Kisenin kansiremontti edistyy omaa verkkaista tahtiaan. Tällä hetkellä työtä hidastaa pahasti se, että jokaisesta työpäivästä menee merkittävä osa teltan kaivamiseen ulos lumesta. Tästä vastoinkäymisestä huolimatta olemme onneksi ehtineet hiukan edistämään korjaustyötäkin.
Yläjyrsin parraslistan tasoitussovittimilla
Viime kerralla tarkoituksena oli tasoittaa parraslistan reuna veneen kyljen kanssa ja jyrsiä kannelle ura parraslistaan. Ongelmaksi muodostui se, ettei jyrsimeen ollut sopivaa ohjuria olemassa. Tarkoituksenahan oli jyrsiä parraslistan "lippa" tasoon kyljen kanssa, niin, että jyrsin ottaa suuntansa nimenomaan veneen kyljestä. Ongelmana tavallisten ohjureiden kanssa oli se, että ne ottavat suuntansa terän korkeudelta. Tämä ei meidän tarkoitukseemme sovi, vaan ohjurin pitäisi väistää parraslistaa ja kulkea vain kylkeä pitkin.
Jyrsimen ohjain on tukeva kuin tehtaalla tehty
Tästä syystä jouduimme rakentamaan jyrsimeen räätälöidyn ohjaimen, joka sopii juuri meidän käyttöömme. Kaikeksi onneksi löysimme jätepalan filmivaneria, joka liukuu hyvin ja sopii niin ollen mainiosti ohjuriksi, ja rakensimme siitä uuden ohjurin jyrsimeemme.
Feston jyrsin on mainio alusta omille muunnoksille, sillä tehdasosissa on runsaasti ylimääräisiä kiinnityspisteitä lisäosille. Rakentamamme muunneltu ohjuri onkin lähes yhtä tukeva kuin tehtaalla tehty ja lisäksi säädettävissä aivan samalla tavalla kuin koneen omatkin osat.
sunnuntai 26. joulukuuta 2010
perjantai 24. joulukuuta 2010
Vanhoja muistellen
Ensi kesänä on Suomen vanhimman pursiseuran NJK:n 150-vuotisjuhlat ja sen kunniaksi on hyvä hetki muistella menneitä. Ruotsin television arkistoista löytyi oheinen video, jossa valmistaudutaan GKSS:n 100-vuotisjuhliin, tasan 50 vuotta sitten. Göteborgs Kungliga Segel Sällskap on perustettu vuonna 1860, siis vuotta ennen NJK:a.
Video on pitkänpuoleinen, mutta mitäpä sitä kummempaa joulupyhinä puuhaamaan, kuin haikailemaan menneitä ja suunnittelemaan tulevia kesäisiä purjehduksia. Hurraa vanhoille seuroille ja hauskaa joulua kaikille!
Video on pitkänpuoleinen, mutta mitäpä sitä kummempaa joulupyhinä puuhaamaan, kuin haikailemaan menneitä ja suunnittelemaan tulevia kesäisiä purjehduksia. Hurraa vanhoille seuroille ja hauskaa joulua kaikille!
Aiheet:
historia
sunnuntai 19. joulukuuta 2010
Laudan jatkaminen viistoliitoksella
Rakennusvaiheessa Kisenissä käytetty puutavara on sellaista, josta tänä päivänä voi vain unelmoida. Kaikki laudat ovat siistisyistä mahonkia ja jokainen niistä yltää veneen perästä keulaan ilman yhtään jatkoa. Vaikka nykyisinkin saa hyvälaatuista ja pitkääkin puutavaraa, ei silti aivan tällaista, ainakaan kuluttujamarkkinoilla, ole missään saatavilla. Onneksi meillä on sentään vanhaa aikaa paremmat liimat, joilla raaka-aineiden vajavaisuuksia voi paikata.
Keskeneräinen viistoliitos työn alla
Hiukan lyhyemmästäkin laudasta saa venemittaista jatkamalla laudan viistoliitoksella. Myös puskusauma on hyvä vaihtoehto, ja siitä jää mielestäni ehkä aavistuksen vähemmän näkyvä sauma, mutta vesirajan alapuolella viistoliitos on yliverto. Hyvin tehty viistoliitos ei heikennä laudan kestävyyttä, eikä se taatusti vuoda.
