Tulpparalli

Kunnostustyö alkaa hiljalleen edetä siihen vaiheeseen, että pääsemme viimeistelemään veneen kylkiä. Aluksi kaikki vaihdetut ruuvit tulpataan ja kyljet hiotaan. Tätä seuraa kyllästäminen ja lopulta lakkaus, johon pääsemme ehkä ensi keväänä.


Uusia tulppia vanhassa kyljessä

Kisenin kyljessä tulppia riittää vaihdettavaksi helposti kolmatta tuhatta, homma ei siis ole mitenkään pieni. Olemme tehneet tulppia puhdetöinä kaikista mahongin jämistä, joita muista työvaiheista on jäänyt, ja naputelleet niitä paikalleen milloin ehdimme. Nyt tahtia pitäisi vähitellen kiristää, että kyllästämiseen päästäisiin ennen kylmiä säitä.

Tulppien tekemiseen käytettävän materiaalin pitäisi mieluiten olla samasta rungosta, tai ainakin samaa puulajia, kuin laudan johon tulpat tulevat, jotta tulppien ja laudan värisävyt olisivat mahdollisimman samat. Meidän tapauksessamme tämä ei ikävä kyllä ollut mahdollista, koska hondurasin tai karibian mahonkia, joista jommasta kummasta Kisen on alunperin tehty, ei ole juurikaan saatavilla enää.

Alla olevassa kuvassa näkyy vanhaa laudoitusta sekä hiomattomana, hiottuna että lakattuna. Ennen lakkausta selvästi tummemmat uudet sapelimahonkiset tulpat erottuvat selvästi, mutta lakkaus tasoittaa värieroja melko lailla. Kuvasta näkyy myös miten tulpat on asetettu syysuunnan mukaan pitkittäin lautoihin. Tämä on tärkeää, jotta puun turpoaminen ei halkaise lautaa, johon se on asetettu.


Lakka tasoittaa hyvin mahongin värieroja

Puutappien poraaminen ja nakuttelu paikalleen on melko suoraviivaista hommaa, johon ei liity juurikaan salatiedettä. Ratkaisevaa on, että tappipora on hyvälaatuinen ja terävä, muuten suuren tappimäärän poraaminen menee kihnuttamiseksi, johon hukkaantuu aikaa turhaan.

Sen sijaan tappien tasoittamisesta ja kiinnittämisestä on paljon erilaisia mielipiteitä ja neuvoja, joista kunkin kunnostajan pitää valita mieleisensä. Peter H. Spectren Planking and Fastening -kirjan sivulla 39 neuvotaan käyttämään tappien liimaamiseen mikropalloilla paksunnettua epoksia. Tulppien tasaamiseen taas vinkataan taltan sijaan kustomoitua yläjyrsintä. Tämä saattaisi olla meillekin sopiva ratkaisu, kun pääsemme kunnolla vauhtiin tapittamisen kanssa.

Tähän asti olemme käyttäneet kiinnittämiseen hiukan vanhaa puuvenelakkaa. Lakan etuna on melko hidas kuivumisaika, jolloin lakka voi maata purkissa pitkäänkin ilman, että se kuivuu työskentelyn aikana. Lakka ei myöskään erotu väriltään viimeistellystä puusta ja se kuivuu kovaksi ja helposti murtuvaksi, jolloin tulppien poistaminen on tarvittaessa helppoa.

Tasoitimme myös pienen koe-erän tulppia taltalla ja hiomapaperilla ja työ sujui ihan kivasti, vaikka huteja tuli niitäkin muutama. Pahimmillaan tappi katkeaa huonosta iskusta laudan pinnan alapuolelta ja se on korvattava uudella.

Woodenboat-lehden foorumin keskustelijoiden mielestä tulpanreiät pitäisi tulpata mahdollisimman pian poraamisen jälkeen. Tätä neuvoa emme tulleet ajatelleeksi, vaan vanhat tulpat on otettu pois jo yli vuosi sitten. Katsotaan, tuleeko tästä meille vielä vaikeuksia. Ainakin ensimmäiset koetapit näyttävät henkäyksen verran liian pieniltä reikiinsä, mutta tämä varmasti muuttuu, kun puu turpoaa kyllästämisen yhteydessä

Jos haluaa säästää itseään, niin tulppaamisen sijaan vesirajan alapuolella olevat ruuvinreiät voi kitata. Tällöin reiät pohjustetaan kyllästämisen jälkeen sellakalla ja kitataan liitukitillä. Työjärjestys on siis päinvastainen verrattuna puutappeihin, jotka laitetaan paikalleen ennen kyllästystä.