Kansikaaren kannattimet liimattu

Pääsimme tänään paljon odotettuun työvaiheeseen Kisenin kunnostamisessa - kansikaaren kannattimien liimaamiseen. Aika ei todellakaan ollut paras mahdollinen, koska mikään liima ei kuivu tämän talven lämpötiloissa, mutta töissä oli edettävä, jotta voimme edes toivoa saavamme kannen paikalleen ennen kevättä.


Talvi ei ole parasta aikaa liimaamiselle

Olimme käyttäneet koko lailla paljon aikaa ja vaivaa talvisen liimausurakan suunnitteluun, mutta ratkaisujen käytännön toimivuus oli silti enemmän kuin epävarmaa, ja jokainen asiasta haastateltu oli valmis lyttäämään suunnitelman. Kymmenen asteen pakkasessa teltta ei tule lämpenemään.

Alunperin olimme suunnitelleet odottavamme lauhempaa säätä, mutta koska työvaihe vaatii kaikki mahdolliset kädet paikalle, oli aikataulussa mentävä työmiesten ehdoilla. Liimana käytettävä Soudalin Pro 45P vaatii vähintään viiden asteen lämpötilan ja olimme kohtalaisen luottavaisia, että se onnistuisi. Jos lämpötila ei nousisi siitä, kompensoisimme kuivumisajalla.


Sisäteltta ja kylkien liimaussuojaukset

Olimme jo aikaisemmin rakentaneet varsinaisen katoksen sisällä kakkosteltan kevytpeitteestä, niin että sisäteltta on kiinni veneen laidoissa, mutta kymmenisen senttiä irti katoksen ulkopinnasta. Näin toivoimme, että kerrosten väliin syntyisi eristävä ilmapatja. Tämän ratkaisun ainoana ilmeisenä heikkona kohtana on katoksen vetoisuus, joten aamun lähes täysi tyven oli enemmän kuin tervetullutta.


Kaksi lämmitintä hoitivat teltan lämmittämisen

Teltan lämmittämiseen vuokrasimme kaksi sähkölämmitintä, voimavirtakäyttöisen 9 kilowattisen ja valovirtakäyttöisen 3 kilowattisen. Kaiken kaikkiaan sähkölämmittimien tehoista oli hyvin vaikea saada mitään järkevää tietoa, esimerkiksi yksinkertaisia suosituksia lämmitettävistä tiloista ei löytynyt mistään. Ollaksemme varmalla pohjalla otimme kaksi.


Paljon tavallista miellyttävämpi työskentelylämpötila

Lämmittimissä riitti potku enemmän kuin hyvin. Päälle juuttuneeseen ylikuumenemissuojaan liittyneiden teknisten ongelmien jälkeen saimme molemmat lämppärit tohottamaan ja teltan lämpötila nousi reilussa puolessatoista tunnissa yli parinkymmenen asteen - siis reilusti yli toiveidemme.

Lämmittäminen onnistui itseasiassa niin hyvin, että jouduimme lopulta vähentämään lämmitystä liimaamisen ajaksi, jotta liiman avoin aika olisi hiukan pidempi. Kun saimme palat paikalleen ja puristuksiin, laitoimme puhaltimet taas päälle. Loppujen lopuksi kuivattelimme saumoja hiukan neljättä tuntia, kun liiman suositeltu puristusaika on 30 minuuttia kahdessakymmenessä asteessa.


Kansikaaren kannatin paikallaan kuivumassa

Kolmen hengen työporukalla pitkien lautojen liimaus ja puristus onnistui hyvin. Puristimia meni luonnollisesti aivan hirvittävät määrät, mutta aikaisemmin tehdyn sovituksen ja ennen liimausta suoritetun kuivaharjoittelun tuloksena lopullinen rutistus meni ongelmitta. Päivän päätteeksi meillä oli molempien puolien kansikaaren kannattimet paikallaan.

Positiivisena lisähuomiona oli Pro 45P:n väri, joka ilmoitetusta huolimatta ei ollut lainkaan tumma, vaan hyvin lähellä mäntyä. Liiman muut ominaisuudet, kuten työskentelylämpötila, kosteudenkestävyys ja puristusaika, olivat siinä määrin kohdallaan, että olimme valinneet liimaan esteettisistä ominaisuuksista huolimatta. Nyt näyttää siltä, että niistäkään ei tarvitse huolehtia.