Turkkilevyt loppusuoralla

Kisenin uudet turkkilevyt ovat jo pitkällä. Vanhat, veneen mukana tulleet turkit oli tehty vesivanerista ja niiden palvelusvuodet olivat jo lopussa. Ne eivät myöskään istuneet enää paikalleen kaarien ja kölitukkien vaihdon jälkeen, vaan saattoivat liukua paikaltaan vastakäännöksessä. Se ei oikein käy päinsä, joten uudet oli tehtävä pikimiten.

Ensimmäiset turkkiaihiot valmistuivat päivässä

Turkkilevyjen uusiminen oli toinen kahdesta talvelle etukäteen suunnitellusta hommasta ja aloitimmekin puutavaran hankinnan jo viime vuoden lokakuussa. Venekäyttöön sopivaa jalopuuvaneria ei saa aivan joka kaupasta ja lisäksi tarvitsimme myös sahauspalvelua, joten sopivia toimittajia ei ollut monta. Tilasimme tavarat ja jäimme odottamaan, lähetyksen piti saapua viimeistään joulukuun alussa.

Hiukan ennen joulua soitimme perään ja saimme kuulla, että vanerit eivät ole vielä saapuneet Suomeen. Jäimme odottamaan, soitimme perään, saimme selityksiä ja aloitimme alusta. Lopulta kevättalvesta uskomme loppui, peruimme tilauksen ja muutimme suunnitelmia, niin että selviämme ilman sahauspalvelua ja kävimme hakemassa Herttoniemen Puukeskuksesta toiseksi viimeisen okumevanerilevyn. Lähellä oli, ettei homma mennyt täysin puihin!

Taaimmaisen turkkilevyn jiginä käytetty kovalevymalli

Kun lopulta pääsimme alkuun, homma eteni nopeasti. Istumalaatikon lattiana toimineista vanhoista turkkilevyistä kaksi etummaista olivat muodoltaan suurinpiirtein oikeanlaiset, joten pystyimme tekemään uudet jyrsimen kopioterällä ja tekemällä pieniä korjauksia höylällä. Lähes täydellisesti istuvat aihiot valmistuivat päivässä.

Sen sijaan keskikonsolin takana oleva taaimmainen levy vaati hiukan enemmän työtä. Teimme aluksi mallin käyttämällä kovalevyä, joka on halpaa ja helppo muotoilla, mutta tarpeeksi jäykkää, jotta sitä voi käyttää jyrsimen jiginä.

Etummaisten turkkilevyjen lukitukset

Taaimmainen turkkilevy päätettiin lopulta tehdä kahdesta palasta, jotta koko turkki saataisiin yhdestä vanerilevystä. Paksu 15 millinen jalopuuvaneri maksaa reilut parisataa per levy, joten optimointi alkaa nopeasti kiinnostamaan. Lisäksi saimme pätkän terassilaudoista ylijäänyttä siperiankuusta, josta tehtiin koolingit turkkilevyn alle. Pihkaisena puuna sen pitäisi kestää näinkin haastavassa paikassa.

Vanerinlevyjen asettelua suunnitellessa on muuten hyvä muistaa, että päällimmäisen viilun syysuunta on aina levyn pitkän sivun suuntainen. Itse meinasin mennä vipuun, kun sain paperilla kolme levyä mahtumaan vierekkäin, mutta käytännössä tämä ei olisi toiminut, sillä syyt olisivat menneet lattiassa poikittain. Vaneritöiden suunnitteluun hyvä apu on suomalaisten vanerituottajien julkaisema Vanerikäsikirja, vaikka se kattaakin vain kotimaiset tuotteet.

Vanhoissa turkkilevyissä ilmenneen heilumisongelman ratkaisimme loveamalla uudet levyt niin, että ne lukittuvat istumalaatikon rakenteisiin. Taaimmainen levy asettuu keskikonsolin molemmin puolin ja etummaiset kaksi levyä lukitaan toisiinsa ja edelleen peränpäästä keskikonsoliin ja edestä pienellä, levyn alapuolella olevalla askelmalla kölipulttiin. Toivotaan, että nämä ratkaisut osoittautuvat toimiviksi!