Viistoliitos on helppo ja kohtalaisen nopea tehdä, tärkeimmät työvälineet ovat hyvä höylä ja muutama ruuvipuristin. Omassa tapauksessani myös usko siihen, että hyvä tästä tulee, auttoi hyvin paljon. Viistoliitoksen teko on niin simppeli operaatio, että sen toimivuuteen on hiukan vaikea uskoa.
Viistoliitostyöpenkki
Pääsin tekemään viistoliitosta jälleen kerran, kun pilasin pätkän jo aikaisemmin jatkettua lautaa sovituksen yhteydessä. Katkaisin laudan hiukan ennen uudelleensovitettavaa osaa ja ryhdyin tekemään uutta viistoliitosta. Vanhaa puuta uuden laudan kanssa työstäessä näkyi samalla hyvin pasuttamisesta seurannut tummuminen. Uusi mahonki on näissäkin kuvissa melkein maitosuklaan väristä, kun pasutettu on paljon selvemmin kaakaoon päin.
Viistoliitosta tehdessä on tarkoitus tehdä samanpaksuisesta puutavarasta kolmiportainen pino, jossa ensimmäinen porras on linjassa esimerkiksi pöydän reunan kanssa ja seuraava porras on kaksi kertaa ensimmäistä leveämpi. Leveämmän portaan päässä on viimeinen porras, jota ei höylätä. Sen tehtävä on yhdessä pöydän reunan kanssa antaa oikea linja alempien portaiden höyläämistä varten.
Valmiit viistoliitokset päällekkäin
Ole-Jacob Broch suosittelee kirjassaan "Puuvene", että vinosauman pituus olisi vähintään kahdeksan kertaa laudan paksuuden verran. Muita, ja konservatiisempiakin, mielipiteitä on, mutta me olemme käyttäneet tätä. Meidän tapauksessamme, kun lauta on 12 mm, niin vinoliitos on siis 96 mm pitkin laudan pintaa.
Aloittaessa viistoliitoksen tekemistä kannattaa olla tarkkana, että leikkauslinjat tulevat suoraan, jotta myös tuloksena syntyvä lauta olisi suora. Oma huomionsa kannattaa antaa myös sille, että viisteet tulevat oikeille puolille lautaa. Muuten voi käydä niin, että lopulta vain lautojen kapeaksi höylätyt päät ovat vastakkain, eikä siihen oikein saa kunnon liitosta edes nykyisillä liimoilla.
Vielä lyhyt esittely yllä kuvatun höyläpenkin rakenteesta. Kuvassa näkyvä poikittainen mahonkiparru, jossa on ruuvipuristin kiinni, pitää höylättäviä lautoja paikallaan. Pöydän toisella reunalla oleva toinen puristin ei ikävä kyllä näy kuvassa. Lähempänä kuvaa näkyvät vaaleammat laudat ovat kiilaamassa höylättävien lautojen päitä ylöspäin, jotta ne höylättävässä päässä painautuisivat mahdollisimman tiukasti työpöytää vasten. Tavallisesti näin monimutkainen järjestely ei ole välttämätön, mutta näistä laudoista toinen oli jo höyrytetty kaarelle, joten sen saaminen tasaisesti pöytää vasten oli astetta tavanomaista vaikeampaa.
Keskeneräinen viistoliitos työn alla
Hiukan lyhyemmästäkin laudasta saa venemittaista jatkamalla laudan viistoliitoksella. Myös puskusauma on hyvä vaihtoehto, ja siitä jää mielestäni ehkä aavistuksen vähemmän näkyvä sauma, mutta vesirajan alapuolella viistoliitos on yliverto. Hyvin tehty viistoliitos ei heikennä laudan kestävyyttä, eikä se taatusti vuoda.
Viistoliitos on helppo ja kohtalaisen nopea tehdä, tärkeimmät työvälineet ovat hyvä höylä ja muutama ruuvipuristin. Omassa tapauksessani myös usko siihen, että hyvä tästä tulee, auttoi hyvin paljon. Viistoliitoksen teko on niin simppeli operaatio, että sen toimivuuteen on hiukan vaikea uskoa.
