Kun kansikaaret ovat paikallaan, kannen tukirakenteeseen tehdään riman (tai langan) ja höylän kanssa aavistuksen kaareva muoto niin, että kansi on keskiviivassa pari senttiä korkeammalla kuin partaalla. Kansikaaret ovat kuitenkin sovitusvaiheessa ihan tavallista, suoraa puuta, mikä sai homman tuntumaan ihmeellisen yksinkertaiselta. Lisäksi kiitos Lissulle, joka saapui talkooväeksi ja osoitti erinomaista asennetta veneenrakennukseen!
Kansikaarenkannatin ei tietenkään ole pystysuorassa (vaan kylkilaudan suuntaisesti) eikä kohtisuorassa kansikaareen nähden, joten upotus piti piirtää huolellisesti kaaren mukaan.
Upotuksen reunat sahattiin, puun poistamiseen ja sovitukseen paras työkalu on taltta. Pienemmät kansikaaret liitetään kannattimeen suoralla upotuksella mikä on sinänsä helppoa. Upotusta ei vain pidä tehdä liian syväksi heti alkuun, että jää varaa sovittaa.
Kansikaaret pitää nimittäin saada vaateriin, ja peräkkäisten kaarien on muodostettava kaunis, suora taso kannen tueksi. Kas näin: perän kansikaaret istumalaatikon takareunaan asti.
Kannen tueksi tehdään vielä kansikaarten päälle keskiviivaan kuningaslauta, ja istumalaatikon kohdalta tuenta on tietenkin vähän erilainen. Lisäksi maston paikkaa täytyy vahvistaa, samoin kuin lujimmalle joutuvien helojen paikkoja.
Kuvassa mestari ja maston paikka. Liekö oikein tyytyväinen kun noin suutaan mutristaa. Voi olla, että joitain osia tehdään pariinkin kertaan, jos mielipiteemme konstruktiosta vaihtuu työn edetessä. Silti kaiken kaikkiaan porukalla on fiilis korkealla. Kannen tukirakenteiden laitto on hyvin palkitseva työvaihe; uutta syntyy nopeasti, ja työmaan edistyminen on helppo nähdä.
Kansikaaret ovat kyllä ehdottomasti mun suosikkityövaihe tähän mennessä. Lissu ja Juho läimi niitä paikalleen sellaista vauhtia, ettei mukana pysynyt. Katsotaan sitten aikanaan, miten homma sujuu kun ruvetaan sovittamaan levyjä, kannen kaarta, ketkaa ja muita toisiinsa, mutta nyt sitä oli hauska seurata!
VastaaPoistaMuuten - hyvä opas kannen tukemista suunnitellessa on UPM:n julkaisema Vanerikäsikirja, josta saa tasaiset ja pistekuormat eri vanereille, paksuuksille ja jänneväleille. Kisenin kannen pitäisi kestää yli 1 kN:n pistekuorma ja 24 kN:n tasainen kuorma parin millin taimumalla. Toisin sanoen, satakiloisen skönarin ei pitäisi edes huomata kannen böijaavan allaan.