätökset kiinnitystarvikkeiden sopivuudesta suunniteltuun käyttöön.

Eri metalliseosten kestävyydestä kiinnitystarvikkeissa on keskusteltu vilkkaasti Puuvene-lehden keskustelupalstalla ja Suomi24:ssä. Aihetta on alustanut esimerkillisesti myös Pekka Huhta omalla askartelu ja rakentelu -sivustollaan.

Tarkempaan tutustumiseen metalliseoksiin ja korroosioon suositellaan yleensä Nigel Warrenin kirjaa "Metal Corrosion in Boats" tai, jo aikaisemmin mainittua, Everett Collierin "Boatowner's Guide to Corrosion". Erinomaisen tarkkaa tietoa monien eri kuparilejeerinkien ominaisuuksista saa kuparialan etujärjestön Copper Development Associationin -sivuilta.

Pari kuvaa katostalkoista

Tässä on muutama kuva eilisistä katostalkoista. Kaaret saimme kaupan yhteydessä edelliseltä omistajalta. Kipaisimme Kirkkonummen Varubodenissa ostamassa kymmenen lankkua (~50€), joiden avulla kasasimme teltan kaarista ja 8x12 metrisestä pressusta. Näyttää siltä että pahimmat talven puhurit pysyvät kivasti ulkopuolella!

Koko rakennusurakkaan meni ehkä neljä tuntia ja fiilistelyyn muutama mokoma lisää. On se kyllä hieno ja kaunis! Vielä kun voisi olla hieman enemmän hyödyksi, tuntuu että kaikki remppataidot ovat täysin hakusessa.

Vaikka Kisen on jo kertaalleen hiottu, täytyy kölipuun vaihto-operaation loppupuolella käydä pintojen kimppuun vielä kerran. Punainen pohjamaali ja valkoinen raita ovat tämän hetken suunnitelmissa kaikkein kirkkaimmin hohtava vaihtoehto, joten eiköhän niillä mennä.