Viistoliitostyöpenkki
Pääsin tekemään viistoliitosta jälleen kerran, kun pilasin pätkän jo aikaisemmin jatkettua lautaa sovituksen yhteydessä. Katkaisin laudan hiukan ennen uudelleensovitettavaa osaa ja ryhdyin tekemään uutta viistoliitosta. Vanhaa puuta uuden laudan kanssa työstäessä näkyi samalla hyvin pasuttamisesta seurannut tummuminen. Uusi mahonki on näissäkin kuvissa melkein maitosuklaan väristä, kun pasutettu on paljon selvemmin kaakaoon päin.
Viistoliitosta tehdessä on tarkoitus tehdä samanpaksuisesta puutavarasta kolmiportainen pino, jossa ensimmäinen porras on linjassa esimerkiksi pöydän reunan kanssa ja seuraava porras on kaksi kertaa ensimmäistä leveämpi. Leveämmän portaan päässä on viimeinen porras, jota ei höylätä. Sen tehtävä on yhdessä pöydän reunan kanssa antaa oikea linja alempien portaiden höyläämistä varten.
Valmiit viistoliitokset päällekkäin
Ole-Jacob Broch suosittelee kirjassaan "Puuvene", että vinosauman pituus olisi vähintään kahdeksan kertaa laudan paksuuden verran. Muita, ja konservatiisempiakin, mielipiteitä on, mutta me olemme käyttäneet tätä. Meidän tapauksessamme, kun lauta on 12 mm, niin vinoliitos on siis 96 mm pitkin laudan pintaa.
Aloittaessa viistoliitoksen tekemistä kannattaa olla tarkkana, että leikkauslinjat tulevat suoraan, jotta myös tuloksena syntyvä lauta olisi suora. Oma huomionsa kannattaa antaa myös sille, että viisteet tulevat oikeille puolille lautaa. Muuten voi käydä niin, että lopulta vain lautojen kapeaksi höylätyt päät ovat vastakkain, eikä siihen oikein saa kunnon liitosta edes nykyisillä liimoilla.
Vielä lyhyt esittely yllä kuvatun höyläpenkin rakenteesta. Kuvassa näkyvä poikittainen mahonkiparru, jossa on ruuvipuristin kiinni, pitää höylättäviä lautoja paikallaan. Pöydän toisella reunalla oleva toinen puristin ei ikävä kyllä näy kuvassa. Lähempänä kuvaa näkyvät vaaleammat laudat ovat kiilaamassa höylättävien lautojen päitä ylöspäin, jotta ne höylättävässä päässä painautuisivat mahdollisimman tiukasti työpöytää vasten. Tavallisesti näin monimutkainen järjestely ei ole välttämätön, mutta näistä laudoista toinen oli jo höyrytetty kaarelle, joten sen saaminen tasaisesti pöytää vasten oli astetta tavanomaista vaikeampaa.
Aiheet:
laudoitus,
parhaat käytännöt
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
Laudoituksen niksejä
Tämän alkutalven työpäivät ovat jakautuneet melko tasaisesti pilssin ja kannen rakentamisen kesken. Kannella vuorossa ovat parraslistat ja pilssissä asennetaan uutta laudoitusta lahonneen ja puretun tilalle.
Paperi ja lyijykynä -malli laudan päädystä
Laudoitustyö alkaa sujua jo melko mukavasti ja onhan sitä jo harjoiteltukin kylkien ja perän lautojen kanssa. Pilssissä suurin ero näihin aikaisempiin työkohteisiin verrattuna ovat lautojen kärjet, jota kapenevat tiukasti laudan molemmissa päissä. Oikean muodon löytäminen sovittamalla on ollut todella vaikeaa, enkä ole aikaisemmin keksinyt hyvää tapaa jäljentää muotoa millään tavalla.
Nyt keksin käyttää vanhaa niksiä, jolla ala-asteella jäljennettiin kolikoiden kuvioita paperin lävitse. Laudoittaessa samalla tavalla saa helposti ja tarkasti jäljennettyä ympäröivien rakenteiden muodon. Tämän jälkeen malli voidaan leikata irti ja piirtää työn alla olevaan lautaan.
Valmis lauta sopii tarkasti paikalleen
Lautaa jäljennettäessä on tärkeää merkitä ylempään lautaan ja steevin loveuksen reunaan mallin reuna, jotta jonnekin jää merkki siitä, mistä kohtaa ja missä kulmassa malli on piirretty. Tähän rajaan asti uusi lauta mallinnetaan niin kuin kaikki muutkin laudat ja rajasta eteenpäin lauta piirretään paperimallin mukaan.
Höyläpenkki ei voi olla liian lähellä
Pilssin lautoja sovitellessa parantelin myös ajatustani kenttähöyläpenkistä. Ensimmäisessä vaiheessa rakensin höyläpenkin telttaan, jotta höyläämistä varten ei tarvinnut lähteä sisätiloihin. Väsyin kuitenkin melko pian könyämään veneen alta pois höyläpenkin luokse ja viritin yksinkertaisen ja helposti purettavan penkin aivan kölin viereen. Nyt lautaa sovitetaan toisella puolella ja höylätään toisella puolella työpistettä, eikä lautaa tarvitse kannella välissä minnekään. Kantavana ajatuksena on, että kun kynnys sovittaa lautaa höylän vetojen välissä on mahdollisimman pieni tulee laudastakin todennäköisesti paremmin istuva.
Paperi ja lyijykynä -malli laudan päädystä
Laudoitustyö alkaa sujua jo melko mukavasti ja onhan sitä jo harjoiteltukin kylkien ja perän lautojen kanssa. Pilssissä suurin ero näihin aikaisempiin työkohteisiin verrattuna ovat lautojen kärjet, jota kapenevat tiukasti laudan molemmissa päissä. Oikean muodon löytäminen sovittamalla on ollut todella vaikeaa, enkä ole aikaisemmin keksinyt hyvää tapaa jäljentää muotoa millään tavalla.
Nyt keksin käyttää vanhaa niksiä, jolla ala-asteella jäljennettiin kolikoiden kuvioita paperin lävitse. Laudoittaessa samalla tavalla saa helposti ja tarkasti jäljennettyä ympäröivien rakenteiden muodon. Tämän jälkeen malli voidaan leikata irti ja piirtää työn alla olevaan lautaan.
Valmis lauta sopii tarkasti paikalleen
Lautaa jäljennettäessä on tärkeää merkitä ylempään lautaan ja steevin loveuksen reunaan mallin reuna, jotta jonnekin jää merkki siitä, mistä kohtaa ja missä kulmassa malli on piirretty. Tähän rajaan asti uusi lauta mallinnetaan niin kuin kaikki muutkin laudat ja rajasta eteenpäin lauta piirretään paperimallin mukaan.
Höyläpenkki ei voi olla liian lähellä
Pilssin lautoja sovitellessa parantelin myös ajatustani kenttähöyläpenkistä. Ensimmäisessä vaiheessa rakensin höyläpenkin telttaan, jotta höyläämistä varten ei tarvinnut lähteä sisätiloihin. Väsyin kuitenkin melko pian könyämään veneen alta pois höyläpenkin luokse ja viritin yksinkertaisen ja helposti purettavan penkin aivan kölin viereen. Nyt lautaa sovitetaan toisella puolella ja höylätään toisella puolella työpistettä, eikä lautaa tarvitse kannella välissä minnekään. Kantavana ajatuksena on, että kun kynnys sovittaa lautaa höylän vetojen välissä on mahdollisimman pieni tulee laudastakin todennäköisesti paremmin istuva.
Aiheet:
kunnostus,
köliremontti,
laudoitus
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
Parraslistat paikallaan
Kovista pakkasista huolimatta työt Kisen-työmaalla etenevät edelleen. Talvi ei millään tapaa ole parasta aikaa veneenrakennustöille, kuten huomasimme viime helmikuussa joutuessamme liimaamaan keskitalvella kansikaaren kannattimia. Täksi talveksi meillä on onneksi paljon hommia, joita voi tehdä myös sisätiloissa.
Parraslista ja parraslistan rakentaja
Ulkotöistä olemme viime aikoina jatkaneet kannen rakentamista. Nyt vuorossa on parraslista, joka yhdistää kyljen ja kannen. Parraslistaa rakentaessa on erityisen tärkeää saada tiivis sauma kannen ja kyljen liitokseen, sillä kaikki kannelta valuva vesi kulkee tämän sauman yli veneestä ulos. Sauma on auki suoraan ylöspäin, joten se kerää hanakasti vettä. Huonokuntoisen kannen ja parraslistan sauman tulokset tulivat synkästi esiin, kun purimme aikoinaan Kisenin kannen.
Välttääksemme tämän ongelman yritämme tehdä kannen ja parraslistan parhaalla mahdollisella tavalla. Sen sijaan, että jättäisimme parraslistan ja kannen liitoksen makaamaan suoraan kansikaaren kannattimen päälle, kuten liitos oli aikaisemmin rakennettu, yritämme tehdä parraslistan saumasta mahdollisimman leveän.
Kyljen ja kannen liitoksen rakenne
Tämä toteutetaan niin, että parraslistaan jyrsitään lovi kansilevylle. Tällöin sauma kansilevyn reunalta kansikaaren kannattimeen ei ole suora, vaan kulkee kulman ympäri. Näin sauma on paljon pidempi ja tiiviimpi. Lisäksi, sauman mahdollisesti vuotaessa, vesi jää kannen ja parraslistan väliin, eikä pääse lahottamaan kansikaaren kannatinta. Pahimmassakin tapauksessa kansilevyt ja parraslista on paljon helpompi vaihtaa kuin kansikaaren kannatin, joka on yksi rungon tärkeimmistä rakenteellisista osista.
Myös viisvitosten luokkasäännöt asettavat omat vaatimuksensa parraslistoille. 5.5-luokan mittasäännön §4:n mukaan veneen vapaalaita tulee olla keskimäärin 628 mm mitattuna keulan ja perän mittauspisteistä ja näiden pisteiden puolesta välistä. Kisen on rakennettu varsin niukasti tämän minimin yli, joten kantta uudelleen rakentaessa on tärkeää ottaa huomioon, että tämä mittasäännön ehto täyttyy myös kannen uudelleen rakentamisen jälkeen.
Parraslista ja parraslistan rakentaja
Ulkotöistä olemme viime aikoina jatkaneet kannen rakentamista. Nyt vuorossa on parraslista, joka yhdistää kyljen ja kannen. Parraslistaa rakentaessa on erityisen tärkeää saada tiivis sauma kannen ja kyljen liitokseen, sillä kaikki kannelta valuva vesi kulkee tämän sauman yli veneestä ulos. Sauma on auki suoraan ylöspäin, joten se kerää hanakasti vettä. Huonokuntoisen kannen ja parraslistan sauman tulokset tulivat synkästi esiin, kun purimme aikoinaan Kisenin kannen.
Välttääksemme tämän ongelman yritämme tehdä kannen ja parraslistan parhaalla mahdollisella tavalla. Sen sijaan, että jättäisimme parraslistan ja kannen liitoksen makaamaan suoraan kansikaaren kannattimen päälle, kuten liitos oli aikaisemmin rakennettu, yritämme tehdä parraslistan saumasta mahdollisimman leveän.
Kyljen ja kannen liitoksen rakenne
Tämä toteutetaan niin, että parraslistaan jyrsitään lovi kansilevylle. Tällöin sauma kansilevyn reunalta kansikaaren kannattimeen ei ole suora, vaan kulkee kulman ympäri. Näin sauma on paljon pidempi ja tiiviimpi. Lisäksi, sauman mahdollisesti vuotaessa, vesi jää kannen ja parraslistan väliin, eikä pääse lahottamaan kansikaaren kannatinta. Pahimmassakin tapauksessa kansilevyt ja parraslista on paljon helpompi vaihtaa kuin kansikaaren kannatin, joka on yksi rungon tärkeimmistä rakenteellisista osista.
Myös viisvitosten luokkasäännöt asettavat omat vaatimuksensa parraslistoille. 5.5-luokan mittasäännön §4:n mukaan veneen vapaalaita tulee olla keskimäärin 628 mm mitattuna keulan ja perän mittauspisteistä ja näiden pisteiden puolesta välistä. Kisen on rakennettu varsin niukasti tämän minimin yli, joten kantta uudelleen rakentaessa on tärkeää ottaa huomioon, että tämä mittasäännön ehto täyttyy myös kannen uudelleen rakentamisen jälkeen.
Aiheet:
kansiremontti,
kunnostus
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)